Title: Levottomat sielut
Author: Herski ja WetFire
Genre:adventure, horror
Rating: k-11
Summary: Harry ja Hermione saavat kutsun naamiasiin, mutta he huomaavat pian mennessään, ettei mitään juhlia olekkaan ollut moniin vuosiin ja he jäävät loukkuun kummituskartanoon.
A/N : Kerrankin aioimme kirjoittaa järkevää tekstiä ja toivottavasti pelottaa ja näette painajaisia. Muhhahhaa.
***
1. Kutsu
"Harry, eikö tämä ole iskunkiertokuja?"
"Ohho, niinpä onkin... miten me tänne eksyimme?" Harry sanoi vilkaisten taakseen.
"Taisimme kääntyä väärästä kulmasta" Hermione sanoi.
"Voi ei. Missä me edes ollaan?" Harry kysyi hermostuneena.
"En todellakaan tiedä" Hermione sanoi myös pelokkaasti.
Harry näki heitä vastaan tulevan miehen, joka näytti kaamealta kalpeine kasvoineen ja pitkine mustine viittoineen ja lähestyi heitä hitaasti. Hermione ei näyttänyt huomaavan miestä.
"Harry, onko meillä karttaa? Tiedätkö ollenkaan missä Irveta voi olla? Eikö se mene jo kohta kiinni?"
Harry katsoi miestä oudosti. Mies käveli aivan hänen vierestään ja Harry tunsi kuinka hänen taskuunsa tungettiin jotain. Harry kurtisti kulmiaan ihmetellen ja otti lapun taskusta.
Olette täten kutsuttu naamiaisiin
Harry katsoi vanhaa kellertävää lappua ihmeissään. Toisella puolella oli vain suunnistus-ohjeet paikasta.
Harry vetäisi Hermionen nurkan taakse. ”Herm, katso tätä!”
”Mitä nyt?” Hermione ihmetteli ja otti lapun käteensä.
Luettuaan lapun, Hermione katsoi Harrya kulmat kurtussa. ”Mistä sinä tämän sait?”
Harry selitti.
”Mitä meidän pitäisi tehdä?” Hermione kysyi mietteliään näköiseltä Harryltä.
”Otamme asiasta selvää” Harry tokaisi.
Hermione katsoi Harryä järkyttyneenä. ”Miksi me niin tekisimme?”
”Koska minusta tuntuu, että tämä mies, joka sujautti tämän lapun taskuuni haluaa, että menemme tänne” Harry sanoi vakavana.
”Mutta miksi meidät haluttaisi sinne?” Hermione kysyi hieman epäröiden.
”Ehkä hän haluaa, että saisimme selville jonkin asian” Harry mutisi ja raapi päätään.
”Sanotko sinä siis, että menemme sinne?” Hermione kysyi Harryltä kuiskaten.
Harry nyökkäsi hänelle ja virnisti pienesti.
”Haluan ottaa asiasta selvää ja niin haluat varmasti sinäkin”
”En tiedä Harry. Entä jos tämä on jokin ansa? Monet kuolonsyöjät voivat odottaa meitä siellä”
Hermione kuiskasi vakavana.
”Älä ole tuommoinen pelkuri, Hermione” Harry naurahti.
”No hyvä on” Hermione huokaisi ja suostui. Harry hymyili hänelle iloisesti.
”Mutta yhdellä ehdolla” Hermione tokaisi.
”No?”
”Olemme sitten koko ajan kahdestaan” Hermione sanoi ja katsoi tiukasti edessään seisovaa nuorta miestä.
”Sovittu” Harry hymyili.
”Oletko aivan varma, että olemme oikeilla jäljillä?” Hermione kysyi.
Harry katsoi ympärilleen kuin etsien jotain.
”Joo, täällä pitäisi olla pian portti näkyvissä”
”Portti? Tarkoitatko tuota tuolla?” Hermione kysyi osoittaen kauemmas, missä näkyi juuri ja juuri
ainakin kaksi metriä korkea musta oksien peitossa oleva portti.
Harry näytti ilahtuneelta. ”Juuri se”
He menivät tiiviisti yhdessä portille.
”Vau, tuohan on oikea kartano” Hermione sanoi katsellessaan portin välistä suurta taloa.
”Mutta kuinka me pääsemme tuonne?” Harry kysyi.
Hermione mietti hetken ja sitten hän näytti keksivän jotain.
”Harry, sytytetään nuo oksat tuleen”
Harry ja Hermione polttivat sytyjo-loitsun avulla kaikki porttia kiinni pitelevät oksat pois.
Kun he menivät portista sisään kuului vain kovaääninen pamaus kun portti sulkeutui itsestään.
Hermione kiljaisi tukahtuneesti ja meni Harryn syleilyyn.
”Ei hätää” Harry sanoi rauhoittelevasti.
Alkoi sataa. Tummat pilvet tuntuivat kerääntyvän kartanon päälle. He kävelivät suuren ulko-oven luo.
”Pitäisikö meidän koputtaa?” Hermione kysyi.
”En tiedä. Minusta tuntuu, ettei täällä ole ketään” Harry sanoi mietteliäästi.
”Pitäisikö kokeilla ovea?” Hermione kysyi ja oli ottamassa oven suuresta kahvasta kiinni, mutta
ovi yhtäkkiä aueta pamahti niin, että se tönäisi Hermionen ja Harryn monen metrin päähän.
Vähän aikaa he hengittelivät rauhallisesti maassa.
”Voi Merlin” Harry huokaisi.
”Minä en ole enää yhtään varma” Hermione sanoi saaden kylmiä väreitä.
Harry nousi seisomaan ja auttoi Hermionenkin pystyyn.
”Emme voi enää perääntyä” Harry sanoi hiljaa.
Harry ja Hermione menivät aukinaisista ovista sisään kartanoon. He kerkesivät juuri astua sisään kun ovet pamahtivat voimakkaasti kiinni. Hermione kiljaisi ja Harrykin hieman huudahti.
He katsoivat toisiaan kauhistuneena ja varuillaan.
”Onko tämä sinusta vieläkin hyvä idea?” Hermione kysyi ääni väristen.
Harry vain katsoi häntä ja nielaisi raskaasti.
”Tule, mennään” Harry kuiskasi ja otti Hermionea kädestä kiinni.
He seisoivat nyt suuressa eteisaulassa, joka oli aivan pölyinen ja tunkkainen ja josta huomasi, ettei
siellä oltu käyty moniin vuosiin.
”Onko siinä kutsussa kenties, että minä vuonna ne naamiaiset ovat olleet?” Hermione kysyi.
Harry otti kutsun taskustaan ja katsoi sitä järkyttyneenä.
”Vuonna 1970” Harry sanoi ja katsoi pelokasta Hermionea.
”Eli siis meitä on huijattu” Hermione totesi hiljaa.
”Voi ei... emme varmaan pääse pois” Harry sanoi.
”Ei...” Hermione huokaisi peloissaan.
Harry ryhdistäytyi.
”Lähdetään tutkimaan paikkoja”
Hermione katsoi ihmeissään Harryä.
”Oletko tosissasi?”
Harry nyökkäsi.
He löysivät melko pian ränsistyneen ruokailuhuoneen. Harry näki huoneen perällä oven.
”Hei Hermione. Minä menen äkkiä katsomaan tuota huonetta”
Hermione nyökkäsi ja jäi tutkimaan keittiötä. Hän kiinnitti huomionsa puukkotelineeseen, joka
oli ihmeen pölytön ja muutenkin hyväkuntoinen. Hermione astui lähemmäs puukkoja ja silloin
ne nousivat telineistään uhkaavasti ilmaan terät Hermioneen päin.
Harry oli löytänyt huoneesta vain vanhentuneita ruokalaatikoita. Hän kuuli ruokailuhuoneesta kiljaisun. Harry juoksi äkkiä huoneeseen ja näki Hermionen kyykistyneenä lattialla ja ainakin
kahdeksan puukkoa ilmassa terävät päät melkein koskien Hermionen selkää...
***
Kommenttia kiitos nam. Lupaamme, että tästä jännittävä kun itseämmekin jännittää!
