Nyt on sitten luku valmis, sori pitkä odotus, mutta nyt panin vähän vauhtia itseeni, kuten jo mainitsin, tämä muuttaa hieman ficin suuntaa.. jos näin voisi sanoa.
Haluan nyt sitten vielä kiittää betaani, jainaa<3 KIITOS!
Nyt sitten vaan lukemaan ja kommenttoimaan!
----
Lily-kulta,
päätin kirjoittaa sinulle saman tien, sillä tänään tapahtui jotain kivaa...
Äiti tunnusti minulle olevansa raskaana! Eikö olekin hieno juttu, Lil?
Kumman sinä haluaisit, veljen vaiko siskon? Tosin, en yhtään tiedä miten.. kun isä on siinä kunnossa. Mutta ehkäpä siitä on jo aikaa.. Äh, ei kai sillä ole niin väliä milloin he.. no kuitenkin.
Minä ottaisin mieluiten siskon, samanlaisen kuin sinä. Harmi, ettei hän opi tuntemaan sinua niin hyvin kuin minä, kun sinä olet siellä.
Mutta nyt siis sinun kirjeeseesi.
Vai suutelit sinä Remusta?
Upeaa Lil!
Voi kunpa joku suutelisi minuakin. Mrr... Olen niin kateellinen. No ehkäpä minunkin kohdalleni sattuu joku yhtä charmantti.. Heh..
Tosiaan joululoma on pian käsillä. Mitä haluaisit tehdä? Miten olisi lumisota naapurien poikien kanssa? Tai kaakaota ja jännittäviä kauhutarinoita?
Voisin katsella valmiiksi joitakin hyviä kirjoja.
Takkatulen ääressä on mukava lukea, sillä täällä paukkuu kovat pakkaset!
Eilenkin koulu lopetettiin tavallista aiemmin pakkasen vuoksi, jotta pääsisimme kotiin.
No mutta me näemme varmasti pian,
ystävällisin terveisin Petunia.
Petunia oli vihainen Lilylle, muttei kehdannut myöntää sitä.
Sisko oli saanut ensisuudelman ja hän joutui mätänemään äitinsä, isänsä ja tulevan siskonsa tai veljensä kanssa.
Joululomaan oli vielä aikaa. Petunia availi kalenterin luukkuja, leipoi jouluherkkuja, siivosi ja teki muuta jouluista.
Lilystä ei kuulunut mitään, kunnes eräänä päivänä, kun Petunia istui mukavasti nojatuolissa, lukemassa lempikirjaansa ja ahmimassa joulutorttuja koputti pöllö ikkunaan.
"Jes! Vihdoinkin!" Petunia huudahti itsekseen.
Petunia,
luulen, etten sittenkään tule jouluksi kotiin.
Remus pyysi, että jäisin tänne loman ajaksi. Muut kelmit lähtevät kotiin, mutta hän jää tänne ja kun minäkin olin lähdössä, niin hän ajatteli, ettenkö voisi sittenkin jäädä.
Päätin kuitenkin kysyä äidiltä ja isältä, heille se onneksi sopi.
Anteeksi, etten kertonut aikaisemmin.
Jään siis jouluksi koululle. Mutta älä murehdi, lähetän kyllä sinulle lahjasi.
Nyt joudumme siis unohtamaan lumisodan ja hyvät kirjat takkatulen ääressä.
Mutta onhan täälläkin takkatuli ja kirjoja, ajattelen sinua, kun luen.
Äiti on siis raskaana. Mitenköhän isä otti asian? Luulen, että haluaisin veljen. Sellaisen pikkuvintiön.
On tosiaan harmi, etten pysty tutustumaan häneen, niin hyvin kuin sinuun. Mutta onhan lomat.
Nyt tietenkin pidät minua hirveänä siskona, kun toivon sinulle sellaista veljeä, tai siis onhan hän minunkin veljeni. Siis JOS se on poika.
Sitten onkin taas hankittava joka joulu yksi lahja lisää.
Lämmintä joulukuuta,
toivottaen Lily
Petunian kädet tärisivät raivosta. Lily ei siis halua viettää kanssani joulua, hän haluaa pikkuvintiön riesakseni.
Revin kirjeen palasiksi, heitin ne takkatuleen ja päätin, etten enää ikinä, en enää ikinä kirjoittaisi tuolle kauhealle siskolleni.
"Kultaseni, mikä hätänä?"
Tunsin kuinka äidin lämpimät kädet koskettivat olkapäätäni. "Oliko se Lilyltä?"
"Oli", vastasin kiukkuisena, kyyneliä pidätellen.
"Hän siis kertoi, ettei tule jouluksi kotiin", äitini totesi ja halasi minua lujasti. "Minullakin on ikävä häntä. En olisi halunnut antaa hänen jäädä, mutta se on hänen tahtonsa, joten en halunnut, että hän olisi onneton."
Kyyneleet valuivat poskilleni. Tarrasin äitiin, joka istui tuolille ja otti minut syliinsä.
"Äiti, miksei Lily välitä minusta enää? Miksi hän on tuollainen? Onko hän vihainen minulle? Mitä olen tehnyt väärin? Olenko vain tyhmä ja ilkeä? Mitä minun pitäisi tehdä?" kyselin nyyhkytyksieni lomasta.
"Kyllä hän välittää, rakkaani. Hän on vain rakastunut. Tiedäthän millainen hän on. Et ole tehnyt mitään väärää, enkä usko, että hän olisi vihainen sinulle. Sinun täytyy vain odottaa. Aika parantaa haavat", hän sanoi ja tuuditti minut uneen. Kyyneleeni olivat kostuttaneet hänen paitansa märäksi.
*
"Hyvää joulua, kultaseni", äiti toivotti, kun kapusin joulupäivän aamuna alakertaan uudet villasukat jalassani ja suklaa konvehteja mutustellen.
"Samoin, äiti. Hyvää joulua myös sinulle, pikkuinen," sanoin ja osoitin viimeiset sanat äidin hieman pyöristyneelle vatsalle.
"Tässä, tämä tuli aamulla, se on varmaankin Lilyltä", isä ojensi paketin, jonka päällä oli kirje, selvästi Lilyn käsialaa.
Voi Petunia.
Äiti kertoi, mitä teit viime kirjeelleni.
En ajatellut, että se satuttaisi sinua niin syvästi. Tiedän, että joulu on perhejuhla, mutta Remuskin on tavallaan osa perhettäni.
Olen todella, todella pahoillani, etten kertonut aiemmin.
No mutta tässä tulee joululahjasi, toivottavasti se lohduttaa.
Rakkaudella Lily
En ollut lähettänyt Lilylle yhtäkään kirjettä, enkä edes joululahjaa, mutta vihani ei tuon kirjeen jälkeen ollut yhtään laantunut, mutta tunsin ehkä enemmän surua.
Avasin paketin varovasti.
Siinä oli mustavalkoinen kuva meistä viime kesältä, siltä juna-asemalta, josta se "!"#"%¤#%¤ juna lähtee aina syyskuun ensimmäisenä päivänä, tosin kuva oli otettu, kun Lily palasi viime lukukauden jälkeen kesälomaksi kotiin. Kuvassa me hymyilimme ja näytimme oikein iloisilta.
Lily oli kaunis kuten aina ja minä olin entistä rumemman näköinen hänen vierellään.
Kuva liikkui, mikä oli mielestäni todella outoa, mutta se oli hieno lahja. Kaipa Lily todella halusi hyvittää.
Kirjoitin nopean ja lyhyen vastauksen:
Lily,
Kiitos lahjastasi, mutta älä luule, ettenkö olisi vihainen.
Siksi pyydänkin, ettet enää kirjoittaisi minulle.
Lahja oli hieno, mutta laitan sen kaappiin pölyttymään, sillä minusta emme ole enää sisaruksia, sinä petit luottamukseni ja luulin, että rakastaisit minua todella, mutta et.
Olen pahoillani siitä, että tämä meni nyt näin.
Hyvää loppulukukautta, toivottavasti pysyt siellä kesälomaankin,
ystävällisin terveisin ex-siskosi Petunia
---
Nyt sitten sitä kommenttia!! Ja jatkoa??(vai ei)
