Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Kilpavarustelua
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Paritus: matami Rosmerta/matami Puddifoot
Ikäraja: S
Genre: Romanttinen draama
Summary: Rosmerta päätti, että pistäisi paremmaksi.
A/N Rimpsessakerpeera haastoi kirjoittamaan ficin tällä parituksella, ja tässä se on, toivottavasti pidät. <3 Femmekymppiin yhdeksäs ficci, vielä yksi jäljellä. o/ Hyvänä potkijana toimi viikottainen raapalehaaste, jonka hahmona viikolla 4 matami Rosmerta.
Kilpavarustelua
1.
Rosmerta kulki matami Puddifootin teehuoneen ohi ja katsahti nyrpeänä sen ikkunoita, joihin oli kiinnitetty uusia mainoskylttejä. Tylyahon romanttisin kahvila, luki vaaleanpunaisella pahvilla suorastaan imelän kiemuraisella käsialalla, ja i-kirjaimen pisteet oli muotoiltu pieniksi sydämiksi. Lemmenpiiraat tänään vain neljä sirppiä, mainostettiin toisessa sydämenmuotoisessa pahvissa.
Ikkuna oli naurettavan äitelä ja Rosmerta olisi halunnut vain tuhahtaa sille, mutta hän ei voinut. Vilkaisu syvemmälle kahvilan hämäryyteen paljasti sen kammottavan tosiseikan, että kyltit olivat houkutelleet paikalle runsaasti asiakkaita. Pöytien ääressä istui tyttöjä ja poikia, jotka pitelivät toistensa käsiä siirappisesti hymyillen, ja Puddifoot kuljeskeli pitkin käytäviä tarjoillen teetä, kahvia ja makeita leivonnaisia.
Rosmerta päätti, että pistäisi paremmaksi.
2.
Katsellessaan Kolmen luudanvarren ikkunoita Rosmerta tunsi itsensä ääliöksi. Suloiset liilat mainokset eivät sopineet lainkaan yhteen baarin tunnetusti rennon ilmapiirin kanssa. Piti läheltä, ettei hän kerännyt kylttejä saman tien pois ja tunkenut niitä häpeissään baaritiskinsä alle. Sitten hän päätti, ettei se pelaa joka pelkää, ja käänsi ovessa olevan kyltin niin, että teksti Avoinna tuli näkyviin.
Ensimmäiset asiakkaat olivat pian ovella. Joukko vanhempia velhoja vietti suurimman osan päivistään istuen nurkkapöydässä juomassa mielijuomiaan ja höpisten ajoista ennen Voldemortin nousua. He vilkuilivat kylttejä hiukan epäuskoisesti, puhelivat keskenään, ja Rosmerta toivoi, että olisi voinut kuulla heidän sanansa ikkunan läpi. Sitten he kääntyivät kannoillaan ja poistuivat.
3.
Rosmerta istui baaritiskinsä takana miettien, auttaisiko pään hakkaaminen tiskiin hiukan purkamaan turhautumista. Juuri, kun hän oli kokeilemaisillaan, ovi avautui ja sisään asteli vähän aikaa sitten poistunut velhojoukko. Heidän mukanaan oli iäkkäitä noitia, joita Rosmerta ei ollut koskaan ennen nähnyt, yksi kunkin käsikynkässä.
Hämmästyksestä toivuttuaan Rosmerta käsitti, että asiakkaat olivat käyneet hakemassa vaimonsa tai naisystävänsä mukaansa. He eivät ahtautuneet tavalliseen nurkkapöytäänsä, vaan hajaantuivat pareittain ympäri baaria, ja Rosmerta kiirehti parin luota toisen luo kyselemään, mitä heille saisi olla.
Parasta oli, että kesken kiivaan tarjoilemisen Rosmerta näki Puddifootin harmistuneet kasvot ikkunassa. Puddifoot puraisi täyteläistä punaista alahuultaan ja asteli sitten pois mahdollisimman arvokkaasti.
4.
Riemua ei kestänyt kauan. Seuraavana viikonloppuna Rosmerta kulki postitoimistosta takaisin kohti Kolmea luudanvartta, ja Puddifootin teehuoneen kohdalla hänen oli pakko pysähtyä tuijottamaan.
Uusien, entistäkin pinkimpien ja äklömpien sydämien päällä tasapainoili pikkuisia kerubeja, joilla oli imelät hymyt kasvoillaan. Ne viskoivat välillä ilmaan vaaleanpunaisia sekä liiloja konfetteja, jotka satoivat alas luonnottoman hitaasti ja hempeästi kieppuen. Yhdessä kyltissä mainostettiin illemmalla esiintyvää yhtyettä, jolla oli täydellisen typerä nimi, Suklaasuukot.
Rosmerta pani merkille tungoksen sisällä, jotkut asiakkaista joutuivat seisomaan odotellessaan vapautuvaa pöytää. Hän puristi kätensä tiukoiksi nyrkeiksi ja tunsi kynsien kaivautuvan kämmeniinsä. Myrskyisä ilme kasvoillaan hän ryntäsi baariinsa miettimään, kuinka pystyisi tällä kertaa päihittämään kilpailijansa.
5.
”Nyt riitti”, Rosmerta totesi astuessaan sisään Puddifootin teehuoneeseen, josta asiakkaat olivat juuri lähteneet mutta jota ei vielä ollut ehditty sulkea. Hän harppoi kassakoneen takana seisovan Puddifootin eteen. ”Tämä on mennyt liian pitkälle.”
’Liian pitkälle meneminen’ oli oikeastaan karkeaa vähättelyä. He olivat tehneet kaikkensa päästäkseen toisen niskan päälle, kokeilleet erilaisia esiintyjiä, mainoksia, niin hurjia tarjouksia, että myynti tuotti jo tappiota. Veren maku suussa kamppaillessaan Rosmerta oli käsittänyt, ettei kyse ollut enää asiakkaista vaan siitä, ettei kumpikaan voinut jäädä toista huonommaksi.
Kumpikin yritti vaikuttaa toisen silmissä loistavalta, lyömättömältä, ihailtavalta.
Puddifoot ei teeskennellyt ymmärtämätöntä, vaan ehdotti, että he istuisivat pöydän ääreen puhumaan tilanteesta.
6.
Kello löi jo puolta yötä, mutta Rosmerta ei tehnyt elettäkään noustakseen istuimeltaan. Puddifoot lojui penkillä pää hänen sylissään ja hymyili yhtä sokerisesti kuin koristekerubinsa. Ne olivat innostuneet hurjaan konfettien viskelyyn, kun Rosmerta ja Puddifoot olivat vaihtaneet ensimmäisen suudelmansa. Sitä ennen naiset olivat myöntäneet toisilleen, että olivat yrittäneet kaikin keinoin tehdä vaikutuksen.
”Tiedätkö mitä”, Rosmerta sanoi. ”Oikeastaan minä voin myöntää, että sinun teehuoneesi on Tylyahon romanttisin.”
”Ja minä voin myöntää, että sinun baarisi on Tylyahon mukavin juomapaikka.”
”Mennäänkö sinne ottamaan parit?”
”Sopii. Entä mitä sen jälkeen?”
”Mitä ensimmäisten treffien jälkeen yleensä huppelissa tapahtuu.”
He kikattivat molemmat konfetteja hiuksissaan ja suutelivat jälleen.
