Oho, tämä on hieno. Paritus herättää vähän ristiriitaisia tunteita, mutta on kiehtova ja saat sen toimimaan tässä mielestäni tosi hyvin, tekee heti mieli ajatella tuota paria lisääkin. Kaikki kolme, Albus, Severus ja Minerva toimivat hahmoina hyvin, ja ficin nimi on hieno myös, sellainen, joka tuntuu johdattelevan tulkintaa ja olevan juuri oikealla paikallaan, ja silti jää sellainen pieni kutina, etten tajunnut ihan mitä se meinaa
Mutta positiivinen tunne siis joka tapauksessa.
Ainoa asia, mikä minua tässä mietityttää, on ehkä se, että asiat sanotaan jotenkin niin kauhean suoraan usein. En tiedä, en toisaalta kaipaa kauheasti kiertelyäkään, ja kerronta on toisaalta tiivistä ja ytimekästä ja sikäli erittäin toimivaa: koska joka tapauksessa sanot asiat ytimekkäästi, sitä suoraa informaatiota ei tule liikaa, vaan lukija joutuu kuitenkin täydentämään. Silti varsinkin alussa oli vähän sellainen fiilis, että kaikki sisältö sanottiin tekstistä suoraan, sitä ei tarvinnut poimia rivien välistä. Puolenvälin jälkeen taas lukijakin sai ajatella enemmän tai siltä ainakin tuntui (tai ehkä vaan uppouduin siinä vaiheessa paremmin tekstiin
) ja loppupuoli tuntuikin ehkä vakuuttammalta kuin alkupuoli, vaikka alkukin oli kyllä vakuuttava.
Kaikkein parasta on varmaan se, mitään huomaamattomasti ja ikään kuin vaivattomasti saat tämän parituksen toimimaan: se yksinkertaisesti tuntuu
oikealta tässä.
Näit parhaaksi paeta, vaikka tiesit itsekin, että se saattoi olla viimeinen kontakti häneen.
Esimerkiksi tämä kohta vaan yksinkertaisesti Toimii. Ajatus tuodaan yksinkertaisesti mutta toimivasti esiin ja se on hyvä ja se kantaa.
Tuo jotakuta puhutteleva kirjoitustyyli on vähän ongelmallinen, en oikein koskaan tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, mutta kyllä se tässä toimii. Ja Dumbledore kertojana toimii myös hyvin. Yleensä olen aina vähän niskakarvat pystyssä, kun joku on kuollut ja kertoo silti tarinaa, mutta kun DH:han oikeasti sisältää sen, että Harrykin keskustelee Dumbledoren kanssa siellä jossain tilassa... Ja kun se toimii, niin ei kai siinä mitään, ja tässähän se toimii. (Miten minä jauhan koko ajan toimimisesta... ehkä sen takia, että tässä on niin paljon aineksia, jotka muka epäilyttävät minua, niin kuin puhutteleva kertoja ja tuonpuoleisuus ja tietty rivien välissä olevan tarinan puute (tai sitten en vaan huomaa sitä) alussa, ja siitä huolimatta tämä vaan on hyvä
)
Lopetuksesta tykkään tosi paljon, ja siitä, kuinka Severus ajattelee, ettei Minervan suhtautumisella ole enää väliä, ja Dumbledoren mielestä on. Se on tavallaan kauhean romanttinen ajatus, jos sitä haluaa ajatella sillä tavalla: että vielä kuoleman jälkeenkin voi odottaa kaikessa rauhassa sitä, että rakastettu tajuaa, minkä takia on tehnyt mitä on tehnyt. Ja se romanttisuus vaan paranee siitä, että muuten sisältö on kuitenkin tosi synkkä, ja että Dumbledore ja Severus ovat eri mieltä, ja lisäksi tuo ajatus on vaan niin hyvä, ja lisäksi se antaa selkeän ja toimivan tarkoituksen sille, että tässä on jo kuollut henkilö kertojana.
Oho, täytyy vielä sanoa tuosta kerronnan yksinkertaisuudesta alkupuolella ja rivinväliasian näennäisestä puutteesta, että ficin tunnelma mielestäni tulee nimenomaan rivien välistä ja se on hienoa. Tässä ei mielestäni mässäillä tarinan synkkyydellä, mutta lukija vaan
tietää että tarina on synkkä. Tykkään.