Tietenkin muu perhe olisi saattanut hiukan innokkaammin estellä itsemurha-aikeita, jos Edward olisi kotikulmille jäänyt roikkumaan kokon kera. Jotenkin sekin tuntuu hullulle, miten tuo rakastava ja ihana perhe päästää Edwardin noin vain tapattamaan itseään? ._______."
Eiks ne asunu 'erillään' jonkin aikaa, ku Edward yritti jäljittää Victoriaa? Ja sitten Rosalie soitti sille ja kerto siitä Alicen näystä, ja kukaan ei voinu estää sitä, koska kukaan ei tienny missä se on? Noin mie käsitin..
Muuten, luin vähän aikaa sitten Aamunkoin loppuun ja huomasin kaks kohtaa, jotka oli aika.. silmäänpistäviä. Tässä toinen, sivulta 464:
"Haluatko kokeilla?"
Hän hymyli hohtavaa hymyään ja tarttui kiveen molemmin käsin. Kun hän keskittyi puristamaan, kulmien väliin ilmestyi pieni kuoppa.
Tulokseksi tuli pientä rahinaa ja hiukan kivipölyä. Hän rypisti otsaansa ja ojensi möhkälettä minua kohti.
"Minä hoidan homman", sanoin ja nipistin kiven hiekaksi.
Hän taputti käsiään ja nauroi niin suloisesti, että me kaikki yhdyimme mukaan.
Äkkiä aurinko murtautui pilvien läpi valaen pitkiä rubiininpunaisia ja kultaisia säteitä meidän kymmenen ylle, ja minä unohduin heti ihailemaan ihoni kauneutta iltaruskon valossa. Huumaannuin siitä.
Renesmee silitti sen tasaisia timantinkirkkaita fasetteja ja nosti sitten käsivartensa omani viereen. Hänen ihossaan oli vain heikko hohde, hienovarainen ja salaperäinen. Se ei pitäisi häntä sisällä aurinkoisina päivinä kuten minun hohtava säkenöintini. Hän kosketti kasvojani ajatellen tyytymättömänä tätä eroa.
"Sinä olet kauniimpi", minä vakuutin.
"En oikein tiedä olenko samaa mieltä", sanoi Edward, ja kun käännyin vastaamaan, hänen kasvoihinsa osuva auringonvalo mykisti minut.
Jacob oli nostanut käden kasvojensa eteen muka suojatakseen silmiaan räikeältä valolta. "Bella on friikki", hän totesi.
Tuossa pätkässä, noi punaset kohat on sellasia 'Aaargh, voi kun
suloista'(ja tuo sitten ivallisesti lausuttuna, kiitos) Mutta, onneksi vihreä kohta 'pelasti' päivän(tai siis tuon pätkän =) (miulla ei sitten oikeasti ole mitään Renesmeetä vastaan, vaikuttaa ihan mukavalta, mut nuo kohat nyt vaan oli sellaisia..)
Sitten sitä toista kohtaaen jaksa nyt ettiä, mutta siinä Denalit oli saapuneet Culleneille ja ne puhu siinä jotain Bellan kyvystä, sitten Renesmee sanoo siihen "Äiti, sinä olet erityinen"
ARGH!! Se kohta sai miut näkemään punaista.. Se vaan oli niin.. teennäinen? No joku kuitenkii, en tykänny yhtään siitä kohasta, mutta kokonaisuutena kirja oli ihan hyvä, varsinkii Jacobin osa
Ja miutakii häiritsi se Jaken leimautuminen, sekin olis ollu parempi jos se ois leimautunu vaikka Rosalieen, mutta ei.. Miekii olin suunnitellut jotain juttua Jaken ja Leahin välille, joten en oikein tykänny. Tietystihän se oli ihan mukava et nyt ne elää ihan mukavaa elämää ilman mitään vastoinkäymisiä. Jee, ja kaikki on onnellisia, tuplaJee.(Lue kaks viimeistä lausetta sarkastisesti) Mut silti..
Ainii, sit vielä sellanen, että kolmannessa kirjassa kun Rosalie kerto sitä sen tarinaa, ni se sanoi jotain 'olisin hyvin voinut
soittaa isälleni ja pyytää häntä hakemaan minut...' Eiks se ollu 20-40 luvulla? Vai oliks yhdysvalloissa jo silloin (matka)puhelimia?
Dra kiittää, jos jaksoit lukea tänne saakka
//Eiks eurooppaan -tai ainaki Suomeen tullu yleispuhelimet n.50-luvulla?
