Kopiokuvia (
Xerograph)
Kirjoittaja: Rulinian Wexile
Fandom: Tämä on niin väärin... jos kukaan muistaa. Nokkapokka. Aika jota pidän canonina on hieman hutera – pidän Nokkapokan todellisuutta hyväksyttävänä säilyttäen silti alkuperäisen Aku Ankka -canonin. Selittämättömät epäjatkuvuudet vain tarjoavat ficinaihetta, eikö? Kaikki tämä ei kuitenkaan mitenkään liity tähän pieneen duckcest-ficciin. Kyllä, duckcest.
//Kupla muokkasi fandomin otsikkoon.Varoitukset: insesti
/plööt muokkasi sääntöjen mukaisen varoituksenParitus: Tupu/Hupu
Ikäraja: K-11
Genre: angst
Disclaimer: Quack Pack, the Disney Ducks and all related indicia belong to the Walt Disney Company and no copyright infringement or defamation is intended.
Kääntäjä: elanlei
(ja lupa on :P)
mishneh ha-torah ha-zot.he ovat oppineet unohtumaan.
deuteronomium. sormet kiertyvät lastan kahvan ympärille. siirrelen pekonisuikaleita pannulla, luiskahdellen sulaneella juustolla. automaattisesti. tirisevän rasvan haju täyttää ilman ja kotouttaa keittiön.
louis. hän tyytyy muroihin. deuteronomium täyttää lasin appelsiinimehua. runsasglukoosista ravintoa. hän on toista kahta vanhempi puolella sekunnilla, ajalla joka menee puoleen sisäänhengitykseen ja hän on jo ulkona huoneesta. aurinko paistaa eikä kukaan haluaisi pysyä sisällä ellei televisiosta tule jotain hyvää. kukaan ei halua haaskata sanoja. tai lyödä niitä hengiltä.
hubert. kaimansa on suojeluspyhimys metsästäjille, hulluille koirille ja vesikauhulle ja polvistut hänelle kun haluat tuoda kotiin ruhon. tv välkkyy. deuteronomium laittaa ruokaa. pekoni tirisee, maistuu tuhkalta kun he syövät yhdessä pöydän luona.
kuvaputkien hehku valaisee putoavan, asettuvan tomun. louis tulee joskus kotiin lounaalle. ehkä louis tajusi ainoaksi keinoksi tehdä oma sisäinen tyhjiö merkityksettömäksi sijoittaa itsensä suurempaan tyhjään tilaan; suureen ulkomaailmaan. jalkapallostadionille. ei lainkaan kuten suuri ulkomaailma tehtynä tuulesta ja lehdistä ja oudoista marjahedelmistä tietenkään mutta uskomattomissa luonnoissa ei voi tehdä maalia. vaikka louis ei voi tehdä maalia suuressa metropolissakaan.
tänään deuteronomium laittaa ruokaa. hubert istuu kylpien tv-valossa. louis ei ole paikalla. huomenna deuteronomium laittaa ruokaa, hubert vaihtaa seuraavalle kanavalle ja louis pelaa uudelleen. ylihuomenna deuteronomium antaa heille muroja paketista ja hubert menee kanavan takaperin. häpeämätön turistihoukute matkustaa vuorille. hubert ei koskaan sammuta televisiota, hän vain katsoo toisaalle.
jossain heidän setänsä, pakkasenpuremat kädet puristaen viallista nikonia, keskellä himalajaa yrittämässä napata muotokuvia isojalasta. suurriistassa on rahaa.
päivästä toiseen. valosta toiseen, kopiokoneena. louis tulee kotiin kuudelta, tv huutaa toimetonta tilannekomediaa ja deuteronomium lukee kirjaa viidettäkymmenettä kertaa. auringonlasku painostaa, kuin raskas käsi, tukahduttaa heitä.
aamulla deuteronomium paistaa uutta pekonia ja hubert syö television luona ja louis pysyy ulkona.
yöllä louis nukkuu kuin kuollut. deuteronomium on hengittämättä. hubert, sormet rystyset vasten pehmeitä, hentoja höyheniä, värähtelyä ja hiljaisia henkäyksiä. kuiskattu tarve pysyä hiljaa ja peitteiden alla. aamu valuu sisälle laiskasti, läpi hitaasti vyöryvien pilvien.
deuteronomium laittaa ruokaa. hän ei muista mikä viikonpäivä enää on. hän siirtelee pekonia, polttaa rasvan. hän ottaa tarjottimellisen laseja, kääntyy ympäri. kädet tärisevät. rasva kiehuu yhä.
seuraavana yönä hän pidättää hengitystään vasten hubertin olkapäätä. louis nukkuu. käsi kädessä yli parisängyn ja hubertin värisee kuin hän kokisi pienen maanjäristyksen.
tänään louis juo appelsiinimehua. hubertin silmät ovat kuviollisessa pöytäliinassa. auringonvalo virtaa sisälle läpi keittiön ikkunan, valaisee sisällä.
lasit kalahtelevat, vapisten vasten tarjotinta. kuulostaa sateelta vasten suljettuja ikkunoita, kuten kerran kun rakeet kopisivat sudenpentuleirin katoille kaukana menneessä. kuten hän tajuaa mielensä hajoavan. deuteronomium päästää irti.
ja se rikkoo calisotan.