Oi, tämä on kokonaisuudessaan varsin suloinen ilmestys!
Susan kuunteli usein Hannahin valitusta, kun tämä kertasi omia huonoja puoliaan, kehui Hannahia ja suukotti häntä poskelle kuin kiitokseksi kuuntelemisesta.
Tämä oli ainoa kohta, joka sai minut hivenen hämmentyneeksi. Hannah valittaa ja Susan kuuntelee, kehuu ja suukottaa toista. Mutta miksi Susan suukottaisi Hannahia kiitokseksi kuuntelemisesta, jos Susan itse on ollut se, joka on kuunnellut toisen avautumista? Hyvin hämmentävää.
Hannah on minusta todella ihana hahmo, koska hän ei ole HP:n tunnetuimpia hahmoja, vaan kirjoittajalla on mahdollisuus tehdä hänestä omanlaisensa, mutta silti niin, että tyttö vaikuttaa täysin omalta itseltään. Tässä tekstissäsi Hannahisi ei ollut täysin samanlainen kuin oma mielikuvani hänestä, mutta on aina hauskaa lukea erilaisia näkökulmia samoista hahmoista. Minusta ei ole kauhean vaikeaa ajatella, että Hannah olisi voinut olla tällainen: epävarma siitä kuka on ja ajattelee olevansa ylijäämää, koska ei omaa mitään räiskyviä luonteenpiirteitä tai taitoja. Toivottavasti professori McGarmiwa, Justin ja Susan saavat tytön huomaamaan, että hänessä on sitä jotain. :>
Otsikko on mukava ja kuvaa tekstiä täydellisesti: onhan tässä raapaleen verran tyttöraukan epävarmoja ajatuksia itsestään. Odotan aina otsikolta sitä, että se kuvaa itse tekstiä jotenkin ja kertoo tekstin pääajatuksen ennen kuin alan edes tekstiä lukemaan: tämä otsikkosi siis täytti minun odotukseni vallan hyvin.
Kiitos kaunis :>
~ Herkku.
