Nimi: Vedonlyönti
Kirjoittaja: tinna
Genre: Drama
Ikäraja: Sallittu (nousee loppua kohden K-11)
A/N: Vedonlyönti on alunperin äidinkielen aineeni. Tehtävänanto oli muistaakseni jotain tämänsuuntaista: "Kirjoita kertomus otsikolla Vedonlyönti. Tapahtumapaikka ja -aika, henkilöt sekä juoni ovat vapaasti valittavissa, mutta kertomuksen tulee päättyä sanoihin Hän oli hävinnyt vedon. Kuusi osaa tähän uudelleen kirjoitettuun luultavasti tulee. En vielä osaa sanoa, kun viimeiset osat ovat sen verran vaiheessa. Toivottavasti pidätte.
---
1. osa
Elina oli pudota tuoliltaan kellon pirahtaessa soimaan tunnin päättymisen merkiksi. Viimeisen tunnin. Ennen hiihtolomaa. Elina oli odottanut tuota vapauttavaa ääntä niin pitkään ja hartaasti, että oli huomaamattaan torkahtanut kelloa tuijottaessaan. Hän pani tapahtuneen hypnotisoivien viisareiden piikkiin ja alkoi kerätä pöydällä lojuvia pyyhekumin kappaleita (kaksoistunnin alku oli ollut pitkäveteinen) ja hujan hajan lojuvia papereita täynnä keskeneräisiä lauseita. Keskeneräisiä siksi, että hänen englannin kielen taitonsa ei ollut riittänyt kokonaisiin. Luentoa pitämässä ollut australialainen vaihto-oppilas kun oli solkannut niin pirun nopeasti ja vieraalla korostuksella ettei hän ollut saanut selvää kuin sanan sieltä, toisen täältä.
Yksi papereista leijaili lattialle tytön hinatessa laukkunsa olalleen ja kiiruhtaessaan ulos luokasta. Myöhemmin samana päivänä siivooja sai ihmetellä muun muassa seuraavanlaisten lauseiden merkityksiä: syntynyt tuhatysisataaysikytjotain ja ei sis, vanhempien ainoa isä kuollut.
Aulan peilin ohi kulkiessaan Elina teki häiritsevän havainnon. Hänen poskeaan koristi ristikko, joka muistutti epäilyttävästi hänen käsissään olevien verkkohansikkaisen kuviointia. Epäilystä vahvisti se fakta, että hän oli juuri hetkeä aikaisemmin herännyt nojaamasta kämmeniinsä nukkuessaan pulpetilla. Elina mulkaisi vihaisena hansikkaitaan suunnatessaan kohti tyttöjen vessaa. Mokomat olisivat voineet jättää kyseisen jäljen tekemättä. Hinkattuuaan muutaman minuutin poskeaan vessan peilin edessä, Elina sai kuin saikin jäljen katoamaan. Tilalle tosin tuli punertava läiskä, joka ei näyttänyt ollenkaan neitiä itseään miellyttävältä oranssinpunaisten ja luonnonkiharien hiusten kehystämänä. Runsaasta kevätauringosta puhtia saaneet pisamat eivät ainakaan parantaneet tilannetta.
Tukkaposki-tilanteesta selvittyään Elina ehti jopa ulos rakennuksesta ennen seuraavaa shokkia. Pieni, kiljuva, punaiseen pukeutunut hirviö hyökkäsi hänen niskaansa takaapäin. "Elluuuuu! Missä hitossa sä oot kupannu? Mä oon venannu sua jo ihan sairaan kauan ja täällä on varmaan jotain kakskytä astetta pakkasta!" Elina nosti silmille valahtaneen villamyssynsä takaisin päälaelleen ja kohotti närkästyneenä katseensa ahdistelijaansa. Hänen paras ystävänsä Ninni oli yläasteen alkaessa joutunut alueen toiseen koulukeskukseen, koska Elinan koulussa ei ollut mahdollisuutta jatkaa musiikkipainotteisella luokalla. Ja sellaisella Ninni oli.
Ninnin posket punoittivat pakkasessa kävelemisen jäljiltä, mutta hän näytti silti yhtä nätiltä kuin aina. Ninnillä oli kastanjanruskeat, kevyesti laineella olevat hiukset, joita hän piti usein joko vapaina tai rennolla ponihännällä. Viistoon leikattu otsatukka peitti vasemman silmän. Tummanruskeat, paksusankaiset silmälasit olivat (kuten aina) kristallinkirkkaat - ei pienintäkään tahraa ja muutenkin koko tyttö oli yksi huoliteltu kokonaisuus. Pituutta tällä kokonaisuudella oli vain 158 cm, mikä taas mahdollisti parhaiden ystävien niskaan hyppimisen näiden astuessa ulos opinahjostaan.
"No hei sori, mut nukahdin tunnille ja kamojen kerääminen kesti ja sillee", Elina hymähti edelleen hieman kimpaantuneena yllätyshyökkäyksestä. "Ei sun silti olisi tarttenu säikyttää puolikuoliaaksi". Äänensävy oli ärtyneempi kuin hän oli tarkoittanutkaan. Sen hän huomasi Ninnin olemuksesta, joka vaihtui vain muutamassa sekuntissa iloisen huolettomasta huonoon omatuntoon. Nuorempi tyttö haroi hermostuneena hiuksiaan, kuten aina katuessaan tekosiaan. Harvoin hän kuitenkaan teki mitään sellaista, josta olisi aiheellista tuntea syyllisyyttä. Siitä Elina juuri piti Ninnissä. Tämän vilpittömyydestä ja huolehtivaisuudesta. Missä hän olisikaan ollut ilman suojelusenkeliään.
"Sori. En mä tarkottanu säikyttää", Ninni mutisi anteeksipyytävästi ja loi katseensa maahan. Elina hymyili hellästi ennen kuin naurahti ja taputti ystäväänsä olalle. "Höpsistä, tyttöseni. Eihän tuollainen pikkuriikkinen tytönraasu mun henkistä tasapainoa kovin pahasti saa järkkymään. Edes tollasilla tempauksilla", kannusta virne teki tehtävänsä ja Ninni hymyili pienesti. Käsi kädessä he astelivat ulos koulun porteista ja lähtivät kävelemään kotia kohti.
"Mitä sä aiot tehdä lomalla?" Ninni kysyi puolivälissä matkaa. Vakiokysymys siihen aikaan vuodesta. Sinänsä täysin tarpeeton, koska molemmat tiesivät kyllä, mitä toinen oli tekemässä. Olivathan he tunteneet toisensa jo tarhaikäisestä. "Me lähdetään Lappiin lasketteleen koko porukka. Huomenaamulla" Joka vuosi Elina perheineen lähti viikon lomamatkalle johonkin hiihtokeskukseen ja Ninni jäi kotiin perheineen. Ninnin vanhemmat olivat huoltoasemayrittäjiä ja sen vuoksi saattoivat vain harvoin jättää töitä taakseen ja lähteä lomamatkalle tyttärensä kanssa. Mutta Ninniä se ei haitannut. Hän viihtyi kotona. Milloin hän ei ollut näppäilemässä kitaraansa tai säveltämässä uutta laulua, hän kirjoitti sanoituksia. Rauhallista elämää ilman vaaratilanteita. Sitä Ninnin elämä oli ja sitä hän ei halunnut muuttaa.
"Entä sä?" Elina pyyhkäisi silmien eteen karanneen kiharan takaisin myssyn alle. "Mä ajattelin lukea siihen matikan valtakunnalliseen. Mun pitäis saada matikkaa nostettua, jos mä haluan päästä siihen lukioon, mihin haluun", Ninni puraisi huultaan mietteliäänä. Kasipuokin keskiarvolla ei sinne pääsisi.
Tytöt saapuivat kotikadulleen. He asuivat vastakkaisilla puolilla tietä. "Kai sä tuut meille yöksi tänään?" Elinan oli pakko varmistaa. Se oli heidän perinteensä. Yökyläily ennen ensimmäistä lomapäivää, josta alkaisi heidän kokonaisen viikon kestävä eronsa. Ninni virnisti avatessaan kotipihansa porttia. "En tietenkään", kiusoitteleva hymy keikkui ruskeatukkaisen tytön kasvoilla tämän pyörähtäessä ympäri ja juostessa sisälle. Elina pudisti päätään huvittuneena ja hymähti itsekseen kääntäessään avainta lukossa.
Näsäviisastelija.
---
A/N2: Oikolukua ei ole tehty, joten kirjoitusvirheistä sun muista saa ja pitää huomauttaa. Muutenkin kaipailen kommentteja tästä ensimmäisestä osasta. On sitten viimeisenkin valmistuttua jotain, mitä verrata opettajalta saatuun arvosanaan (;
