Author: Mortti
Title: Jälleen luonasi.
Pairing: Edward/Bella
Rating: S
Fandom: Houkutus
Genre: angst, fluffy(?), one-shot
Disclaimer: Hahmot, ja muu kuuluu Stephenie Meyerille. En saa tästä minkäänlaista vastinetta.
Warnings: Spoilaa Uutta kuuta, ja kliseitä tai, tahmaista tekstiä taisi tulla paikoittain.
Summary: Nyt kun olet sylissäni viimeinkin, tiedän etten koskaan voisi enää päästää sinua menemään...
A/N: Ensi sanoikseni voisin kertoa olevani hyvin hermostunut. Twilight-faneilla tuntuu olevan paljon vahvemmat mielipiteet, ja vaatimustaso kuin HP-faneilla, ja siksi olin/olen hyvin epävarma tämän tänne laittamisesta. Elikkä, kerron siis tässä hieman Edwardin mietteistä, ja tunteista sen jälkeen kun he palasivat Italiasta. Tämä on tosiaan lyhyt, sen minä kyllä tiedän. Tein siitä tarkoituksella lyhyen, sillä tiesin tarkalleen millaisen lopun siihen halusin. Ja tosiaan, tämä on ensimmäinen Twilight-one-shot jonka olen tehnyt, ja toivon että se otetaan suopeasti vastaan. Kommentteja saa antaa, jos kukaan tälläistä pikkuista ficcia kommentoida viitsii. Enjoy!
Jälleen luonasi
Katselin kuinka nukuit jälleen sylissäni, sydämesi rauhallisesti rintaasi vasten hakaten. Kuollut sydämeni tuntui paremmalta kuin kuukausiin. Se tuntui viimeinkin rauhalliselta, ja onnelliselta. Rauha leiju päällämme sinun nukkuessasi. Olin viimein ehjä. Kiedoin käteni tiukemmin sinun lämpimän vartalosi ympärille, varoen etten herättäisi sinua. Mumisit jälleen unissasi, ja suukotin pehmeitä, mansikan tuoksuisia hiuksiasi. Jopa nyt kun nukuit, sydämesi vastasi kylmien huulieni kosketukseen. Hymyilin onnellisesti pimeydessä, ja toivoin sinun tietävän kuinka hyvältä minusta tuntuikaan.
En enää koskaan jättäisi sinua yksin, en enää koskaan anna sinun kärsiä. Mikään tässä maailmassa ei satuttanut minua niin, kuin tieto siitä että olin onnistunut vahingoittamaan sinua.
Kurkkuani kuristi muistaessani, Alicen muiston. Hän oli nähnyt kuinka sekaisin, ja loukkaantunut sinä olit ollut täällä Forksissa minun ollessani poissa, olin nähnyt hänen keskustelunsa Charlien kanssa, silloin olin tajunnut satuttaneeni sinua, vaikka aikoinaan vannoin ettei niin koskaan tulisi tapahtumaan.
Kaikesta huolimatta olet edelleen sama Bella, minun Bellani. Silti minua häiritsee se, kuinka olit Italiassa niin… varovainen. Katsoit minua kuin voisin koska tahansa kadota, pidit minusta kiinni kuin henkesi uhalla, jopa silloin kun viimein vaivuit uneen. Et saa ikinä tietää kuinka sydäntä raastavaa oli huomata, kuinka katsoit minua tuska, ja kipu silmistäsi loistaen. Yritit tapasi mukaan olla vahva, ja rohkea… minun vuokseni. En enää ikinä anna minkään satuttaa sinua näin. Pitelen sinua tästä lähtien aina sylissäni, enkä koskaan hellitä otettani. Tulen aina olemaan luonasi. Ikuisesti.