Kirjoittaja Aihe: Twilight: Käännös: Moving to 1600 Pennsylvania Avenue K-11 (VALMIS)  (Luettu 254094 kertaa)

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Ensinnäkin ihanaa että tuli näin nopeasti jatkoa. <3

Mutta voiei. Edward/Bellaa ei vielä tullutkaan. Ei Bella saa itkeä. Surullinen. </'3
Sanat karkasivat. Mykistävä pätkä.

Jatka.
~Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Riitu

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Komm Und Rette Mich. Ich Schaff's Nicht Ohne Dich♥
Ensinnäkin ihanaa että tuli näin nopeasti jatkoa. <3

Mutta voiei. Edward/Bellaa ei vielä tullutkaan. Ei Bella saa itkeä. Surullinen. </'3
Sanat karkasivat. Mykistävä pätkä.

Jatka.
~Suklaamurunen

olin sanomassa just näin  ;D mutta siis, jatkoa. :)
I have always loved you, and I will always love you.

Deathwish

  • ELF
  • ***
  • Viestejä: 618
  • are you ready or not?
    • tumblr
Ensinnäkin musta käännösficcejä on vaikea kommentoida hyvin.
Joten tyydyn vain sanomaan, että taas oli hyvä luku. Ihana <3<33<333
if you die now, how would you feel about your life?

Napp

  • ***
  • Viestejä: 177
    • terroristiterrieri
DÖKLJLGKJ
jatkoaaaaaaaaa !

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Tiedätkö, tää oli jotain kaunista. En olis odottanut näin kaunista. Jotenkin vaan, mä rakastuin tähän lukuun.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

A-nuu

  • Guilty
  • ***
  • Viestejä: 256
  • Whatever it is, I didn't do it.
T/N: Kiitos kommenteista kaikille! :D Tässä tuleepi 11.luku. Niin ja minä en suomentanut tämän luvun nimeä, koska minusta se on parempi englannikielisenä, sillä se on laulun nimi ja olisi ollut tyhmää suomentaa se... ;D


Yhdestoista luku: Come Clean

BPOV:

Minä vain seisoin paikoillani, odottaen Elizan saavan muodonmuutokseni päätökseen. En tiennyt, millaisen mekon hän aikoi laittaa minulle, en edes välittänyt.

En valittanut, kun hän päätti vaihtaa kampaustani neljättä kertaa, enkä sanonut sanaakaan, kun hän antoi minulle korkokengät.

Unohdin minne olin menossa ja mitä minun täytyi tehdä. Ensimmäistä kertaa minä havahduin ajatuksistani, kun seisoin portaiden edessä. Katsoin Elizaa täysin hämmentyneenä.

”Kiirehdi! Edward on odottanut sinua jo… viisi minuuttia!” hän sanoi ja tönäisi minua kevyesti. Minä nyökkäsin ja kävelin alakertaan.

”Hei! Olemme myöhässä – mennään!” Edward mumisi ja käveli ovelle. Minä pysähdyin.
”Missä Esme ja Carlisle ovat?” minä kysyin. Hän kääntyi ympäri ja yhtäkkiä hänen huolestunut ilmeensä vaihtui hymyksi.
”Hei! Sinä näytät sievältä!” hän sanoi, melkein yllättyneenä.
”Ai… Kiitti, luulisin!” Kävelin viimeiset rappuset alas ja saavutin hänet.
”Vanhempani lähtivät jo – koko tervetulotoivotus juttu ja niin poispäin… Tajusit varmaan!” hän sanoi ja pyöräytti silmiään. Nyökkäsin eikä minulla ollut aavistustakaan, mistä hän puhui!

Kävelin ulos ovesta ja alhaalla oli... keltainen Lamborghini?! Kuinka kliseistä!
Astuin sisään ja Edward käynnisti auton. Katsoin ikkunasta ulos ja näin talot vain sumeasti.

”Näytät paremmalta nyt, kun olet siistiytynyt. Todella ko-komealta… kamu!” sanoin ja muksautin häntä käteen – taas hiukan kovempaa kuin oli tarvis. Hän mulkaisi minua ja siirsi katseensa takaisin kadulle. Hiljaisuus laskeutui enkä kestänyt sitä enää. Jos mikään oli pahempaa kuin olla kavereita Edwardin kanssa niin se, että piti olla kavereita Edwardin kanssa ja istua hänen kanssaan kahdestaan hiljaisessa autossa!

”HITSI!” minä huusin ja laitoin radion päälle.

“If you want to
I can save you
I can take you away from here
So lonely inside
So busy out there
And all you wanted
was somebody who cares” (All you wanted- Michelle Branch)

”Joo, niin varmaan!” Edward mutisi ja vaihtoi kanavaa.

“Everything's falling, and I am included in that
Oh, how I try to be just okay
Yeah, but all I ever really wanted
Was a little piece of you

And everybody's talking how I, can't, can't be your love
But I want, want, want to be your love
Want to be your love, for real” (Be be your love- Rachel Yagatama)

”En ole koskaan pitänyt tästä laulusta!” minä mumisin ja tällä kertaa minä vaihdoin kanavaa.

“If I could be your angel
Your angel, Your angel
Protect you from the pain
I'll keep you safe from danger
You'll never hurt again
I'll be your a.n.g.e.l
I'm gonna be your a.n.g.e.l
I'll be your angel” (Angel- Natasha Bedingfield)

”Enpä usko...” Edward vaihtoi kanavaa uudestaan ja katsoin häntä suu auki.
”Mitä vikaa siinä laulussa oli?” minä kysyin, mutta Edward ei vastannut.

“I think you can do much better than me
After all the lies that I made you believe
Guilt kicks in and I start to see
The edge of the bed
Where your nightgown used to be
I told myself I won't miss you
But I remember
What it feels like beside you
I really miss your hair in my face
And the way your innocence tastes
And I think you should know this
You deserve much better than me” (Better than me- Hinder)

”LUOJA! Minä vihaan tätä laulua!” huusin ja painoin nappia. Edward kääntyi minua kohti hymyillen voitonriemuisesti.
”Joten… Mitä vikaa siinä laulussa oli?” hän kysyi ja minä vain tuijotin ikkunasta ulos.

“You don't know me,
and you don't even care, oh yeah,
she said,
you don't know me,
and you don't wear my chains, oh yeah.” (Boston- Augustina)

”Ei...” Edward mumisi ja vaihtoi kanavaa. Kiljaisin lujaa.
”Okei… Mikä sinua oikein vaivaa! Miksi sinun täytyy aina vaihtaa kanavaa?” minä huusin.

“When I think of love I think of you
Yeah it's my favorite thing to do”

Edward oli taas vaihtamassa kanavaa, mutta minä työnsin hänen kätensä pois.
”HITSI, etkö voi vain jättää tätä soimaan?” minä huusin.
”Miksi minun pitäisi luovuttaa? Miksi sinä et lopeta kanavan vaihtelemista?” hän huusi takaisin.
”Koska SINÄ aloitit sen!” huusin.
”No, sitten minä myös lopetan sen!” hän huusi takaisin ja tarttui radioon.

“You're my missing puzzle piece
Yeah you are, perfect for me.”

Työnsin hänen kätensä pois.
”Ei, sinä ET vaihda sitä!”
”Katsopa!” hän huusi ja tarttui radioon uudestaan.

“You walk into a room
All eyes are on you
Everyone wants to know your name”

“Ei, katsopa MINUA!” minä vastasin ja yritin vetää hänen kätensä pois molemmin käsin.
”Mitä hittoa sinä teet Bella! Minun pitää ajaa!” hän huusi, kun hänen kätensä oli minun puolellani autoa.
”No, tee sitten helvetti niin! Et sinä tarvitse molempia käsiä helvetin automaattiisi!” minä huusin.

“You take every breath I breathe away
I just wanna tell you baby
How much I am feelin' you”

”Bella, tämä ei ole hauskaa! Minä ajan 95 mailia tunnissa ja jos et anna kättäni takaisin niin aion satuttaa sinua, koska en helvetti välitä!” hän sanoi vihaisesti.
”Suu kiinni Edward! Yritän todistaa väitteeni!”
”Ai, ja mikähän se olisi? Älä koskaan aja mielisairaan saksalaisen kanssa? Operaatio loppuun suoritettu!”

“Yeah, you got your own rules
I don't mind playing your way
Baby take me to school
and I'll listen to every word you say.”

”Ei, senkin perseenreikä! Väitteeni on enemmänkin…”
”No, minä en aio kuunnella! Joten anna nyt käteni takaisin!” hän sanoi ja yritti murtautua vapaaksi.
”Hitsi, en tunne pikkusormeani enää! Me joudumme autokolariin ja käteni on kuollut – oletko jo valmis – KAMU?” hän huusi.
”En ollenkaan senkin tyhmä idiootti! Pidän kättäsi täällä, kunnes aiot kuunnella!” huusin ja paukutin hänen kättään auton kojelautaa vasten.

“I'm right where I wanna be
Next to you standing next to me
Oh baby why don't you take my hand
And we'll walk to the other side
Where all we see is that love is blind
I think by now you understand
Just wanna tell you baby
How much I am feelin'...”(Feelin’ you- Jesse McCartney)

”Senkin...” hän huusi ja tarttui jotenkin kaulakoruuni. Päästin välittömästi irti hänen kädestään, mutta se oli jo liian myöhäistä. Kaikella voimallaan ja yllätyksestä, että päästin hänet irti, hän repäisi korun kaulastani ja ajoi väärälle kaistalle. Silmäni pullistuivat…
”Olen, olen pahoillani… En tehnyt…” hän aloitti ja katsoi minua.
”Uh, oh… katso – katso – KATSO TIETÄ SENKIN IDIOOTTI! AUTO! AUTO! AUTO!” minä huusin ja osoitin autoa, joka ajoi meitä kohti ja alkoi tuutata torveaan kuin hullu. 95 mailin tuntinopeudella oli jo liian myöhäistä mennä oikealle kaistalle, joten Edward kääntyi vasemmalle ja ajoi pimeyteen pois tieltä.
”ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!” aloin kiljua, kunnes auto pysähtyi äänekkäästi ja Edward ja minä vain hengitimme raskaasti.

Minulta kesti hetken toipua shokista.
”No… Ainakaan kukaan ei ole loukkaantunut ja auto on ehjänä!” Edward mumisi. Repäisin kaulakoruni hänen kädestään. Ketju oli poikki.

”No, miksi sinä tätä sitten kutsut?” minä huusin ja roikotin kaulakorua hänen kasvojensa edessä.
”Minä puhuin omasta – ” hän aloitti, mutta minä keskeytin hänet.
”Tietysti sinä – aina sinä!” mumisin ja avasin oven.
”Mitä sinä luulet tekeväsi?” hän kysyi ja tarttui ranteeseeni. Murtauduin irti.
”En aio ajaa SINUN kanssasi TÄSSÄ autossa IKINÄ enää!” huusin ja poljin jalkaani, kun olin vihdoinkin ulkona.

”Mitä vikaa autossa muka on?” hän kysyi. Päästin toisen vihaisen huudon.
”Älä VIITSI! Keltamustat istuimet… En minä ole mikään ampiainen!” huusin pimeyteen. Ulkona ukkosti ja satoi.
”No joskus ajattelinkin, että sinulla on piikki!” hän sanoi ja alkoi nauraa.
”Mikä tätä päivää oikein vaivaa!” huusin taivaalle, kun tunsin jääkylmät pisarat paljaassa selässäni.

Edward nauroi. ”Bella! Tule takaisin autoon!”
Laitoin käteni puuskaan. ”En aio edes harkita sitä!” huusin ja poljin jalkaa uudestaan. Tällä kertaa ruoho oli täynnä mutaa ja tunsin jalkani likaantuvan.
”Joten… Mitä aiot tehdä? Aiotko vain seisoa siellä ikuisesti?” hän nauroi ja se sai minut vielä vihaisemmaksi.

”En, senkin idiootti! Aion kävellä sinne helvetin juhla-aterialle!” huusin ja käännyin ympäri huomatakseni, että kaikkialla ympärilläni oli mustaa. En kuullut edes autoja sateen takia ja aloin täristä, kun tunsin veden saavuttavan alusvaatteeni. Toisin sanoen – en tiennyt minne mennä… Ja alusvaatteeni olivat pilalla.

”No, onnea sen asian kanssa! Kävele vain pimeyteen ja kolmannelle puulle – mitä et edes näe – ja sitten käänny oikealle!” hän sanoi ja hymyili minulle tietäen, että minun täytyisi kuitenkin palata autolle jossain vaiheessa. Mutta minä vain hymyilin takaisin ja sanoin: ”Kiitti!” Käännyin ympäri ja kävelin pimeyteen.

Kuulin oven avautuvan ja sulkeutuvan. ”Bella! Tule takaisin! Tämä on tyhmää!” hän huusi.
”Joten nyt minä olen TYHMÄKIN! Mielisairas – tyhmä… Ne sopivat yhteen!” huusin takasin ja melkein kompastuin kaatuneeseen puuhun.

”Olen tosissani Bella! En tiedä, missä me olemme juuri nyt, enkä voisi auttaa sinua täältä, vaikka tahtoisinkin!” hän huusi ja minä nauroin.
”Ai! Sinä et edes tahdo auttaa minua!” huusin olkani yli ja tömistelin tietä pitkin joka vei ei minnekään. Minulla ei ollut aavistustakaan, missä Edward oli – nyt en edes nähnyt autoakaan.
”Bella! Tämä on vaarallista ja…” hän keskeytti. Minä pysähdyin.
”Ja mitä, Edward?” huusin pimeyteen.

Tunsin käden ranteeni ympärillä ja säikähdin.
”Ja sinä olet aivan hurjapää nyt!” Edward mumisi. Yritin päästä vapaaksi, mutta tällä kertaa hänellä oli hyvä ote ranteestani.

”Päästä – minut – IRTI!” huusin ja yritin vieläkin saada hänet löysäämään otettaan.
”En ikinä! Kuuntele, minä tunnen sinut! Sinä vain lampsit ympäriinsä pimeydessä ja kymmenen minuutin päästä huomaat, kuinka tyhmä olit ja lopulta sinä olet eksyksissä ja huudat minun nimeäni ja minun täytyy lähteä etsimään sinua!” hän sanoi ja tarttui toiseenkin käteeni.

”Tuo EI ole totta! En IKINÄ huutaisi nimeäsi…” Punastuin, kun tajusin kuinka kaksimieliseltä se kuulosti.
”No… Toivotaan niin – mennäänkö?” hän sanoi varovaisesti ja nyhtäisi käsiäni.
”En mene kanssasi minnekään!” huusin ja nojauduin taaksepäin, jotta hänen olisi vaikeampi vetää minua.

Olin unohtanut korkokenkäni kokonaan… Seisoin vain koroillani ja ennen kuin tajusin, ne lipesivät altani ja kaatoivat minut mutaan Edward päälläni.
”No nyt on paljon parempi – mihin jäimmekään?” Edward kysyi.
”Uff… Päästä irti minusta! Olet niiiin painava… Tarvitsen ilmaa!” huusin ja aloin lyödä häntä.
”Vain yhdellä ehdolla!” hän sanoi ja jopa pimeässä tiesin hänen hymyilevän. Toinen salama ja minä säikähdin.
”Okei, okei… Millä ehdolla?” kysyin ja pyöräytin silmiäni. Sillä hetkellä, kun salama valaisi taivaan, ehdin nähdä Edwardin mutaiset kasvot ja märät hiukset.

Aloin nauraa ja pian Edwardkin purskahti nauruun.
”Hitsi! Näkisitpä kasvosi!” Edward nauroi.
”Sinun pitäisi nähdä omasi!” vastasin ja painoin pääni takaisin mutaan. Vedin syvään henkeä ja suljin silmäni. Ei tämä niin kauheaa ollutkaan.

”Painoitko sinä juuri pääsi mutaan?” Edward kysyi ja alkoi nauraa. Minäkin nauroin.
”Jep… Korkokenkäni ovat pilalla, mekkoni on pilalla, suurin osa hiuksistani on pilalla – miksi en täydentäisi sitä!” mumisin ja hymyilin.

Toinen salama ja säikähdin nähdessäni kuinka lähellä Edwardin kasvot olivat omiani. Pidätin taas henkeäni ja suljin silmäni. Tunsin hänen hengityksensä kaulallani ja poskillani – se tuntui niin lämpimältä… Toinen salama.

”Meidän… pitäisi kai lähteä pois täältä… Nämä puut saavat minut hermostuneeksi!” Edward mumisi ja nousi ylös. Hän ojensi kätensä ja vetäisi minutkin ylös.
”Joten, missä auto on?” kysyin ja tuijotin pimeyteen ja samalla hetkellä auton hälytys pärähti soimaan ja me näimme ajovalot vain 50 jalan päässä.

”Paniikki nappi”, Edward sanoi ja veti minut mukanaan autolle.
”Entä mitä nyt, viisastelija? Ei me voida istua näin autossasi! Mehän pilaamme sen kokonaan!” sanoin ja tunsin mudan valuvan selkääni pitkin.

”Minulla on puhtaita urheiluvaatteita takakontissa… Jos sinua ei haittaa…” hän jätti lauseen kesken.
”Ei, ei… Se on okei…” mumisin. Oikeasti olisin voinut vaikka tappaa saadakseni puhtaita vaatteita – nyt oli talvi ja olin ulkona lyhyessä, ohuessa haltermekossa.

”Okei… Tässä on sateenvarjoni”, hän mumisi ja avasi sen. Menin sen alle ja huokaisin.
”Ja tässä on parit verkkarit ja pari t-paitaa… Okei… Katsotaanpa… Minä voin pitää sateenvarjoa sillä aikaa, kun sinä vaihdat!” hän sanoi ja otti sen kädestäni.

Minä nauroin. ”Lasketko leikkiä? Koska tämä ei ole hauskaa! Sinä vitsailet… Etkö?” kysyin ja kasvojani kuumotti.
”Kuule… Minä käännyn ympäri, enkä katso ollenkaan! Okei?” hän sanoi.
”Vain yhdellä ehdolla – laitat kaikki valot pois päältä!” sanoin ja pian hän lukitsi auton kaukoavaimellaan ja valot sammuivat. Nielaisin äänekkäästi. Tämä ei ollut helppoa. Olin juuri avaamassa mekkoani, kun hän kääntyi ympäri.

”Tässä on muuten pyyhkeesi!” hän sanoi. Otin sen ja löin häntä.
”KÄÄNNY YMPÄRI!” huusin ja kuulin hänen nauravan hiljaa. Edward kääntyi toisin päin ja minä huokaisin.

Okei Bella! Sinä voit tehdä tämän… Täällä ei ole ketään… Vain sinä – ja Edward… Mutta hän katsoo muualle – ainakin hän sanoo niin!

Pudistin päätäni selvittääkseni ajatukseni ja astuin ulos mekostani. Laitoin sen Edwardin olkapäälle.
”Pidä tätä, kiitos!” sanoin hiukan katkerasti ja aloin kuivaamaan ihoani mahdollisimman nopeasti.

”Housut!” sanoin ja Edward antoi verkkarit olkansa yli samalla, kun otti mekkoni käteensä.
”Saanko, kiitos”, mumisin ja otin Edwardin olasta tukea, kun yritin saada valtavat, pitkät verkkarit jalkaani. Käärin niitä hiukan, jotta lahkeet eivät laahaisi maata ja kietaisin pyyhkeen hiuksiini.
”Paita!” määräsin ja hän antoi sen minulle. Laitoin sen päälleni ja huokaisin.

”Okei, sinun vuorosi”, sanoin ja Edward kääntyi ympäri. Hän antoi mekkoni ja loput puhtaat vaatteet toiseen käteeni ja sateenvarjon toiseen. Nielaisin ja tunsin sydämeni hakkaavan lujempaa, kun käännyin ympäri ja kuulin Edwardin avaavan vyönsä ja puvunhousunsa. Hän laittoi housut sateenvarjoa pitävälle kädelleni ja minä pidätin hengitystäni. Hän otti housut toisesta kädestäni ja hetkeä myöhemmin hänen puvuntakkinsa päätyi toisten housujen päälle. Tämä oli oudompaa kuin olin luullut sen olevan!

Pian hän laittoi kauluspaitansa pääni päälle ja halasi minua takaa ottaakseen uuden paitansa. Hänen koko vartalonsa painautui selkääni vasten ja hänen pehmeä naurunsa kaulallani antoi minulle kylmiä väreitä.
”Hei!” nauroin ja meinasin ravistella paidan pois, kun haistoin hänen tuoksunsa. Suljin silmäni ja vedin sitä sisääni – tiesin sen olevan paha, enkä olisi saanut tehdä niin – mutta se tuntui niiiin hyvältä. Aivan yhtä yllättäen kuin paita oli ilmestynytkin pääni päälle, se myös katosi. Edward otti vaatteemme ja laittoi ne takapenkille.

”Okei, mennään takaisin autoon!” hän sanoi ja otti sateenvarjon. Hän avasi oveni ja minä menin sisään. Huokaisin helpotuksesta, kun vihdoinkin istuin autossa ja Edward laittoi lämmittimen päälle.

”Joten, miksi sinulla on puhtaita urheiluvaatteita autossasi, kun et edes urheile?” kysyin.
”No, minä urheilin paljon viime vuonna ja otin aina tämän auton harjoituksiin. Joten minulla oli aina pyyhkeitä ja ylimääräisiä vaatteita mukana.”
”Miksi et ottanut koskaan vaatteita pois autosta – tarkoitan, ovatko ne olleet täällä koko vuoden?” Hän nauroi.
”En ole käyttänyt tätä autoa sitten viime vuoden”, hän vastasi ja minä suljin silmäni ja nojauduin ikkunaa vasten.

Edward nauroi ja minä katsoin häntä.
”Mikä noin hauskaa on?” kysyin.
”Sinä”, hän vastasi ja näytin hänelle kieltäni.
”Et sinäkään näytä kovin hyvältä!” iskin takaisin.
”Oikeastaan minä pidän sinusta vaatteissani… Ne näyttävät paljon paremmilta sinun ylläsi kuin minun!” hän myönsi ja minä punastuin.

Hän hymyili ja käänsi avaimia hiukan enemmän ja kuulimme moottorin käynnistyvän.
”Katsotaan, päästäänkö pois täältä!” hän mumisi ja yritti peruuttaa – ja sitten ajaa eteen. Ei ollut tietä ulos – olimme jumissa ei missään.

”No… Näyttää siltä, että tarvitsemme jonkun vetämään meidät täältä pois!” hän sanoi ja valitsi numeron iPhoneensa – vain huomatakseen, ettei se toiminut.
”Voi ei… Kännykkäni on märkä… Se on rikki… Olemme jumissa!” hän sanoi ja nojautui selkänojaansa vasten.

Kurkotin käsilaukulleni ja annoin hänelle omani.
”Koita minun!” tarjouduin ja hän katsoi minua äimistyneenä.
”Mistä lähtien sinulla on ollut iPhone?” hän kysyi ja katsoi automaattisesti sen taakse.
”Tiistaista”, sanoimme molemmat samaan aikaan ja hän nyökkäisi minulle tietävästi.

Hän alkoi valita numeroita uudestaan ja soitti vihdoinkin hinauspalveluun.
”He ovat täällä tunnin tai kahden päästä – paljon kolareita sään takia tai jotain sellaista…”
Nyökkäsin ja nojasin päätäni ikkunaan.
”Oletko väsynyt?” hän kysyi ja minä nyökkäsin hiljaa.

Ennen kuin tiesin mitä tapahtui, olin jo tasaisesti selälläni.
”Mitä hittoa?” kysyin hämmentyneenä.
”Rentoudu… Ajattelin vain, että saisit paremmin unta, kun makaat penkilläsi!” hän selitti.
”Ai… Okei!” Suljin silmäni uudestaan ja huokaisin. Tämä tuntui hyvältä.

“… ja nyt, jos teidän ei ole pakko mennä ulos, on parempi pysyä sisällä - tämä myrsky näyttää voimistuvan hetki hetkeltä!”

Katsoin ylös. ”Oletko varma, että haluat laittaa radion taas päälle?” kysyin ja hymyilin. Hän nauroi.
”Luulenpa, että me molemmat opimme läksymme!” hän sanoi ja nousi istumaan.
”Okei… Tehdään sopimus! Kumpikaan ei vaihda kanavaa missään tapauksessa!” sanoin ja Edward hymyili.
”Ei missään tapauksessa”, hän toisti ja me kättelimme. Nojauduin taas makaamaan ja suljin silmäni.

“Joten… ja nyt hieman musiikkia… nauttikaa, nauttikaa siellä missä olettekin!

Let's go back
Back to the beginning
Back to when the earth, the sun, the stars all aligned

'Cause perfect didn't feel so perfect
Trying to fit a square into a circle
was my life
I defy…”

Läimäytin kädet kasvoilleni. ”Voi ei…” sanon ja nauroin.
”Mikä nyt on?” Edward sanoi ja vasta nyt huomasin, että hänenkin penkkinsä oli alhaalla.

”Etkö tiedä tätä laulua?” kysyin enkä voinut enää hillitä nauruani.
”Ai, en…” Edward sanoi ja katsoi minua kuin mielisairasta.

“Let the rain fall down
And wake my dreams
Let it wash away
My sanity
'Cause I wanna feel the thunder
I wanna scream
Let the rain fall down
I'm coming clean, I'm coming clean.”

”Ai...” Edward sanoi ja alkoi nauraa. ”No… näyttää siltä, että hänen pitäisi olla täällä, jos hän haluaa menettää mielenterveytensä!”
Nauroin niin kovaa, että kyyneleet kihosivat silmiini.
”Me olemme ehdottomasti menettäneet sinun mielenterveytesi!” Edward sanoi naurunsa välistä.
”Joo… Me emme vain tulleet puhtaiksi!” vastasin ja hankasin hiukan likaa Edwardin kasvoista.

“I'm shedding
Shedding every color
Trying to find a pigment of truth
Beneath my skin

'Cause different
Doesn't feel so different
And going out is better
Then always staying in
Feel the wind.”

”Voi ei... Ulosmeno on parempaa kuin ainainen sisällä istuminen? No…” sanoin ja keskeytin. Samaan aikaan, kun minä makasin toisella kyljelläni, niin Edward teki samoin. Jotta me voisimme katsoa toisiamme.
”Näyttää siltä, että se, joka on kirjoittanut tämän laulun, kirjoitti sen meille!” Edward sanoi ja nauroi.

“Let's go back
Back to the beginning.” (Come clean - Hilary Duff)

Hiljaisuus – viimeinen osa tuntui leijuvan autossa. Oli helppoa naureskella sanoille. Ymmärtää niiden tarkoitus ja tietää, että se tarkoitti uutta alkua – toista tilaisuutta – oli aivan eri juttu. Minä nielaisin.

”Hilary Duff”, sanoin ja Edward katsoi minua kysyvästi.
”Hän lauloi tuon laulun”, mumisin ja laskeuduin selälleni.
”Ai.”
Welcome to the dark side... are you surprised that we lied about the cookies.

Curiosity killed the cat, but for a while I was the suspect.

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Ihanaaihanaaihanaa... <33

Aivan mahtava pätkä - taas kerran! Ihanan tiheästi jaksat laittaa jakoa, kiitos siitäkin!
Repeilin täällä ihan täysillä, kiitän jälleen...!
Kiitos.
~Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

minnyyy

  • Vieras
Oi, tulee tosi nopeasti jatkoa! Aivan ihana. Vaikka harmi kun ne oli vaan ystäviä, kun kaipais enemmän "toimintaa" ;)

Mutta, kiitos, olet mahtava suomentamaan näitä.

Deathwish

  • ELF
  • ***
  • Viestejä: 618
  • are you ready or not?
    • tumblr
Jee taas jatkoo! Tää oli taas hyvä.
Mä tahdon jatkoo pian!!!! Äkkiä.
Joo, tää oli taas ihan sairaan hyvin käännetty.
if you die now, how would you feel about your life?

Riitu

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Komm Und Rette Mich. Ich Schaff's Nicht Ohne Dich♥
ihana <33 jatkoa nopeeeeesti <3333 kiiitos. ;)
I have always loved you, and I will always love you.

Naxone

  • Kaipauksen haamu
  • ***
  • Viestejä: 184
  • Say what you want
hahahhahahaha! Voisko olla hauskempaa, no enpä tiedä... ihanan nopeesti tulee jatkoo!
ja sitä tavallista eli jatkoo ::)
Mr. Boombastic
What you want is some boombastic romantic
Mr. Lover lover, Mr. Lover lover, girl, Mr. Lover lover

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Voivoi... mua naurattaa.... :D :D :D :D :D
Ihan liikaa hauskaa... Miten sä sait tän noin hauskaksi? Nyt sä saat kyllä laittaa jatkoa...
If I say you're the one would you believe me?

jonnaps

  • ***
  • Viestejä: 8
Vitsi tämä on hyvä!:) Oon pitkään jo lukenu tätä ja ootellu aina hulluna että suomennat lisää, mutta en oo kommentoinu mitään tähän, ku en jaksanu tehä ennenku nyt tänne tämän tunnuksen. Nyt ootan vielä paljon enemmän että tähän tulee jatkoa. En malta oottaa ku tuo viime luku loppu niin hyvään kohtaan. Sai nauraa kunnolla.:D
Oot hyvä suomentaan!:)

SnowCherry

  • Vieras
Tämä on todella hyvä :P Ehkä tuo ihan loppu jotenkin tökkäsi, olisin kaivannut siihen vielä jotain, mutta hyvä se oli näinkin ^^ Suomennat tätä todella hyvin, olen jo lukenut noita englanninkielisiä kappaleita. Ehkä nuo kappaleiden sanatkin olisi voinut suomentaa, jos jotkut eivät tiedä mitä niissä lukee, mutta se oli pieni harmi.

Kokonaisuudessa pidin tästä, laittelepas pian jatkoa :D

A-nuu

  • Guilty
  • ***
  • Viestejä: 256
  • Whatever it is, I didn't do it.
T/N: Kiitos paljon kommenteista. :D Tässä tulee 12. luku. ;D


Luku 12: Pikavalinnassa

BPOV:

Yö meni jotenkin. Emme puhuneet ollenkaan ja se sai tilanteen tuntumaan vielä kiusallisemmalta! Tuntui, että ensimmäinen kerta, kun uskalsin hengittää oli, kun suljin huoneeni oven.

Seuraavana aamuna me kaikki tapasimme ruokasalissa sunnuntailounaalla. Kuten aina, Edward istui minua vastapäätä ja me yritimme olla katsomatta toisiimme. Otin juuri siemauksen appelsiinimehustani, kun Carlisle otti Washington Postin käteensä ja sanoi: ”Joten… Takaisin eiliseen… Mitä silloin tapahtuikaan?”

Aloin köhiä, en ollut valmistautunut siihen. Voin sanoa, että jos en olisi ollut samassa pöydässä presidentin kanssa, olisin voinut kertoa kaiken. Edward katsoi minua ensimmäisen kerran sitten eilisen ja nenästäni valui appelsiinimehua. Nappasin lautasliinan ja yritin peittää sotkua, joka oli – no, minua!

”No”, Edward sanoi eikä voinut kääntää katsettaan pois minusta. Se muistutti minua autokolarista, jonka ohi ajat. Tiedät, että se on pahaa ja oksettavaa, mutta et voi sille mitään, vaan katsot, jos sattumalta näkisit vaikka verta tai pään.
Hän katsoi vihdoinkin poispäin ja keskittyi siihen, mitä oli sanomassa.

”Me ajoimme pois tieltä koska satoi. Enkä päässyt takaisin tielle, joten meidän täytyi odottaa auton hinauspalvelua, joka tuli kaksi tuntia myöhemmin”, hän valehteli.
”Ei muuta?” Carlisle kysyi ja näytti olevansa muissa maailmoissa.
”Ei. Ei muuta”, Edward valehteli uudestaan. Katsoin Carlislea toivoen hänen uskovan tarinan. Hän katsoi meitä vihdoinkin.
”No, onneksi kukaan ei loukkaantunut!” hän sanoi ja käänsi lehden ympäri.

Se kesti vain hetken ja oli silti tarpeeksi samaan sydämeni pysähtymään ja sormenpääni tunnottomiksi. Minua alkoi huimata ja kaikki tuntui sumealta. Miksi? Näin itseni juuri alusvaatteissani – ei, ei peilistä – vaan Washington Postin etusivulla. Haukoin happea ja tunsin veitsen tipahtavan kädestäni lautaselle, mutten kuullut mitään. Katsoin Edwardia, joka oli yhtä kalpea kuin minäkin. Carlisle esitti, ettei mitään tapahtunut, enkä minä ymmärtänyt miksi, mutten välittänyt – Edward ja minä olimme etusivulla.

Siinä oli iso kuva, minusta avaamassa mekkoani samalla kun Edward katsoi minua. Sitten oli se, kun hän antoi minulle pyyhkeen. Toinen kuva oli siitä, kun olin alusvaatteisillani kurkottamassa Edwardia kohti – halusin vain housut! Ai, ja oli siinä myös kuva Edwardista, joka makasi päälläni metsässä ja suurin kuva, joka vei melkein koko sivun oli Edwardista halaamassa minua takaapäin ilman paitaa.

”Mitä helvettiä!” Edward mumisi.
”Älä kiroile Edward, sinun pitäisi tietää se!” Carlisle sanoi.

Minua huimasi vieläkin, presidentti näki minut juuri alusvaatteisillani ja Edward näki minut juuri alusvaatteisillani – väärin – koko maailma näkisi minut tänään alusvaatteisillani. Voi luoja, vanhempani!

En ollut enää nälkäinen. Tämä oli liian nöyryyttävää.
”Näyttää siltä, että jotkin salamat, jotka te näitte eilen, olivat kameran välähdyksiä”, Carlisle mumisi. ”Katsokaa! Tanya Adams luki eilen sokeille!”

Okei, se, ettei Carlisle ollut raivoissaan oli pahempaa kuin huutaminen. Jostain syystä halusin hänen näyttävän tunteitaan – laittavan meidät kotiarestiin, kunnes olisimme kolmekymppisiä ja sanovan meille meidän olevan häpeäksi hänen kampanjalleen.
Mutta ei mitään, ei edes ilkeää katsetta.

Juuri silloin kännykkäni alkoi soida ja kaikki tuijottivat minua. Minä punastuin.
”Olen niin pahoillani, unohdin sammuttaa sen!” pyysin anteeksi. Carlisle hymyili.
”Voi, älä ole… Luulen, että se on joko Rosalie tai Alice – vastaa vain, lyön vetoa, että he ovat halkeamaisillaan uteliaisuudesta.” Minä punastuin entistä pahemmin ja otin iPhonen taskustani – Alice.

”Hei Alice”, sanoin matalalla äänellä.
”VOI HERRANJUMALA! Mitä voit sanoa puolustukseksi, tämä on kuin SILKKAA seksiä etusivulla maailman suurimmassa lehdessä – miltä tuntuu?” hän kirkaisi ja näin Esmen ja Carlislen peittelevän hymyjään. Edward kuitenkin näytti kutistuvan tuolissaan.

”Öhm, Alice – voimmeko puhua myöhemmin – olen juuri nyt aika kiireinen…” Hän nauroi.
”Ole nyt hiljaa! Mikään ei ole tärkeämpää kuin tämä! Joten… Harrastitteko te seksiä? Oliko hän hellä ja niin edelleen? Sanoiko hän, että hän rakastaa sinua silloin kun tuli?” hän kirkui.

VOI LUOJA! Tämä ei tapahdu! Tämä ei voi olla totta! He kuulivat joka sanan – tämä ei ole minun elämäni – tätä EI tapahdu Bella Swanille!

”Älä viitsi, kerro! Teittekö sen montakin kertaa? Voi luoja! Montako kertaa te teitte sen? Jasper ja minä teimme sen kymmenen kertaa eräänä yönä!” hän huusi.

Kuulin Edwardin purskahtavan nauruun. En oikeasti tajunnut, mitä hauskaa tässä muka oli juuri nyt.

”Ai, ai… Hän on siellä, eikö? Pitikö teidän harrastaa sitä nytkin? Ai… Nyt tajusin! Siksi sinä et voi puhua! No, hänen täytyy odottaa… Mutta sano hänelle hei puolestani!” hän sanoi ja Edward hymyili minulle huvittuneena.

”Hei sinullekin Alice!” Edward sanoi.
”Voi… Tämä on niin söpöä! Te olette vieläkin sängyssä ja hän on onnellinen!” hän sanoi.
”Ai joo… Haluatko sanoa hei Carlislellekin?” kysyin, halusin vain hänen ymmärtävän, että me emme olleet nyt kahdestaan. Hiljaisuus.
Carlisle on siellä! Sinä harrastat seksiä presidentin pojan JA presidentin kanssa?” hän kysyi ja silmäni pullistuivat.

”Hei Alice!” Carlisle sanoi hymyillen leveästi. Tämä oli niiiin nöyryyttävää!
”Voi-luoja! Te olette kimppakivaa?!” hän kysyi yllättyneenä.
”Esmekin on täällä, haluatko puhua hänellekin?” kysyin ärsyyntyneenä hänen tyhmyydestään.
”Okei Bella… Tämä on ällöttävää, mutta minä rakastan sinua silti!” hän sanoi.

Edward purskahti nauruun ja minä pyöräytin silmiäni.
”Olen pahoillani…” aloitin.
”Voi, älä ole… Meillä kaikilla on omat himomme!” Alice sanoi.
”Ei, olen pahoillani huutamisestani!” sanoin.
”Et sinä ole huutanut minulle!” Alice sanoi hämmentyneenä.
”Vielä – ALICE SENKIN TYPERÄ IDIOOTTI! ISTUN SYÖMÄSSÄ AAMIAISTA JA SEURAAVAN KERRAN, KUN NÄEMME, AION TAPPAA SINUT!” huusin ja katkaisin puhelun.

Kaikki katsoivat minua yllättyneinä.
”Pahoittelen huonoa kielenkäyttöä”, mumisin ja laitoin iPhonen kiinni ennen kuin laitoin sen takaisin taskuuni.

Edward katsoi lautastaan ja hänen koko kehonsa tärisi – hän nauroi! Tämä ei ollut hauskaa! Ei ollenkaan!

EPOV:

Makasin sängylläni ja yritin ymmärtää, miksi en saanut Bellaa pois mielestäni. Hän oli kuin virus, hän jumittui joka ajatukseen eikä pelkästään ajatuksiin, aloin myös uneksia hänestä. Ja 90 prosenttia noista unista eivät olleet sellaisia, joista voisi puhua.

Oveen koputettiin.
”Sisään”, mumisin ja jatkoin katon tuijottamista.
”Hei, Edward!” sanoi viettelevä naisen ääni ja silmäni laajenivat. Nousin istumaan ja siellä oli…
”Michele?” kysyin hämmentyneenä. Palvelijani? Meillä oli ollut juttua kolme kuukautta sitten – ja se on muuten pitkä aika.

”Isäsi haluaa nähdä sinut kulta… Nyt!” hän sanoi ja iski silmää ennen kuin lähti huoneesta. Ihoni nousi kananlihalle – eikä hyvällä tavalla!

Kävelin isäni toimistolle, jossa hän työskenteli vieläkin.
”Hei isä – on myöhä… Miksi olet vieläkin täällä?” kysyin.
”Istu, poika”, hän osoitti isoa nahkatuolia ja minä istuuduin, kuten hän pyysi.
”Joten… Mitä asiaa sinulla oli?” kysyin hämmentyneenä.
”Tämän päivän isosta uutisesta… Sinä täytät etusivun – taas… Luulin todella, että kun Bellakin on nyt täällä, olisimme jättäneet sen vaiheen taaksemme – sen sijaan, että se olisi ehkäissyt näitä juttuja – hän ottaa sinusta mallia ja te molemmat olette etusivulla… Mitä siellä metsässä oikein tapahtui?” hän kysyi ja nyt tiesin, miksi hän ei ollut vihainen aamupalalla – Bella ei näkisi tästä mitään – tämä olisi vain minulle.

Ja tietenkin – kaikki on minun syytäni taas ja minä en edes tehnyt mitään! Bellahan se otti kädestäni kiinni, joten me melkein kuolimme! Hän oli se joka tuli ulos autosta ennen kuin alkoi sataa. Hän oli se, jonka täytyi lähteä kävelemään pois! Kerrankin olin se vastuullisempi ja estin häntä eksymästä ja se oli silti minun syytäni.

”Ei mitään isä, oikeasti! Me vain päädyimme täyteen mutaa ja muuta juttua ja – ” Hän katsoi minua suurin silmin.
”Miksi te edes tulitte ulos autosta?” hän kysyi, enkä tiennyt mitä sanoa. En halunnut paljastaa Bellaa – vaikka hän kyllä ansaitsisi sen.

”En oikeastaan haluaisi puhua siitä, mutta ei se ole ollenkaan tärkeää. Me vain kastuimme ja vaihdoimme vaatteet – minä jopa käännyin selin, kun hän vaihtoi! Ei ole mitään tarvetta luulla, että jotain olisi tapahtunut.”

Hän katsoi minua kuin ei olisi uskonut sanaakaan – tiedän, että minun pitäisi jo olla tottunut siihen, mutta tällä kertaa se todella satutti.
”Edward, haluan sinun pysyvän erossa Bellasta”, hän sanoi ja silmäni pullistuivat ja suuni loksahti auki.
”Mitä? Miksi? Se on epäreilua!” väitin vastaan.

”Ajattele sitä! Hän on täällä vain kuusi kuukautta! Ei ole tarvetta kiintyä! Viime kerralla, kun kiinnyit, hän särki sydämesi ja sinä tulit…” hän ei sanonut lausettaan loppuun, mutta tiesimme molemmat, mitä hän halusi sanoa – olin karannut käsistä, vaikeaksi, valopäiseksi… Oli monta tapaa sanoa se. Olisin voinut sanoa hänelle, etten ollut edes rakastanut Emilyä, mutta millainen vastaväite se muka olisi?

”En koskaan sanonut, että haluaisin olla hänen kanssaan vakavasti! Hän asuu täällä ja nyt en edes saa puhua hänelle, joidenkin tyhmien kuvien takia! Meillä on yhteiset kaverit! Kuinka oikein haluat erottaa meidät?” kysyin ja tulin vihaiseksi.

”En halua erottaa sinua hänestä – haluan vain, että lopetat yhteyden rakentamisen, joka ei tulisi koskaan toimimaan! Suuntaa energiasi tärkeämpiin juttuihin!” hän sanoi ja katsoi minua toiveikkaasti. En tajunnut sitä.
”Ei, tässä ei ole kyse minusta tai terveydestäni. Tässä on kyse sinusta! Sinun kampanjastasi! Se on se, mikä on tärkeää – eikö? Ajattelet meidän olevan huonoa julkisuutta!” huusin.

”Sinun pitäisi kuulla itseäsi – me? Mistä lähtien on ollut me, on vain sinä ja Bella!” hän vastasi ja minä pudistin päätäni epäuskoisena.
”Et edes kiistä tässä olevan kyse kampanjastasi. Yrität saada minut olemaan huomaamatta sitä – älä huoli isä. Olet luonnonlahjakkuus, eikä typerä poikasi voi mitenkään tuhota kampanjaasi”, sanoin ja kävelin ulos toimistosta.

BPOV:

Näin taas sitä outoa unta hissistä ja luulin voivani nähdä kasvot tällä kertaa, kun yllättäen äänekäs piip herätti minut. Avasin silmäni ja katsoin kelloa: 1,24 aamulla – tämä ei ollut heräyskelloni. Siinä se tuli taas. Se ei ollut piip, se oli laulu. Laitoin valot päälle ja annoin silmieni tottua hetken yhtäkkiseen kirkkauteen.

“Just like a shadow
I'll be beside you
I'll be your comfort
And let it guide you home
I will provide you a place of shelter
I want a be your zone
Tell me what to do
Tell me what you wanted me to do
I'll make you great to be a man
With a woman who can stand
Who will never promise to leave her man
Making vows to please her man.”


Varmistuin asiasta, se oli soittoääneni, mutta en muistanut laittaneeni sitä iPhoneen… Otin kännykän pieneltä yöpöydältä ja vastasin soittoon.
”Haloo?” kysyin väsyneesti.
”Öhm, hei… oletko sinä Bella?” vieras ääni kysyi minulta ja kuulin taustalta musiikkia ja ihmisten puhetta
”Kuka haluaa tietää sen?” kysyin, en antaisi kenellekään oudolle miehelle mitään tietoja.
”Tunnetko Edward Masenin, henkilökohtaisesti tietenkin?” vieras mies kysyi.
”Olen pahoillani, mutta minusta sinulla ei ole oikeutta kysyä siitä!” sanoin ja olin juuri katkaisemassa puhelun, kun hän sanoi jotain, mikä jähmetti minut.
”Hän on minulla.”

”Mitä? Ei, hän on huoneessaan nukkumassa!” sanoin ja nousin ylös.
”Öhm ei… Kuule, en tiedä kuka olet, mutta … ” mies aloitti, mutta minä keskeytin hänet.
”Kuule, minä kävelen juuri nyt kohti Edwardin huonetta ja jos tämä on vain joku typerä vitsi, aion tappaa sinut!” sähisin ja avasin Edwardin oven. Yritin kuulla hänen hengittävän, koska en halunnut herättää häntä laittamalla valoja päälle, mutta minä en kuullut mitään. Laitoin valot päälle ja hänen sänkynsä oli tyhjä – hän ei ollut edes nukkunut siinä. Uh oh.

”Okei… Hän ei ole huoneessaan!” sanoin puhelimeen ja suljin Edwardin oven, jotta hänen vanhempansa eivät kuulisi puhettani. Istuuduin Edwardin sängylle ja tunsin sydämeni tihentävän tahtiaan.
”Ai, oikeasti? Olisin voinut sanoa sen sinulle jo aiemmin!” ääni sanoi.
”Öhm, okei… Anteeksi… Joten, miksi sinä soititkaan minulle?” kysyin ja rapsutin päätäni.
”Olet ensimmäinen ihminen hänen pikavalinnassaan”, hän sanoi ja silmäni suurentuivat. MITÄ?

”Ai, okei… Totta kai… Ja miksi sinä soitit minulle?” kysyin.
”No… Edward on täällä ja hän on… Aika kännissä… Jonkun täytyy hakea hänet, koska en anna hänen ajaa kotiin”, mies sanoi ja minä nielaisin lujaa.

”Okei… Missä tämä 'täällä' oikeastaan on?” kysyin, nousin ylös ja menin huoneeseeni vaihtamaan vaatteita.
”Club Avenue – 649 New York Ave NW, Washington, DC 20001”, mies sanoi.
”Öhm, okei, totta kai... Tulen hetkessä!” sanoin ja katkaisin puhelun. Laitoin kiireesti jotkut housut jalkaani ja menin alakertaan ja tapasin siellä pari vartijaa.
”Tarvitsen taksin”, sanoin ja vartija nyökkäsi ja lähti pois.

Yritin laittaa hiuksiani, jotka olivat aivan sekaisin ja laittaa hiukan huulikiiltoa, jotta en näyttäisi kovin kamalalta, kun menisin sinne yökerhoon.
”Taksisi odottaa ulkopuolella, neiti”, vartija sanoi ja minä nyökkäsin ja kiiruhdin ulos.

Menin taksiin ja tajusin, että olin unohtanut osoitteen kokonaan.
”Öhm, joku yökerho nimeltään Avenue?” kysyin ja kuski katsoi minua kuin sanoen: Et kai todellakaan aio pukeutua tuohon! Pyöräytin silmiäni.
”Aja!” Ja niin hän teki. Pureskelin kynsiäni – hermostunut tapa – en halunnut olla tämä henkilö. En halunnut nähdä Edwardia tällaisena. En ollut koskaan nähnyt häntä kännissä ja se oli jostain syystä tuskallista.

”Täällä ollaan, neiti”, mies sanoi. Maksoin hänelle ja hyppäsin ulos. Ohitin jonon taas ja olin menemässä sisään, kun vartija pysäytti minut.
”Olen pahoillani neiti, mutta sinun täytyy mennä jonoon niin kuin muidekin." Pyöräytin silmiäni.
”En ole tulossa tänne juhlimaan. Olen hakemassa Edward Masenia! Olen Bella!” sanon ja laitoin käteni puuskaan.

Hän mumisi jotain kuulokkeisiinsa ja katsoi takaisin minuun.
”Minkä sanoittekaan nimeksenne?” hän kysyi.
”Bella!” sanoin kärsimättömänä.

”Voitte mennä!” mies sanoi ja päästi minut sisään. Astuin sisälle ja musiikki tuntui räjäyttävän korvani.

Minulla ei ollut aavistustakaan, mistä etsiä Edwardia, joten päätin vain mennä baariin. Baarimikko hymyili minulle.
”Mitä voin antaa sinulle, kulta?” hän kysyi ja iski silmää. Tunnistin hänen äänensä välittömästi ja hymyilin, kun huomasin miten söpö ja nuori hän oli. Hän oli varmaankin kolme vuotta minua vanhempi.
”Öhm, joo, luulen niin… Me puhuimme puhelimessa puoli tuntia sitten – olen Bella… Edwardin noutopalvelu!” sanoin ja pyöräytin silmiäni. Hän hymyili.
”No – nyt ainakin ymmärrän, miksi olet hänen pikavalinnassaan.”

Hymyilin ja hän osoitti baarin loppupäätä, missä näin Edwardin makaavan pöydällä.
”Niin… Ei taida olla hänen paras tuntinsa!” sanoin ja nostin kulmiani. Söpö baarimikko nauroi ja käveli Edwardin luokse.

”Minun nimeni on muuten Chad!” mies sanoi ja laittoi juoman eteeni.
”Voi ei… Ei alkoholia, kiitos”, mumisin ja Chad hymyili.
”Se on vettä”, hän sanoi ja minä hymyilin.
”Ai… Okei!” Istuin Edwardin viereen – yksi drinkki ei olisi ollut pahitteeksi. Chad katosi hetkeksi ja minä katsoin Edwardia. Hetken luulin hänen nukkuvan, mutta hänen silmänsä olivat auki.

Silitin hänen selkäänsä.
”Kuinka voit?” kysyin, mutta hän ei vastannut.
”Joten, kuka sinun pikavalinnassasi on?” Chad kysyi ja hymyili minulle flirttailevasti. Minä nauroin. Hän oli niin hassu.
”Öhm… Ei kukaan, ainakaan niin että tietäisin… ” sanoin ja nousin ylös. Autoin Edwardin tuoliltaan.
”Minun täytyisi todella lähteä… Hän tarvitsee vähän lepoa”, sanoin.
”Anna minun auttaa sen kanssa… Ohjaan teidät takakautta, jotta kukaan ei näe teitä.”

Hymyilin kiitollisesti.
”Se olisi todella kivaa. En oikeastaan tiedä, miten saan hänet autoon!” sanoin ja kannattelin Edwardin toista olkaa ja Chad kannatteli toista.
Pääsimme ulos klubilta ja Edwardin auto odotti jo valmiiksi ovella. Laitoimme hänet hopeisen Mercedes SLK:n etupenkille. Ainakin se oli saksalainen auto – jota minäkin osaisin ajaa!

”Tässä on autonavaimet!” Chad sanoi, kun hän avasi oveni.
”Kiitti”, sanoin ja olin ottamassa ne, kun hän vetäisikin ne pois.
”Saat nämä vasta, jos otat tämänkin”, hän sanoi ja antoi minulle pienen kortin.

”Mikä se on?” kysyin ja katsoin sitä.
”Numeroni – ehkä voisit soittaa minulle, kun sinulla ei ole kiire noutaa kännisiä typeryksiä!” hän sanoi ja minä nauroin.

”Kiitti… Ehkä soitankin!” sanoin ja iskin silmää. Otin avaimet ja sanoin näkemiin. Huokaisin, kun auton ovi oli kiinni ja Chad oli poissa. Laitoin kortin pieneen hyllykköön radion alle ja ajoin pois.

Tuijotin Edwardia hetken vihaisesti – hän tuijotti tietä. Ei hän oikeasti ollut niin kännissä – joten miksi hän ei sitten puhunut minulle?
”Joten… Miten menee?” kysyin ja hän pyöräytti silmiään ja nojasi ikkunaan.

”Okei… Tuo toimii… Odotin, että ’kiitti Bella’ tai ’mitä tekisinkään ilman sinua Bella’, mutta silmien pyöräyttäminen ja välinpitämättömyys ovatkin paljon mukavampia”, sanoin ja nostin nopeutta.
”Kiitti”, hän sanoi eikä minulla ollut aavistustakaan, mistä hän puhui.

Autossa oli pitkään hiljaista ja sitten yhtäkkiä Edward kääntyi ympäri ja tuijotti minua.
”Mistä sinä tiedät, minne sinun pitää mennä?” hän kysyi ja minun oli vaikea ymmärtää häntä.
”Öhm – siinä tapauksessa, ettet ole huomannut – me asumme Valkoisessa Talossa ja sinne on tienviittoja 500 mailin säteellä!” hymyilin ja Edward nauroi.
”Mikä noin hauskaa on?” kysyin ja katsoin hetken vihaisesti.
”Tämä on niin ironista”, hän sanoi.
”Elämä on aina ironista!” mumisin ja käännyin oikealle.
”Ei, ei… En puhu elämästä! Vaan tästä tilanteesta!” hän mumisi.
”Miksi se on ironista… Ai, nyt tajusin… Koska viime kerralla minä olin kännissä.”

Hän näytti miettivän sitä ja pudisti sitten päätään.
”Ei… Mutta hyvä pointti. Ei, syy siihen, miksi olen kännissä ja nyt sinä haet minut ja kaikkea… Se on todella ironista”, hän alkoi hihittää ja minä pyöräytin silmiäni. Hän sai minut vihaiseksi.

”Joten Edward – Mksi sinä sitten olet kännissä?” kysyin eikä hän oikeastaan välittänyt.
”Koska isäni käski”, hän sanoi ja minä nauroin.
”Ei Edward Masen. Carlisle ei käskenyt sinua tulemaan känniin. Hän on todella vastuullinen mies… Hän ei käske sinua juomaan itseäsi känniin!” sanoin ja Edward irvisti tuskasta.

”Hän ei ole niin täydellinen kuin luulet!” hän mumisi ja kääntyi pois.
”Mistä sinä oikein puhut?” kysyin hämmentyneenä. ”Tottakai hän on täydellinen… Hän on paras presidentti sitten…”

”Sitten J.F.K:n, kyllä… Me kaikki kuulemme sen tarinan ja kyllä, hän on hyvä presidentti. Mutta se on hänen työnsä. Hän on myös isä – ja hän ei ole hyvä olemaan isä.”
Suuni loksahti auki.
”Mitä?! Kuinka sinä edes kehtaat ajatella noin! Hän on uskollinen äidillesi ja niin ymmärtäväinen. Jos olisit minun poikani, en olisi ollut niin kärsivällinen sinua kohtaan! Sinun koko asenteesi ja kaikki. Sinulla ei ole oikeutta sanoa, että isäsi on paha!”
”Bella…”
”HITSI! Tämä tekee minut nyt niin vihaiseksi!”
”Bella…”
"Voi, ole jo hiljaa! En juuri nyt jaksa kuunnella itsesääliäsi!”
”BELLA!”
”MITÄ?” huusin takaisin ja hän katsoi minua kuin haluaisi kertoa jotain, mutta päättikin toisin.
”Olet oikeassa. Hän on hieno mies… Anteeksi…” hän mumisi ja tuijotti taas ikkunasta.

Pääsimme vihdoinkin Valkoiselle Talolle ja yksi vartijoista auttoi minua kantamaan Edwardin takaisin huoneeseensa.
”Okei… Luulen, että sinulla on nyt kaikki”, sanoin ja olin lähtemässä, kun Edward kutsui minut takaisin.
”Bella… Olen pahoillani, että sain sinut vihaiseksi… Kiitos, että hait minut”, hän sanoi ja lysähti sitten sängylleen.
Hymyilin hänelle heikosti.
”Ole hyvä.”

Lähdin huoneesta sanomatta enää sanaakaan ja olin iloinen päästessäni takaisin sänkyyni. Samaan aikaan kello oli 2.40 ja minä pyöräytin silmiäni, kun laitoin valot kiinni.

Vain toinen päivä hullussa elämässäni!
« Viimeksi muokattu: 20.04.2009 19:20:36 kirjoittanut Pallukka »
Welcome to the dark side... are you surprised that we lied about the cookies.

Curiosity killed the cat, but for a while I was the suspect.

SnowCherry

  • Vieras
Yäk, tuo Chad on niin ällöttävä >.< Mutta, kiva osa taas ^^ Repeilin aika pahasti siinä kohdassa, kun Bella ja kumppanit olivat syömässä aamupalaa 8'D

Ja pari virhettä pongasin:

Pääsimme ulos clubilta ja Edwardin auto odotti jo valmiiksi ovella.
Tuon "clubilta olisi voinut mielummin kirjoittaan "klubilta".

”Bella… Olen pahoillani, että sain sinut vihaisesi… Kiitos, että hait minut”, hän sanoi ja lysähti sitten sängylleen.
vihaiseksi

Laitelepas pian jatkoa ^^ Olen riippuvainen ;P

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Voi... Tääkin oli taas ihan huippuluokkaa. Nää on kaikki huippuluokkaa. Ja sä suomennat niin hyvin... ton toistelemista mä en lopeta.
If I say you're the one would you believe me?

Deathwish

  • ELF
  • ***
  • Viestejä: 618
  • are you ready or not?
    • tumblr
Jess, taas uus luku!! (:
Mä repesin aika pahasti parissa kohdassa. XD
Mä en ainakaan öäytäny virheitä.

Lainaus
”Ajattele sitä! Hän on täällä vain kuusi kuukautta! Ei ole tarvetta kiintyä! Viime kerralla, kun kiinnyit, hän särki sydämesi ja sinä tulit…”
raskaaksi? xD xD xD

Joo, tahtoo jatkoo!
if you die now, how would you feel about your life?

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Voikiitoskiitoskiitos!

Aivan täydellinen jatko - taas kerran - kiitos että pelastit päiväni!
Rakastan tätä ficciä, en osaa muuta kuin hokea ihanaa ja kiitosta miljoona kertaa / kommentti.
Aivan täydellisen ihana pätkä...!
Kiitoskiitoskiitos!
~Suklaamurunen
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Riitu

  • ***
  • Viestejä: 63
  • Komm Und Rette Mich. Ich Schaff's Nicht Ohne Dich♥
oijh, ihana pätkä jälleen kerran <33 repeilin ihan älyttömästi  :D  jatkoa nopeesti <33  ;)
I have always loved you, and I will always love you.