Yhteensopivat
Author: MOLLY
Genre: Romance, Slash
Fandom: Twilight
Pairing: Edward/Jasper
Rating: K-11
Beta: Johku ja Rebecca Lupin
Summary: Edward(joka ei ole vampyyri) on muuttanut Forksiin ja tapaa koulussa komean Jasperin. Jasper ei saa silmiään irti Edwardista ja haluaa tämän omakseen.
A/N: TylerDurden pyysi kirjoittamaan ficin Edward/Jasper parituksella, joten tässä on. Edwardin näkökulmasta kirjoitettu.
Yhteensopivat
Huokaisin syvään, kun katsoin uutta kouluani, Forksin lukiota. Minun teki mieli juosta karkuun, mutta päätin kuitenkin alistua kohtalooni ja astella kouluun.
Aamupäivä kului hitaasti. Keräsin joka ikisen oppilaan katseet, varsinkin tyttöjen.
Sitten alkoi pahin osa päivästä, eli ruokatunti; kaikilla oli omat pöydät ja kuinka ollakaan – pääsin istumaan pöytään, joka oli täynnä kikattavia tyttöjä, jotka tuijottivat minua ja unohtivat syödä.
Yhtäkkiä minusta tuntui, että minua tuijotettiin toisestakin suunnasta. Käänsin hämmästyneenä katseeni takanani olevaan pöytään. Hän oli hyvin komea. Hän oli pitkä, hänellä oli vaaleat, kiharat hiukset ja hänen silmänsä olivat toffeenruskeat. Tiesin kyllä olevani bi, mutta silti ei kukaan muu poika ollut saanut minua hullaantumaan näin paljon. Minusta tuntui, että sydämeni yritti pompata ulos rinnastani.
Hän ei vieläkään kääntänyt katsettaan minusta ja huomasin, kuinka hän pian nousi ja käveli suoraan eteeni.
"Hei, oletko uusi täällä?" hän kysyi soinnukkaalla äänellä.
"Olen. Nimeni on Edward. Kuka sinä olet?" kysyin hieman vapisevalla äänellä.
"Jasper. Erittäin hauska tavata, Edward", hän hymyili niin, että koko hammasrivistö näkyi. Hän tarkasteli minua herkeämättä.
Kellot soivat. Nousin ja lähdin tunnille. Siitä lähtien aina, kun näin Jasperin, hän katseli minua.
Näin hänestä hyvin usein unia ja viikonloput olivat pelkkää kärsimystä, kun en nähnyt häntä.
Hämmästyin, kun hän eräänä päivänä pyysi minut kävelylle. Suostuin alle puolessa sekunnissa ja kävelimme metsään ja saavuimme pienelle kauniille niitylle. Jasper istahti maahan.
"Kuule, Edward. Nyt on kai paras puhua ihan suoraan. Mitä sinä minusta haluat?" hän kysyi.
"Minä sinusta vai? Sinähän se aina katsot minua, kuin jotain makupalaa", tuhahdin vastaukseksi.
"Siihenkin on hyvä syy. Mutta vastaa ensin, niin saat sen jälkeen minulta vastauksia", hän hymyili.
"Hyvä on. Onko hyvä vastaus, jos sanon, että haluan sinut?" vastasin ja punastuin.
"Erittäin hyvä ja huono vastaus", Jasper vastasi surullisesti.
"Mitä tuo nyt oli tarkoittavinaan?" puuskahdin.
"No, kun minä en voi haluta mitään muuta enempää kuin sinut, mutta se ei ole järkevää, eikä sinun etusi mukaista", Jasper kuiskasi.
"Miksei?" tivasin häneltä.
"Koska minä en ole edes ihminen! Minä olen pelkästään hirviö! Minä voisin tappaa sinut hetkessä!" hän huusi.
"Mitä sinä tarkoitat?" kysyin pelkäämättä sekuntiakaan.
"Minä olen vampyyri", hän sanoi.
"Etkä ole", sanoin.
"Olenpas", Jasper väitti.
"Vampyyreita ei ole olemassa", sanoin.
Jasper oli yhtäkkiä niityn toisella laidalla.
"Miten sinä selität sen, että olen uskomattoman nopea?" hän kysyi, ja kaatoi puun pienellä tönäisyllä. "Tai sen, että olen uskomattoman vahva?"
"Hyvä on. Ehkä alan uskoa sinua. Mutta miksi sinä et ole tappanut minua?" kysyin sitten.
"Minä ja perheeni juomme vain eläinten verta", Jasper hymyili synkästi.
Samassa hän oli ilmestynyt eteeni. Vihdoin hän kosketti minua. Hän nosti päätäni ylöspäin, hymyili vinosti ja painoi huulensa huulilleni. Vastasin suudelmaan sen enempää ajattelematta. Hän vetäytyi kauemmas.
"Eipäs innostuta liikaa, mokomakin herkkupala", hän nauroi.
"Tämä ei ole reilua", tuhahdin.
"On, jos haluat säilyä hengissä", hän vastasi totisena. Hän suuteli minua uudestaan ja sain kuin sainkin pidettyä itseni paikoillaan. Hän vetäytyi irti ja tarkasteli minua pitkään.
"Mitä nyt?" kysyin.
"Tuumin vaan, että olet aika kaunis. Kuparinruskeat hiuksesi ja vihreät silmäsi..." hän hymyili puhuessaan.
"Ihan kuin sinä et olisi lainkaan hyvännäköinen", tuhahdin.
"Mutta minä en olekaan ihminen", hän hymyili taas. Hän tarttui minua kädestä vetäen minut viereensä makaamaan maahan. Siinä me makasimme käsi kädessä.
Tunsin niin suurta onnea siitä, että Jasper oli vieressäni. Olisin voinut lentää. Niin onnellinen olin.
Ikuista rakkautta ei voinut olla olemassakaan, mutta juuri sillä hetkellä minun ja Jasperin rakkaus tuntui aika ikuiselta.
A/N2: Kommentteja kiitos sekä risuja että ruusuja.