Twilight on muotiaihe dissaukseen ja ainoa, johon olen osallistunut, koska muista dissauksen aiheista en tiedä tarpeeksi, mutta Twilightista olen kahlannut kaikki kirjat läpi enkä mä osaa päättää, että olenko fani vai antifani, koska kirjoissa on jotain, josta pidän. Pidän ajatuksesta, että kirjoitetaan fantasiakirja, joka keskittyy romantiikkaan, mutta valitettavasti vain kirjojen edetessä jouduin toteamaan, että inhosin päähenkilöitä ja heidän suhdettaan yli kaiken.
Kyllä se yhden kirjan verran menee, että kaikki rakastavat Bellaa, myös se kompleksinen, stalkkaajavampyyri, mutta kun se lopulta johtaa siihen, että kaikki rakastavat Bellan lastakin ja Bella pelastaa suunnilleen maailman, niin siinä loppuu mun kehusanat sarjalle ja erityisesti sen kehitykselle.
Sarja alkaa ihan lupaavasti, mutta lopulta huonoksi, kun ei kirjailija älyä katkaista tekstiään ajoissa ennen kuin koko juttu menee överiksi.
Törmäsin juoniongelmiin ja niissä yksinkertaisesti liian pahoihin uskottavuusongelmiin (tyyliä "Carlisle ei älynnyt, että puolivampyyrilapsi voisi tarvita ravinnokseen verta", Volturit olivat pitäneet valtaa kolmetuhatta vuotta, mutta super-Cullenit kokosivat kuukaudessa armeijan puolustamaan heitä Voltureita vastaan, vaikka eivät edes yrittäneet koota armeijaa. Ja lopulta yksin Bellaa kaikki Volturit pelkäävät, koska Bellasta tulee muutoksen jälkeen jo muutamassa kuukaudessa aivan supervampyyri purkkakuplansa kanssa). Koko kirja muuttuu neljännessä kirjassa epäuskottavaksi satusoopailuksi, johon on väkisellään ängetty kaikille onnellinen loppu siitä huolimatta, onko siinä mitään järkeä. Ei näin.
Twilight on ehkä ensimmäinen dissauksen kohde, josta mä tiedän tarpeeksi sanoakseni, että se jopa ansaitsee sen.
Sarja on kokonaisuudessaan huono, jos sitä miettii millä tahansa mittarilla. Jopa se romantiikka muuttuu puiseksi, kun ei suhteella ole oikein mitään kehitystä, kun todelliset käänteet puuttuvat koko ajan. Niitä luvataan ja luvataan, mutta lupauksia ei koskaan lunasteta. Koko sarjasta puuttuu hahmojen logiikka ehkä muilta kuin Edwardilta. Bella on epälooginen kana-aivo, jonka pitäisi olla älykäs, Jasperin verenhimo katoaa abrakadabra kuin sillä ei enää ole juonen kannalta käyttöä, mutta syytä katoamiselle ei selitetä. Charlie on muka poliisi (olkoonkin että pikkukaupungissa), mutta ei sitten halua tietää mitään. Meyerin selitykset ja ratkaisut ontuvat niin pahasti, että joo, Twilight on lupaava ja rakkausnäkökohta on sen kuvaaminen on cool, mutta toteutus sukkaa kokonaisuudessaan niin pahasti, että ei voi sanoa muuta kuin että se on huono, joku sanoisi kuvaavasti että se on juosten kustu kirjasarja eli se olisi kaivannut runsaasti enemmän kypsyttelyä ja editointia ja hyvää betalukijaa.
Ja mä ehkä enemmän dissaan kuin pidän siitä, mitä enemmän asiaa ajattelen.
Mutta dissaamisen hauskin puoli tai kaikista ärsyttävin puoli on se, että sitä harrastavat ihmiset, jotka eivät ole kirjoihin edes koskeneet.
Kyllä jos meinaa jotain dissata, pitää itse lukea tai edes yrittää lukea. Missään asiassa ei pidä uskoa vain ja ainoastaan toisten sanaan tai vaikkapa auktoriteetteihin, jotka sanovat että jokin on huonoa. Sellainen on naurettavaa.
Summa summarum: Twilight voisi olla hyvä, jos sen ainekset olisi käytetty ja sille olisi annettu riittävän pitkä kehityskaari. Nyt ne on käytetty hätäisesti ja kotikutoisesti. Mä odotan sitä, kun joku korjaa nämä Twilightin puutteet ja kirjoittaa meille paremman vampyyriromanssin, jossa myös juonen langat on paremmin käsissä. Tosin voi olla, ettei niin käy kun se tuomittaisiin plagioinniksi ja kun tämäkin on menestynyt jo näin hyvin. Nyyh!