Ja btw, Eclipsen suomennos on KAMALA. Alotin lukeen sitä nyt vasta kunnolla kun viimeks jäin jumiin johonkin viidennelle sivulle... Mut sieltä saattaa puuttua lauseen keskeltä joku sana kokonaan, passiivi on ihan hakusessa plus sit se ihmisten (muidenkin kun Jacobin) puhetyylin muuttuminen puhekielestä kirjakieleen ja takasin, mikä on jo monta kertaa mainittukin. Karmaisevaa. -.-
Se on hirveä. Pilkkuvirheitä ja muita kirjoitusvirheitä on joka sivulla. Sitten tämä Jaken puhe. Se sanoo aina jotain tyyliin "Sun paidassa on tahra" ja "Minulla on tällaista puhdistusainetta" (älkää kysykö, mistä repäisin :'DD), eli sinusta hän sanoo sä ja itsestään puhuu minänä, joka on mielestäni tosi ärsyttävää. Jos joku sanoo sä, mielestäni hänen pitäisi sanoa myös mä. :'>
Muutenkin muuten tämä Pirkko Birström-mikälie on hieman töppäillyt suomennoksissaan. En halua tuomita häntä, mutta kuitenkin. Esimerkiksi Da Vinci-koodi (mahtava kirja muuten). Varmaan puolet pilkuista on unohtunut ja kirjoitusvirheitä löytyy. Tai Vieras, siitäkin puuttuu hirveästi pilkkuja, joka häiritsee minua, koska olen tällainen pilkunvahtija (en toki väitä, että itse kirjoittaisin täydellisesti kaikenmaailman pilkut, virheitähän sattuu jokaiselle. Kuitenkin jatkuvat virheet häiritsevät).
Oho, offiksi meni. Palaan aiheeseen.
Ja tästä tulikin mieleen; missä te ihastuitte ensin Twilight-juttuun?
Viime vuoden alussa olin kyllästynyt kaikkeen Twilight-ihkutukseen, enkä edes tiennyt kunnolla, mistä on kyse. Päätin, että lukisin kirjan ja katsoisin elokuvan, jotta olisin edes vähän perillä asioista. Jäinkin sitten Houkutukseen koukkuun (elokuvasta en kyllä pitänyt) ja luin samaan syssyyn muutkin kirjat. Aamunkoita odottelin kärsivällisesti, koska halusin tarkkaan tietää, mitä käy. Olin toki käynyt Wikipediassa tirkistelemässä spoileja. : D
Itseasiassa näin jälkeenpäin ajatellen Houkutus olisi mielestäni toiminut aika hyvin yksinäisenää teoksena. Uusikuu, Epäilys ja Aamunkoi tekevät sarjasta jotenkin pitkitetyn oloisen. Bellan vampyyriksi muuttumisen olisi voinut oikeastaan jättää kokonaan lukijan päätettäväksi ja homman jättää siihen, that's it. Ei olisi tullut niin paljon tätä jälkispekulointia kaikista epäloogisuuksista.
Vielä palaan näihin suomentamisasioihin.
Houkutus oli jotain niin ärsyttävää luettavaa suomennoksen takia. Aina, kun Bella sanoi jotakin ("minä"), suomentaja oli änkenyt sanan "sanoin" eteen minä. "Blaablaa", Edward sanoi. "Päläpälä", minä mutisin. "Blaablaa", hän kysyi hymyillen. "Päläpälä", minä vastasin loukkaantuneena.
Onneksi Uusikuussa tämä sama suomentaja oli jättänyt "minä sanoin, minä vastasin"-hokemisen pois.
Tykkäsin älyttömästi, niissä oli jotain tunnelmaa, mitä en osaa sanoin kuvailla, mutta nyt se on kadonnut. Olisi ihana saada se tunne takaisin, koska tässä kirjoittaessani muistan miten ihanilta kirjat silloin tuntuivat. Mutta kaikkien epäloogisuuksien takia olen menettänyt sen tunnelman, ehkä olen takertunut tyhmyyksiin liikaa. En osaa sanoa, mikä kirja olisi saanut minut samanlaiseen tilaan. Ja nyt en pysty ajattelemaan muuta, kuin Aamunkoin typeryyttä.
Juuri sama juttu. Vielä ennen Aamunkoin lukemista ja jonkin aikaa sen jälkeenkin olin ihan pilvilinnoissani, mutta yhtäkkiä tajusin, että ohops, olipas epäloogista, oho, tuokin, mitenkäs tuokin on mahdollista, voi hyvä luoja, tämähän on täynnä virheitä. Nyt en enää saa siitä ihanasta tunnelmasta, joka Houkutuksessa ja Uusikuussakin jonkinverran oli.
Tämäkin todistaa sen, että jos ei ajattele liikaa, on onnellinen. :'>