Palavat silmät
Fandom: Twilight
Author:MOLLY
Genre:Angst, Romance
Rating: K-11
Pairing: Edward/Bella
Summary: Bella vaatii Edwardilta liikoja.
A/N: Teki vaan mieli väsätä jonkinlainen one-shot Twilightista. Kirjoitettu Bellan näkökulmasta.
Warnings! Deathfic
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon
Istuin yksin huoneessani odottaen Edwardia.
Mietin toisinaan yhä, miten olin rakastunut vampyyriin. Ehkä se oli kohtalon johdatusta. Olin päätynyt Forksiin ja Edward sattui olemaan siellä.
Ikkunalta kuului koputusta ja säntäsin avaamaan sitä. Edward pujahti sisään täydellisillä huulillaan kareillen hymy.
"Mitä nyt?" kysyin Edwardilta miettien, mitä tuo hymy saattaisi merkitä.
"Carlisle antoi minulle luvan... tehdä sinusta meidän kaltaisemme", Edward puhui hiljaisella, kauniilla sointuvalla äänellään, ja tällä kertaa vielä hyvin hitaasti.
"Oikeastiko?" kysyin niin innoissani, että Edward sävähti.
"Ihan oikeasti Bells", hän vastasi hymy hieman hälvenneenä, mutta äänessä kareili niin paljon iloa, että tajusin, mitä hän ajatteli.
"Milloin muutos tapahtuu?" kysyin sitten asiallisesti. Edward hätkähti rajusti ja käänsi mustat silmänsä sitten minuun.
Tajusin siinä samassa, ettei hän siis ollut syönyt tänään.
"Mitä haluaisit Bella?", Edward kysyi.
"No tämä ilta olisi oikein mukava ehkäpä..." vastasin katsomatta Edwardia silmiin.
"Tänään vai?" Edward kysyi astuen lähemmäksi.
"No kun sinulla nyt on lupa ja kouluakaan ei enää ole..." vastasin aika hiljaa, mutta tällä kertaa käänsin katseeni Edwardiin. Edward liikkui viereeni niin nopeasti, että tuskin näin hänen liikkuvan.
"Oletko valmis kuoleman suudelmaan, Isabella Swan, ikuinen rakkaani?" hän kysyi hiljaa silmät mustina ja totisina. Ääni oli kuitenkin vakaa.
"Olen minä, Edward Cullen, ikuinen rakkaani", vastasin Edwardille. Tiesin, että olisin voinut keksiä jotain omaperäisempääkin, mutta se oli helpoin tapa vastata.
Edward kumartui minua kohti, suuteli otsaani, nosti minut syliinsä ja lensi ikkunasta yöhön ja metsään.
Tajusin, että pitäisin varmaan aika paljon ääntä, koska muutos sattuisi.
Edward laski minut pehmeälle saniaismatolle ja suuteli minua. Ja kerrankin hän antoi minun vastata suudelmaan kunnolla, koska hän tiesi, että sillä ei enää olisi väliä.
Hän irrottautui minusta, ja tunsin hänen hampaidensa lävistävän kaulani ja huusin. Mikään muu elämässäni ei ollut sattunut niin paljon. Taistelin tuskaa vastaan, sillä tiesin kaiken tuskan olevan tämän arvoista. Näin saisin Edwardin ikuisesti omakseni.
Mutta yhtäkkiä tajusin, että hän ei lopettaisi.
Kuulin, kuinka hän imi vertani niin kovan kiihkon vallassa, ja tajusin, että hän ei pystyisi lopettamaan. Minä olin niin kova pala.
"Edward lopeta... pyydän... ole niin kiltti", voihkin katkonaisesti. Minusta tuntui että hän ei edes kuullut minua.
Silmäni täyttyivät kyynelistä, jotka alkoivat sitten valua vuolaina poskille. Yhtäkkiä tajusin, että olin itse aiheuttanut tämän pyytämällä Edwardia puremaan minua, kun hän ei ollut syönyt.
Yritin katsoa häntä silmiin viimeisen kerran ja onnistuinkin, mutta kullanruskeiden silmien sijasta näin palavat ja viininpunaiset silmät.
Viimeinen ääni, jonka eläessäni kuulin, oli Edwardin raastava tuskanhuuto, kun hän tajusi, mitä oli tehnyt. Ja viimeinen asia, jonka tunsin, oli Edwardin kylmä käsi kädessäni, ja hänen marmorinviileät huulensa huulillani.
"Anteeksi Bella", hän kuiskasi nyyhkyttäen.
Katsoin vielä viimeisen kerran häntä silmiin. Ne eivät olleet enää palavat. Ne olivat kuolleet.
Mutta muistin ne viininpunaisina ja palavina.
A/N: Sain betani juuri kiinni joten nyt tämä on betattu.