Title: Koska sinä itkit vuokseni
Author: Jessey
Rating: S
Pairing: DM/SM, LM/NM (l. draco/sirius,lucius/narcissa)
Genre: fluffy, angst
Disclaimer: Hahmot ovat ikävä kylle Rowlingin
*mutisee* , mutta ihan hieman sain käyttää luovuuttani
* nyrkki ilmassa voton merkkinä*Wrnings: Elikkäs.. Lucius on Dracon isosisko. Narcissa Luciuksen tyttö ystävä ja Sirius on Luciuksen parasystävä(ainakin kouluaikainen sellainen)
*punastuu* Niin ja kaikki olvat jollain tapaa hieman OOC!!
*piiloutuu peiton alle*A/N: Toivottavasti pidätte ja on lupa kommentoidakkin. Niin ja ficci perustuu erääseen animeen, jonka nimi on Junjou Romantica.... ^^(sen ensimmäiseen jaksoon<3)
***
Platinahiuksinen poika istui suuren lasisen ruokapöydän ääressä ja katseli kerman värisellä sohvalla istuvaa miestä. Miehen mustat hiukset olivat valahtaneet silmille ja mies huokaili suuren paperipinon takaa vähän väliä. Poikaa hymyilytti. Hän oli tuntenut miehen muutamia vuosia ja tiesi tämän olevan isoveljensä hyvä ystävä.
"Rakastatko sinä häntä?" Platinahiuksinen poika kysyi ja naputti kädessää olevaa kynää ruokapöytää vasten.
"Kyllä, mutta se on aina ollut yksipuolista." Mies vastasi karhealla äänellä. Poika katseli miestä hetken ja huokaisi.
"Isoveli kyllä osaa olla idiootti aina välillä." Mustahiuksinen mies kohotti säihkyvän siniset silmänsä nuoreen poikaan ja hymyili.
"Ehkä, mutta minä rakastan häntä juuri sellaisena, Draco."
Dracoksi kutsuttu poika nyökkäsi ja syventyi omiin tehtäviinsä. Kului muutama hetki hiljaisuuden vallitessa. Vain paperien kahina ja kynien rapina häiritsi sitä. Draco rikkoi hiljaisuuden pomppaamalla pois paikaltaan ja kiikuttamalla juuri täyttämäänsä paperia sohvalla istuvalle miehelle.
"Kaikki tehty, Sirius." Mies nyökkäsi ja otti paperin pojan kädestä. Mies hymisi hiljaa ja hetken päästä taputti Dracoa päälaelle.
"Kaikki oikein." Mies vastasi ja pörrötti pojan hiuksia. Draco hymyili voittajan hymyä ja yritti epätoivoisesti järjestellä hiuksiaan uudestaan. Se ei ikävä kyllä onnistunut.
"Kiitos sinun. Jos sinä et olisi opettanut minua, niin ehkä en koskaan pääsisi Lontoon yliopistoon." Sirius virnisti ja pörrötti Dracon hiuksia. Poika virnisti onnellisena.
Sirius oli opettanut vanhan koulukaverinsa pikkuveljelle jo muutamia viikkoja jästi matematiikkaa sekä historiaa. Draco oli halunnut aivan välttämättä päästä Tylypahkan loppumisen jälkeen jästi yliopistoon, opiskelemaan historiaa. Tosin tämä johtui siitä, että hänen isoveljensä, Lucius Malfoy, ei ollut päässyt kyseiseen yliopistoon ja Draco halusi aivan välttämättä toteuttaa veljensä unelman, pääsemällä itse sisään. Draco tiesi isoveljensä haluavan sitä, joten hän yritti parastaan. Ja Sirius oli hyvä opettaja. Mahtava!
***
Draco seisoi jännittyneenä kotinsa eteisessä odottomassa isoveljensä saapumista. Pojan takana mustahiuksinen Sirius istui rennosti vaalealla sohvalla, jalat ristissä ja sanaristikko kädessä. Draco ei ikinä ymmärtänyt miksi aikuiset pitivät ristikon täyttelystä. Draco oli itse kerran yrittänyt täyttää ristikkoa, mutta se osottautui hyvin hankalaksi. Johtuen tietojen silloisen puutteellisuuden jästien maailmasta. Tämän vuoksi Draco piti ristikkoa jästien typerimpänä keksintönä.
Hmph.Draco käänsi katseensa miehestä ja vilkaisi hermostuneena hopeista kelloa, joka tikitti suuren eteisen vasemmalla seinällä. Draco huokaili ja alkoi kävellä edestakaisin. Sirius katseli hermostunutta poikaa huvittuneena ja pyöritteli päätään. Niin erinlainen kuin isoveljensä.
Muutaman kymmenen minuutin odottelun,viiden kahvikupin ja pään lyömisen jälkeen Draco ärähti ja istahti Siriuksen viereen sohvalle. Sirius taputti poikaa päälaelle ja vastauksesi sai vain kiukkuisen tuhahduksen.
-Hän on myöhässä. Omista synttäreistään, myöhässä. Draco mutisi ja mulkaisi suurta valkoista ovea. Mitään ei tapahtunut.
-Ehkäpä Luciuksella on syy myöhästymiseensä. Sirius sanoi järkevästi, kuten aikuisen kuuluukin. Draco mulkaisi miestä, joka vain hymyili pojalle kauniisti.
Muutaman hetken odottelun jälkeen suuri valkoinen ovi aukesi ja sisään astui mies, jolla oli saman väriset hiukset kuin Dracollakin, tosin ne olivat huomattavasti pidemmät. Miehen silmät olivat harmaat ja suu oli ohut, mutta kaunis. Mies katseli hetken ympärilleen kunnes pian huomasi kiukkuisen Dracon ja aina niin maltillisen Siriuksen istuvan vaalealla sohvalla. Platinahiuksinen mies huokaisi ja hymyili kummallekin.
-Hyvä kun olette molemmat täällä. Minulla olisi asiaa teille. Mies sanoi. Draco näytti hämmästyneeltä, mutta Siriuksen ilme ei värähtänytkään.
Mies palasi raolleen jääneelle ovelle ja veti sisään kauniin vaaleahiuksisen naisen, jonka silmät olivat vaaleanruskeat. Edes Draco ei voinut kieltää, että nainen ei olisi kaunis. Sirius hymyili ystävällisesti, mutta ei sanonut mitään, vaikka hänen sydämeensä sattui.
-Saanko esitellä; Narcissa Musta. Mies sanoi ja veti naisen lähelleen. Sirius nyökkäsi ja Draco näytti hyvin järkyttyneeltä.
-Kuka...Draco mutisi, mutta ei jatkanut lausettaan. Vaalea mies hymyili pikkuveljelleen.
-Me päätimme Narcissan kanssa mennä naimisiin. Dracon silmät melkein pyörähtivät kohti takaraivoa.
-Mit..Mut..Lucius!Draco änkkytti ja juoksi kohti ovea. Lucius katsahti kummastuneena pikkuveljeään.
-Mihin sinä olet menossa?
-Minä..Minä käyn hakemassa keksejä. Draco vastasi isoveljelleen ja juoksi ovesta ulos. Lucius hymyili.
Voi pientä.Draco juoksi eteenpäin, kunnes törmäsi katulyhtyyn. Draco rutisti katulyhtyä käsiensä välissä ja itki.
Miten hän voi tehdä noin? Sirius rakastaa häntä. Mikä Idiootti. Samperin Lucius. Lempeä käsi laskeutui Dracon olalle. Poika kääntyi ja näki Siriuksen edessään. Sirius katseli Dracoa surullisena ja veti pojan lähelleen. Draco oli hetken aikaan hämmentynyt, mutta pian hän vastasi Siriuksen halaukseen.
Voisinpa aina olla näin hänen kanssaan. Draco nosti katseensa päätä pidempään mieheen ja huomasi tämänkin katselevan häntä. Hetken aikaa he katsoivat toisiaan silmiin. Draco näki surun miehen silmistä, mutta jotain muutakin. Mitä, sitä Draco ei osannut sanoa.
Äkkiä Sirius laski huulensa Dracon omille ja suuteli tätä. Siriuksen huulet olivat pehmeät ja maistuivat mintulta. Hetken päästä mies irrottautui Dracosta, joka katsoi tätä kummissaan.
-Miksi sinä? Draco kysyi hiljaa ja kosketti huuliaan. Sirius katsoi Draco rauhallisesti.
-Sinä olet ainoa joka on koskaan itkenyt vuokseni. Mies vastasi, pörrötti pojan hiuksia ja lähti takaisin Dracon ja tämän isoveljen asunnolle. Draco katseli miehen perään ja hymyili pienesti.
Ei tarvitse kiittää.A/N: olen kirjoittanut tämän kauan sitten..ja tämän on jopa vuotiksessa
mutta nyt ajattelin laittaa tämän tännekkin.. toivottaavsti piditte ^^
