// Alaotsikko: One-Shot
Title: Mitä minä sain?
Author: Hp-Fani4EveR
Genre: Angst
Ikäraja: sallittu
Disclaimer: J.K omistaa hahmot ja paikat, minä vain käytän niitä ficceihini,enkä saa niistä rahaa tai muuta korvausta.
A/N: Sain pari päivää sitten kauhean vimman kirjoittaa, mietin mistä kirjoittaisin. Päätin kirjoittaa Petuniasta ja koska en ole vielä koskaan kirjoittanut angstia, aloin kirjoittaa "Petunia-angstin"(en keksiny parempaakaan "nimeä" tolle.. Petunia-angsti.. ) No kumminkin, tällänen siitä nyt sitte tuli..
Mitä minä sain?
Katselin häntä takapulpetistani. Hän näytti komealta, juuri sellaiselta, jonka kanssa haluaisin jakaa elämäni. Täydellinen. Toivoin hartaasti, että hän pyytäisi minua koulun tansseihin, eikä Lilyä, niinkuin monet muut.
Moni johon ihastuin, puhui kanssani vain Lilystä. Mistä Lily piti? Mikä oli hänen suosikkibändinsä, mistä karkeista hän piti? Kukaan ei koskaan kysynyt minulta mitään, mitään mikä olisi liittynyt minuun, mutta ymmärsihän sen.
Lily oli saanut nätit silmät, perinyt kauniit kasvon piirteet ja upean vartalon. Hän sai kaiken ihanan. Mitä minä sain? Sain kauhean hevosnaaman, pitkän kaulan ja kauheat silmät.
Miksi Lilyn piti saada kaikki kaunis ja ihana? Miksi kukaan ei pitänyt minusta, kaikki vain ihastuivat Lilyyn.
Kellot pirisivät välitunnin merkiksi, nousin ja otin laukkuni, mutta pysähdyin, kun näin Vernonin tulevan luokseni. Sydämeni tykytti lujaa. Nyt hän pyytäisi minua, vihdoinkin, vihdoinkin joku pyytäisi minua, eikä Lilyä!
"Kuule Petunia, olen lähdössä lomalle, ja minulla on juuri silloin järjestäjä vuoro, joten voisitko hoitaa sen puolestani, sinä kun olet niin hyvä siivoamaan ja sen sellaista", Vernon kehui ja katseli olkansa yli Melindaa, joka vilkutti hänelle oven suusta.
"Ai, no kai minä voisin...", Petunia sanoi, mutta Vernon keskeytti hänet: "Tiesin, että sinuun voi luottaa. Kiitos, Petunia, korvaan tämän jotenkin. Mutta nyt pitää mennä! Nähdään taas." Sen sanottuaan hän lähti ovelle, jossa Melinda odotti häntä, sinne päästyään hän tarttui tytön kädestä ja he lähtivät.
Ihan kuin myrkky olisi valahtanut Petunian kurkusta alas, kyyneleet pyrkivät silmistä, yksi onnistui, se valui pitkin Petunian kasvoja, lopulta se tipahti hänen valkoiselle paidalleen, niitä tuli lisää. Petunia juoksi tyttöjen vessaan, lukitsi oven ja kaivoi laukustaan päiväkirjan.
Siinä oli mustat kannet ja ensimmäisellä sivulla luki kauniilla käsialalla kirjoitettu teksti: Petunialle, rakkaalle siskolleni, joka tukee minua, kun minulla on vaikeaa, tukekoon tämä päiväkirja häntä, kun en ole paikalla, rakkaudella Lily.
Hän alkoi kirjoittaa kiivaasti, vuodatti tunteensa, surun ja vihan päiväkirjaan, jonka oli saanut Lilyltä.
Hän kirjoitti kaiken mitä Lilyllä oli, mutta hänellä ei, hän kirjoitti sen miltä hänestä tuntui. Kirjoitti kaiken vihansa ja surunsa paperille, se ei lavertelisi kenellekkään. Se osaisi pitää salaisuuden, se ei kertoisi kenellekkään miltä Petuniasta tuntui. Se ymmärsi häntä, juuri niinkuin Lilykin, siksi Lily olikin antanut sen.
Loppuun Petunia kirjoitti vielä: Hän sai siis kaiken kauniin, kaiken ihanan. Kaiken minkä minä haluaisin, mutta yhtä asiaa hän ei saanut, hän ei saanut siskoltaan päiväkirjaa, joka olisi hänelle maailman tärkein esine, mutta minä sain. Minä sain päiväkirjan. Sen antoi minulle maailman ihanin ja kamalin sisko. Minun siskoni, Lily.
....
A/N2: Joo, no tämmönen siitä sitt tuli, ei ollu tällä kertaa betaa, joten kertokaahan sitten virheistä, jooko?
//Venomous lisäsi ikärajan alkuun