T/N: Tässä tulee jatkoa. Kiitoksia kommenteista!!
Kolmaskymmenesseitsemäs luku: ISCH LIEBE DISCH!BPOV:Tämä oli erilaista. Tiesin sen heti, kun hän otti kädestäni kiinni ja johdatti minut portaat ylös kohti huonetta 204. Hän avasi oven ja hymyili minulle voitonriemuisesti, kun hän sulki oven takanamme ja työnsi minut sängylle. Minulla ei ollut aikaa vastustaa, koska ennen kuin tiesinkään sitä, hän oli jo päälläni. Yhtäkkiä sänky rämähti ja me olimme taas lattialla. Me katsoimme toisiamme silmiin ja aloimme nauraa. Hän painoi päänsä olkaani vasten ja nauroi niin kovaa, että hänen koko vartalonsa tärisi.
Yllättäen hän suuteli kaulaani. Hän antoi monia kevyitä perhosen suudelmia. Haukoin henkeä. Se tuntui uskomattomalta – kuin vereni olisi virrannut kymmenen kertaa nopeampaa suonissani.
”Minä rakastan sinua, Bella”, hän mumisi solisluutani vasten. Minä hengitin raskaasti.
”Minäkin… rakastan sinua… Edward”, sain ulos ja melkein nauroin itselleni. Kuinka tämä mies saattoi saada kaiken tuntumaan niin uskomattomalta. Hän kohotti katseensa silmiini ja näin niistä kaikki hänen uudet tunteensa. Siellä oli rakkautta ja sympatiaa, mutta oli siellä myös intohimoa ja halua. Se säikäytti minut, koska se oli niin uutta – uutta minulle. Hän keskeytti ajatukseni suutelemalla minua. Hänen lämpimät huulensa painuivat omiani vasten ja minä unohdin kaiken. Hautasin käteni hänen hiuksiinsa ja tunsin hänen kätensä liukuvan kylkeäni pitkin. Keskityin hänen kosketukseensa – uteliaana, kuinka pitkälle hän menisi. Hän vaikutti niin varmalta tänään, toisin kuin viime kerralla siellä rannalla… ennen kuin tiesin, mitä tapahtui, tunsin hänen kätensä paljaalla vatsallani. Haukoin happea. Hänen ihonsa tunne ihollani oli niin uskomaton. Hänen kätensä tuntui niin karhealta vatsani pehmeää ihoa vasten, mutta juuri se sai minut tuntemaan, että hänen kätensä olivat kuin tehdyt vartalolleni.
Haukoin jälleen happea, kun tunsin hänen kätensä nousevan kyljelläni. Edward antoi minulle toisen lyhyen suudelman ja sitten hän suuteli taas kaulaani. Yritin muistaa kaikki sensaatiomaiset tunteet, joita juuri silloin tunsin. Tunsin Edward käden vaeltavan vasemmalle. Nyt se oli rintojeni ja napani välissä. Se vain lepäsi siinä kuin hän olisi halunnut kiusata minua. Hän veti hiukan t-paitaani alemmas oikealta olaltani ja sitten rintaliivieni olkaimen, jotta olkapääni olisi paljas. Hän alkoi suudella sitä kevyesti samalla kun käteni irtosivat hänen hiuksistaan ja liukuivat hänen vatsalleen, kunnes saavutin hänen paitansa reunan. Vedin sen niin ylös kuin pystyin, mutta hänen kätensä olivat edessä ja Edward katsoi minua yllättyneesti. Minä hymyilin ja hän istui hajareisin päälleni ja otti paitansa pois. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän hänen ylävartalonsa – mutta ensimmäistä kertaa tunsin sen kuuluvan minulle. Kuin tämä osa hänen vartalostaan kuuluisi minulle. Ajattelin, että hän kumartuisi nyt ja suutelisi minua taas. Mutta hän ei ollut vielä valmis. Hän hymyili omahyväisesti ja tiesin, ettei hän antaisi sen jäädä tähän. Ennen kuin huomasin, hän nosti t-paitaani ylemmäs ja minä punastuin.
”Se on vain reilua”, hän mumisi ja tiesin hänen olevan oikeassa. Joten minä otin paidasta kiinni ja vedin sen pääni yli. Edward katsoi vatsaani. Koskettaen sitä kevyesti etusormellaan. Hän antoi sen matkustaa pari kertaa alas navalleni ja ennen kuin tiesinkään, minä taivutin selkäni kaareksi. Hän ei sanonut siitä mitään – en edes ollut varma, huomasiko hän. Hän vain istui siinä päälläni ja katseli vartaloni jokaista tuumaa. Hänen sormensa matkusti hitaasti rintaliivieni alle ja yllättäen hän kosketti rintojeni alaosaa. Pidätin henkeäni ja hän piirteli sormellaan ympyrää oikean rintani ympärille. Yhtäkkiä hän hipaisi nänniäni pehmeydellä ja lempeydellä, mikä sai minut tarttumaan lakanaan.
”Edward”, henkäisin, mutta hän ei kuunnellut, sillä vartaloni oli valloittanut hänet – se oli jotain, mitä en ollut koskaan tiennyt mahdolliseksi. Aivan yhtäkkiä hän katsoi minua ja laskeutui päälleni niin, että joka tuuma paljaasta kehostani kosketti hänen kehoaan. Jok’ikinen lihas hänen vatsallaan jätti jälkensä omalleni. Hänen rintakehänsä painui omani päälle – hänen lämpimän ihonsa tunnetta omaani vasten oli mahdotonta kuvailla. Hänen huulensa löysivät korvani.
”Sinä olet niin kaunis… sinun vartalosi on niin kaunis. En ole koskaan nähnyt mitään sellaista”, hän kuiskasi käheällä äänellä ja hänen huulensa koskettivat korvaani hänen puhuessaan. En voinut vastata. Käteni puristivat lakanaa vieläkin pääni yllä. Minä vain makasin siinä yrittäen olla pyörtymättä samalla kun tämä upea mies, johon olin hulluna rakkaudesta, makasi päälläni. Hänen kätensä liikkuivat käsivarrellani, kunnes ne olivat omillani. Hän hymyili minulle huvittuneesti ja irrotti käteni lakanasta, ottaakseen ne käsiinsä. Hän antoi minulle suudelman jälkeenpäin, mutta minä olin hämmentynyt jostain muusta. Hänen hymynsä… hän oli niin varma, että pystyi hallitsemaan itseään. Niin varma, etten voisi antaa hänelle samaa tunnetta kuin hän minulle. Tämä oli liikaa – hänen pitäisi kärsiä ihan yhtä paljon kuin minunkin.
Minä pyöräytin meidät molemmat ympäri niin, että minä olin tällä kertaa päällä. Hän katsoi minua yllättyneesti, kun hän näki minun istuvan hänen päällään. Minä hymyilin hänelle tietäväisesti ja nojauduin suutelemaan hänen kaulaansa kevyesti. Sillä välin annoin käsieni valua hänen ylävartalollaan erittäin hitaasti ja lopettaa vasta, kun ne saavuttivat hänen farkkujensa reunan ja annoin niiden sitten liukua takaisin ylös ja painoin sormenpääni juuri hänen rintansa yläpuolelle. Hän haukkoi henkeään.
”Bella”, hän voihkaisi ja outo ääni, millä hän sanoi nimeni, sai minut punastumaan. Mutta se ei pysäyttänyt minua.
Tein vanan suudelmillani. Se oli kuin polku, jossa oli paljon mutkia ja kulmia, mutta sillä oli vain yksi määränpää. Saavutin hänen napansa ja nostin katseeni. Hänen ilmeensä… tapa, jolla hän katsoi minua… täynnä yllättyneisyyttä ja ihmettelyä. Minä hymyilin ja jatkoin suudelmia, kunnes saavutin hänen farkkunsa. Nousin istumaan ja avasin hänen vyönsä, jotta voisin ottaa sen pois. Iskin hänelle silmää, kun heitin sen sängyltä ja laitoin oikean etusormeni vyönlenkistä. Laitoin hänen kätensä lanteilleni ja hän pidätti henkeään – yllättyneenä, kuinka itsevarma minä olin. Minä nauroin ja laskeuduin taas makaamaan. Laitoin käteni hänen päänsä molemmille puolille ja toisen jalkani hänen jalkoväliinsä. Katsoin häntä ja puraisin hänen huultaan varovasti. Hänen kätensä nousivat vyötärölleni. Kumarruin hänen korvaansa kohti ja painoin hiukan painetta hänen keskikohdalleen jalallani. Hänen selkänsä taipui kaarelle niin kovasti, että hänen vatsansa osui omaani. Puraisin hänen korvanlehteään.
”Sinä et ole ainoa ihminen, joka osaa pelata tätä peliä”, kuiskasin ja varmistin, että kosketin hänen korvaansa.
”Bella…” hän aloitti ja minä liikautin jalkaani hänen lanteillaan ylös ja alas. Toteuttaen ja voimistaen painetta.
”Niin, Edward”, sanoin viettelevällä äänellä.
”Luoja…” hän henkäisi. Ja minä nauroin samalla, kun avasin hänen farkkujensa napin.
”Älä…” hän sanoi, mutta keskeytti taas.
”Mitä nyt, Edward?” kysyin hänen kaulaansa vasten. Olin juuri aikeissa avata hänen vetoketjuaan, kun hän otti ranteistani kiinni. Katsoin häntä yllättyneenä.
”Älä…” hän sanoi vakavasti. Nauroin ja nousin ylös, jotta pystyisin avaamaan omien housujeni napin.
”No sitten minä teen sen ensin”, sanoin ja ennen kuin hän ehti sanoa mitään muuta, ne olivat jo pois ja heitin ne lattialle. Istuin hänen jaloilleen – melkein hänen polvilleen ja vedin hänen farkkunsa alas.
”Bella…” hän sanoi taas, mutta minä en kuunnellut ja sitten nekin olivat pois. Siellä olimme vain hän ja minä ja vähän alusvaatteita, jotka meillä oli päällä. Laskeuduin taas alas ja tunsin hänen erektionsa osuvan vatsaani, kun suutelin häntä – no, ainakin halusin antaa hänelle suudelman, mutta hän käänsi päänsä pois. Katsoin häntä yllättyneenä.
”Mikä hätänä, Edward?” kysyin nauraen.
”Minähän kielsin sinua”, hän sanoi ankarasti. Olin yllättynyt. Mitä oli tekeillä?
”Mitä?” kysyin yllättyneenä ja katsoin häntä. Hän kääntyi ympäri ja katsoi minua.
”En halua tehdä sitä tänä yönä. Älä ymmärrä minua väärin. Minä todella haluan sinua, mutta… mutta tämä ei ole, kuinka haluan sinun – meidän – ensimmäisen kertamme olevan”, hän sanoi ja minä katsoin häntä yllättyneesti.
”Ai… olen pahoillani, en ajatellut niin pitkälle… en odottanut meidän… tiedäthän”, sanoin punastuen.
”No, ainakin tämä näyttää, että me olimme kovaa vauhtia tekemässä niin”, hän mutisi. Hän näytti vihaiselta. Minä huokaisin ja annoin suukon hänen poskelleen, sitten yhden hänen nenälleen ja kummallekin silmäluomelle. Sitten annoin itseni laskeutua hänen päälleen ja nautin hänen vartalonsa tuoksusta. Hän silitti selkääni ja painoi leukansa päätäni vasten.
”Olen pahoillani, Bella”, hän sanoi ja minä kohotin katseeni.
”Miksi?” kysyin yllättyneenä.
”En tiedä. Minä vähän kuin pilasin tunnelman”, hän sanoi ja minä näin, kuinka pahalta hänestä tuntui. Minä nauroin ja hän katsoi minua yllättyneenä.
”Edward! Et sinä pilannut mitään. Minulla on kaikki hyvin. Enemmän kuin hyvin. Tiedäthän, että minä haluan meidän ensimmäisen kertamme olevan erityinen… jotain kivaa, minkä muistan aina, tiedäthän? Ja rehellisesti? En ole oikeasti vielä valmis”, sanoin nauraen. Hän katsoi minua hämmentyneesti.
”SINÄ et ole vielä valmis? Sinä kirjaimellisesti revit vaatteet yltämme”, hän sanoi ja minä nauroin.
”Ai se”, sanoin hymyillen. ”Halusin vain sinun tuntevan hiukan riemua. Halusin vain näyttää, että sinä voit haukkoa happea ihan yhtä paljon kuin minäkin”, sanoin ja näytin kieltäni. ”En kuitenkaan tiennyt, että se toimisi ihan niin hyvin”, mumisin ja hän kohotti kulmaansa.
”Sinä olet jo paljon parempi kuin luuletkaan”, hän sanoi ja painoi suukon otsaani. Sitten hän huokaisi.
”Olen vain iloinen, että sinä ymmärrät”, hän mumisi ja minä nauroin.
”Ei, minä olen iloinen, että sinä ymmärrät. Olin peloissani, että sinä suuttuisit, kun sanoisin, että tarvitsen aikaa. Varsinkin nyt, kun tiedämme, että rakastamme toisiamme”, sanoin ja hän piti minua tiukasti.
”Voi Bella. Minä ymmärrän aina, enkä välitä, kuinka kauan joudun odottamaan, koska tiedän, että se tulee olemaan mahtavaa”, hän mumisi ja minä huokaisin. Olin niin iloinen tästä. Nojasin päätäni hänen rintaansa ja suljin silmäni. Hän laittoi peiton päälleni, jotta en kylmettyisi yöllä. Minä haukottelin.
”Väsynyt?” hän kysyi ja minä nyökkäsin nostamatta katsettani. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja huokaisi.
”No, nukutaan sitten”, hän mumisi.
”Pitäisikö minun mennä pois päältäsi?” mumisin hänen rintaansa vasten.
”Älä uskallakaan jättää minua. Sinä pysyt ihan siinä”, hän mumisi ja nauroi. Minä hymyilin ja huokaisin.
”Pysyn aina. En jätä sinua koskaan”, mumisin ja nukahdin maailman parhaimman miehen päälle.
…………………………
Kun heräsin seuraavana aamuna, tunsin lakanoiden pehmeyden allani, enkä Edwardia. Kurkotin kättäni – yrittäen löytää hänet. Kun tajusin vihdoin, että sänky oli tyhjä, avasin silmäni ja nousin istumaan – pitäen peittoa leuassani asti. Katselin ympärilleni, mutten nähnyt häntä. Otin peiton ja nousin seisomaan. Kiedoin sen vartaloni ympärille ja vilkaisin kylpyhuoneeseen. Hän ei ollut siellä. Sydämeni hakkasi lujaa, kun näin, että hänen vaatteensa olivat poissa ja katsoin ikkunasta ja näin, että autokin oli poissa. Missä hän voisi olla? Jättikö hän minut? Onko hän edes koskaan ollut täällä? Aloin panikoida.
Juuri silloin ovi avautui ja Edward tuli sisään. En voinut sille mitään. Päästin lakanasta irti ja juoksin häntä kohti halatakseni häntä. Hän katsoi minua yllättyneenä.
”Mitä on tekeillä?” hän kysyi ja nauru kuulsi hänen äänestään.
”Missä sinä olet ollut? Kuinka sinä saatoit vain jättää minut tuolla tavoin? En tiennyt, missä sinä olit!” sanoin, melkein itkin – mikä minussa oikein oli vikana?!
”Voi… olen pahoillani, Bella… Ajattelin tulevani takaisin ennen kuin heräisit. Halusin sinun nukkuvan vähän pidempään”, hän mumisi, kun oli pudottanut pussit käsistään ja kietoi kätensä ympärilleni.
”No en nukkunut”, sanoin ja olin yllättynyt, kuinka loukkaantunut olin. ”Viesti olisi ollut kiva.”
”Olen niin pahoillani, Bella. Tietenkin… kirjoitan sinulle sitten ensi kerralla”, hän sanoi ja minä huokaisin.
”Okei. Joka tapauksessa, mitä sinä ostit?” kysyin päästämättä hänestä irti.
”Hiukan aamupalaa. Ajattelin, että olisit nälkäinen”, hän sanoi päästämättä itsekään irti.
”Kuulostaa hyvältä. Kuinka kauas sinun täytyi ajaa?” kysyin nauraen.
”Ei kovinkaan kauas oikeastaan. Kulman takana on pieni kauppa”, hän vastasi ja minä nyökkäsin.
”Ai… joten, mitä sinä ostit?” kysyin.
”Appelsiinimehua ja pop tardeja (T/N: Pop tardit on mielestäni paahtoleivän tapaisia patukoita, joissa taitaa olla suklaata, en ole kuitenkaan varma
… oikeastaan heillä oli vain niitä”, hän mumisi ja painoi leukansa päätäni vasten. Minä nauroin.
”Meillä ei ole edes leivänpaahdinta!” sanoin.
”Minä ostin sellaisen”, hän mumisi ja minä nauroin taas.
”Luulenpa, ettei sinun tarvitse varoa rahan käyttöä, kun voit ostaa leivänpaahtimen kertakäyttöön”, sanoin ja hän nyökkäsi.
”Jospa sinä menet suihkuun ja minä laitan sillä aikaa aamupalaa?” hän kysyi ja minua nauratti.
”Onpa haastavaa!”
………………………..
Kun tulin suihkusta, minä istuuduin hänen syliinsä ja otin mehuni. Hän kietoi kätensä vyötärölleni ja hymyili minulle.
”Tiedätkö, minä pidän siitä, kuinka tämä toimii meidän välillämme”, hän sanoi ja minä nyökkäsin hymyillen.
”Tiedän. Se vain on mahtavaa”, sanoin ja haukkasin pop tardiani. Hän painoi päänsä olkaani vasten.
”Pidätkö tekemästäni aamupalasta?” hän kysyi ja minä nauroin.
”Kyllä, se on täydellistä”, sanoin suu täynnä ja annoin hänen haukata pop tardistani.
”Haluatko minun sanovan jotain siirappimaista?” hän sanoi hymyillen.
”Voi luoja. Mitä nyt on tulossa?” kysyin ja hymyilin hänelle huvittuneesti.
”Se ei ole yhtä täydellistä kuin sinä”, hän sanoi ja minä irvistin.
”Yäk… tuo oli niin siirappia, että melkein maistoin sen. Mutta kiitti kuitenkin”, sanoin ja suutelin häntä. Hän hymyili.
”Tulevaisuuden varalle… aiotko sinä aina antaa minulle suudelman, kun sanon jotain siirappimaista?” hän kysyi hymyillen.
”Öhm… en. Mutta aion suudella sinua joka tapauksessa… jos ymmärrät mitä tarkoitan”, sanoin hymyillen. Hän siemaisi mehuaan ja laittoi sitten kätensä lanteelleni.
”Okei… suunnitelma täksi päiväksi…”, hän aloitti ja minä nyökkäsin. ”Ajattelin, että lähtisimme loppumatkalle tunnin sisällä tai siinä hujakoilla, jotta pääsisimme perille tänä yönä”, hän sanoi ja minä nyökkäsin.
”En malta odottaa, että näen kaikki taas”, sanoin hymyillen. Edward katsoi minua mietteliäästi.
”Mikä hätänä?” kysyin.
”Se on… se on vain kysymys… luuletko, että tiedät kaiken?” hän kysyi ja minä katsoin häntä hämmentyneenä.
”Mitä tarkoitat?” kysyin.
”Tuota, luuletko, että sinä muistat kaiken?” hän kysyi.
”No Edward! Kuinka voisin tietää, etten tiedä jotain, jos en tiedä sitä”, sanoin nauraen.
”Katsotaanpa… tiedätkö sinä keitä Rose ja Alice ovat? Ja tiedätkö sinä kaiken kolmesta muskettisoturista?” hän kysyi ja minä nyökkäsin.
”Tiedätkö sinä vanhempani ja Talian?” hän kysyi ja minä nyökkäsin taas.
”Muistatko sinä Lisan?” hän kysyi ja minä nyökkäsin uudelleen.
”Muistatko sinä Emilyn?” hän kysyi ja minä nyökkäsin jälleen kerran.
”Luoja Edward! Minä kyllä uskon, että tiedän kaiken”, sanoin nauraen.
”Se vain, että pelkään, että kaikki tulee olemaan liikaa ja tuota… en tiedä”, hän mumisi ja minä suutelin häntä.
”Edward. Kaikki tulee menemään hyvin!” sanoin ja hän nosti katseensa minuun. Hän yritti hymyillä. Edward oli aina huolissaan kaikesta. Kyllä minä pärjäisin.
………………………
”Me olemme melkein perillä…” Edward sanoi, kun me olimme odottamassa liikennevaloissa.
”Voi en malta odottaa, että näen Alicen ja Rosen taas!” sanoin ja Edward vilkaisi minua lyhyesti.
”Mitä?” kysyin.
”Öhm… okei. Älä suutu, mutta minä en kertonut kenellekään, että sinä olet hereillä”, hän sanoi.
”MITÄ?!” huusin.
”Tuota. Sinä et muistanut meitä, kun heräsit ja minä halusin kertoa heille sitten, kun muistaisit. Mikä tapahtui viime yönä. Mikä tarkoittaa – he eivät tiedä, että me olemme tulossa”, hän sanoi ja suuni loksahti auki.
”Joten minä en näe Alicea ja Rosea tänä yönä?” kysyin pettyneenä ja hän pudisti päätään. Hymyni katosi, mutta minä toivuin sen nopeasti. Näkisin heidät huomenna!
[cebter].........................[/center]
”Täällä ollaan”, Edward sanoi ja pysähtyi Valkoisen Talon eteen. Hän nousi autosta ulos ja ennen kuin tiesin mitä tapahtui, hän avasi minun oveni. Minä hymyilin hänelle.
”Kiitoksia”, sanoin ja otin hänen kädestään kiinni. Me kävelimme portaat yhdessä. Kukaan ei ollut odottamassa meitä. Hän pysähtyi oven eteen.
”Oletko sinä pettynyt?” hän kysyi ja minä hymyilin.
”En… en… en ole”, sanoin ja suutelin häntä nopeasti. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja huokaisi.
”No sitten…” hän sanoi ja ovet avautuivat.
”ISCH LIEBE DISCH!” sisältä kiljuttiin ja suuni loksahti auki. Edessäni – käytävässä oli kaikki tärkeimmät ihmiset (Amerikan)elämästäni. Ja he juuri kertoivat minulle saksaksi, että he rakastavat minua. Edward halasi minua takaapäin ja painoi leukansa olalleni. En tiennyt mitä sanoa.
”Mitä sanot?” hän sanoi ja minä käännyin ympäri ja katsoin häntä.
”Sinä olet niin ilkeä! Sinä teit tämän – etkö?” sanoin nauraen. Hän hymyili.
”Oikeastaan en”, hän sanoi.
”Minä tein sen”, Alice sanoi ja juuri silloin muistin, että hänkin oli paikalla. Käännyin ympäri ja näin Alicen ja Rosen seisovan siellä. Minä aloin kiljua ja juoksin heidän luokseen. He halasivat minua ja me kaikki aloimme nauraa.
”Meillä oli niin ikävä sinua”, Alice sanoi ja alkoi itkeä. Minä nauroin.
”Minullakin oli ikävä teitä. Kamala ikävä”, mumisin ja me aloimme nauraa, kun tajusimme, etten oikein ollut voinut ikävöidä heitä. Ainakaan pitkään aikaan. Emmett ja Jasper tulivat luokseni ja hymyilivät.
”Emmett ha”, sanoin ja katsoin Edwardia ilkeästi. Hän hymyili.
”Et voisi uskoa, kuinka paljon Bella ajatteli sinua viime päivinä”, hän sanoi nauraen. Minä näytin kieltäni ja halasin Emmettiä ja sitten Jasperia.
Sitten näin Carlislen ja Esmen. He hymyilivät minulle. Minä kävelin heidän luokseen ja halasin heitä.
”Kiitoksia… teille molemmille. KAIKESTA”, sanoin ja he nauroivat.
”Bella! Sinä olet osa perhettä. Ei sinun tarvitse kiittää meitä”, Esme sanoi ja Carlisle nyökkäsi. Olin helpottunut.
”Menetinkö minä paljon? Menetimmekö
me paljon?” kysyin nauraen.
”Ette oikeastaan mitään koulun lisäksi”, Esme sanoi hymyillen. Minä yllätyin. Olin unohtanut koulun kokonaan.
”Koulu! Niinpä. Kuinka Edward pystyi samaan niin paljon vapaata?” kysyin hämmentyneenä ja Esme avasi juuri suunsa vastatakseen, kun Edward laittoi kätensä ympärilleni.
”Tuota. Minä vähän kuin lopetin koulun aikaisin”, hän sanoi ja iski silmää. Minä nauroin.
”Niin, Edward. Joopa joo”, sanoin, mutta hän veti minut pois.
Me kaikki istuimme sohvalle ja kahteen nojatuoliin.
”Missä Talia on?” kysyin ja katselin ympärilleni.
”Hän on nukkumassa”, Esme sanoi ja minä nyökkäsin.
”Ai”, sanoin ja olin hiukan pettynyt. Edward katsoi minua mietteliäästi.
”Hän halusi olla täällä ja toivottaa sinut tervetulleeksi, mutta me ajattelimme, että olisi parempi odottaa”, hän sanoi ja minä katsoin häntä hämmentyneesti.
”Miksi?” kysyin.
”Viimeisen teidän kahden juttutuokion takia. Se karkasi hiukan käsistä”, hän sanoi ja vilkaisi minua varovasti. Minä nyökkäsin hitaasti.
”Et muista”, hän sanoi. Se ei ollut kysymys.
”Enpä oikeastaan”, sanoin hymyillen.
”No se saattaa olla hyvä asia”, Esme sanoi ja kaikki nyökkäsivät.
”Hän on todella pahoillaan siitä, mitä tapahtui, eikä se oikeastaan ollut kokonaan hänen syytään, joten anna hänelle anteeksi”, Esme sanoi ja minä nyökkäsin hitaasti.
”Helpommin sanottu kuin tehty”, Edward mumisi ja minä katsoin häntä yllättyneesti.
”Edward!” Esme huudahti ja Edward vain kohautti olkiaan.
”Mitä? Se on totta”, hän mutisi. Alice katsoi häntä hämmentyneesti.
”Ei se ollut kokonaan hänen syytään, Edward, ja sinä tiedät sen. Se oli kaikkien syytä”, Alice sanoi ja laski katseensa lattiaan.
”LUOJA, VOISIKO JOKU KERTOA, MITÄ OIKEIN TAPAHTUI!” huusin ja kaikki katsoivat minua järkyttyneinä. ”Mitä? Se on totta! Te puhutte siitä, mitä ihmiset ovat sanoneet minulle, eikä minulla ole aavistustakaan, mistä te puhutte”, sanoin ja Edward otti kädestäni kiinni.
”Kaikki on hyvin. Minä kerron sinulle myöhemmin”, hän kuiskasi ja minä laskin pääni. Olin aina ajatellut, että olisi siunaus, jos unohtaisin joitain asioita elämästäni, mutta nyt tiedän, että muistaminen on siunaus ja unohtaminen on pahinta.
………………………………
Minä huokaisin.
”On mukavaa nukkua vaihteeksi omassa sängyssäni”, mumisin.
”Hei! Se on vieläkin minun sänkyni!” Edward huudahti nauraen.
”Fakta, että se mikä on sinun, on myös minun ja minun on sinun, tekee tästä sängystä minun sänkyni”, kuiskasin ja nauroin.
”Tiedän. Halusin sinun vain sanovan sen”, hän kuiskasi hiuksiini ja minä nauroin.
Oli jo keskiyö ja me olimme vihdoinkin päässeet nukkumaan. Me molemmat makasimme kyljellämme, jotta pystyimme katsomaan toisiamme. Hänen vasen jalkansa oli minun jalkani alla ja hänen toinen jalkansa oli sen päällä, kun taas minun vasen jalkani oli kaikkein ylimpänä. Minun ylävartaloni oli hänen päällään ja hänen toinen kätensä oli vyötärölläni ja toinen hänen päänsä alla. Painoin kasvoni hänen t-paitaansa ja haistelin hänen tuoksuaan.
”Edward”, kuiskasin hetken päästä.
”Mhm”, hän mumisi ja veti minut lähemmäs. Hän oli jo melkein unessa.
”Mitä tapahtui ennen onnettomuuttani?” kysyin ja hän näytti irvistävän hetken.
”Paljon. Tapahtui paljon”, hän sanoi ja huokaisi.
Sitten hän kertoi kaiken. Hän aloitti Taliasta sinä aamuna, sanomalehden artikkelista, kirjeestä, jonka jätin hänelle, tavasta, jolla hän löysi minut sairaalasta, hän kertoi minulle Legnasta ja leikkauksesta. Minä kuuntelin ja minulle oli tunne, että kuuntelin tarinaa. En elämäni viime kuukausista.
”Vau. En voi uskoa, että olin mustasukkainen Talialle”, sanoin ja hän hymyili.
”Niin. Mutta luulen, että meidän… suhteemme… oli vielä niin uusi, eikä jostain syystä yhtä vahva kuin nyt”, hän sanoi ja minä nyökäytin päätäni.
”Niin. En voi vieläkään uskoa, että minä reagoin niin… se on outoa, tiedäthän. Miksi minä jättäisin sinut? Varsinkin silloin! Minä en vain ymmärrä, mitä järkeä siinä oli”, sanoin ja hän nyökkäsi.
”Tuota. Luulen, että siihen aikaan se oli ymmärrettävää. Minä ymmärrän, miksi sinä reagoit niin kuin reagoit. Ja se on okei, tiedäthän? Niin kuin aina”, hän mumisi hiuksiini ja minä suljin silmäni. Minä käperryin lähemmäs ja kuuntelin hänen sydämenlyöntejään.
”Se on mukavaa, tiedätkö”, mumisin.
”Mikä?” hän kuiskasi ja piti minusta tiukasti kiinni.
”Makoilla tällä tavalla sinun kanssasi”, mumisin ja hän suukotti otsaani.
”Niin, se on mukavaa.”
