Disclaimer: J.K. Rowling.
Rating: S/G
Pairing: James/Lily, tulkinnanvarainen James/Sirius
Summary: Oli helpompaa, kun merkittävimmät osat itseä eivät sijainneet muissa.
A/N: Vastaus Lyrics Wheelin neloskierrokseen, joten pohjana käytetyt laulunsanat löytyvät postauksen lopusta. Varoitamme liian pitkistä ja sekavista virkkeistä sekä tyylikokeilusta enterin raiskaamisella hoidetun rytmityksen kanssa. Ja tietenkin rakastamme kaikenmoista palautetta. ^^
Hyötynäkökohta
Harry vie paljon aikaa ja on pieni ja vaaleanpunainen ja juuri sellainen, millaiseksi Lily Evans ei maailmankaikkeuttaan kuvitellut ennen kuin tapasi elämänsä miehen ja alkoi opetella kotiäidiksi jo kolmannen vuosikymmenensä alkutaipaleella.
Tai ainakin James oli hänen elämänsä mies ennen tätä paranneltua varmuuskopiota, joka ilmoittaa jo ensimmäisellä tietoisesti punaisia kutreja tavoittelevalla kädenpuristuksellaan muistuttavansa vielä joskus kipeän paljon alullepanijaansa.
Harryn esitellessä ensimmäisen hymynsä James ja Lily Potter (Potter? Potter.) ovat ylpeitä vanhempia, mutta väistämättömän satunnaisia aivastuksia ja kiukutteluja ennen päiväunia todistaa vain toinen.
Vaikka Lily pyyhkisi silmiään paidanhihaan ennen pihakukkien kastelua, hän voi luottaa Harryn riippuvuuteen itsestään.
James on jo hieman isompi poika, jonka villi vapaus kutistui säyseisiin, pinnasängyn suojiin mahtuviin mittoihin kun juniori ensimmäisen kerran läväytti pohjattoman kysyvän vauvankatseen jotakuinkin hänen suuntaansa.
Tai ainakin James on ehtinyt luulla, kuvitella, uskoa, toivoa, että ainoa hänen katselemansa horisontti olisi nyt maalattu lastenhuoneen seinään matalilla aalloilla keikkuvan purren seuraksi.
Kun hänen vaimonsa (on Jamesin maailman kahdeksas ihme, että hän todella kutsuu naista siksi) hymyilee ja kysyy, miten töissä meni, hän varmistaa silloin tällöin, tuntuuko vastuualueiden jako vähääkään epäoikeudenmukaiselta.
Lily naurahtaa ja vakuuttaa paikkojen pysyvän kasassa huomattavasti paremmin, jos miehenretale viihtyy poissa yhdeksästä viiteen.
Sirius pudistaa päätään poiketessaan kylään ja naljailee hyväntahtoisesti heidän kauheasta sovinnaisuudestaan.
*
Lily ei osaa päättää, ahdistuuko enemmän töistä ennen aikojaan kotiinsa lähetetyn velhon levottomista askelista eteisen matolla vai siitä, että tämä viipyy ja viipyy ja viipyy (ja hänelle on varmasti tapahtunut jotain) ottamassa selvää asioista, joista ei sovi, ei voi, ei saa vielä puhua päivänvalossa, ei ennen kuin ne tajuavat tämän olevan oikeasti vakavaa.
Hän on enemmän kuin valmis tekemään jotain oman universuminsa ulkopuolista hyödyllistä ja liittyy Kiltaan ensimmäisten joukossa arvellen myöhemmin jopa etuilleensa jonossa.
Vuorokaudet lipuvat portaattomasti kohti pimeämpiä ja joskus hän pelkää Jamesin, Harryn, Jamesin, Harryn puolesta niin paljon että hengitys takertuu kurkkuun kylmänä ja nihkeänä möykkynä.
Lilystä tuntuu, ettei hän riitä.
James alkaa uskoa jalkojensa auraavan rosoreunaisia uria ovelta keittiöön, olohuoneeseen, takaisin, tarkistamaan, onko takaovi yhä lukossa.
Oli helpompaa, kun merkittävimmät osat itseä eivät sijainneet muissa.
Lily on täysin kykenevä huolehtimaan itsestään siinä missä hänkin, mutta onko kukaan koskaan onnistunut rauhoittamaan perheenisää vakuutuksilla teoreettisesta ja tilastollisesta turvallisuudesta?
Kädestä piteleminen, ”ainakin sinä olet siinä”, melkein loputtomiksi venyvinä öinä lohduttaa juuri sen verran, ettei kummankaan tarvitse alkaa valehdella ääneen.
Sirius ei ole edes vitsaillut kahteen viikkoon, ja Lily joutuu vakuuttamaan itselleen, ettei ole ruvennut pelkäämään miehensä parhaan ystävän, sielunveljen, toisen (kolmannen? neljännen?) puoliskon vierailuja.
*
Harry itkee kahden avoimen oven päässä ja Lily on jalkeilla ennen kuin äänennopeus ehtii alakertaan, josta kajastaa yhä punertavankellertävä valo.
Rystyset silmillä hän yrittää olla kuvittelematta, kuinka ensimmäiset merkit parransängestä raapivat toisen kaulansyrjää rutistuksessa, jollaista ei saada aikaan hänen voimillaan ja joka käyttää päinvastaisia tunteita muistuttaakseen nuorukaisia huolettomuudesta.
Ja ihan varmasti James hymyilee Siriukselle.
Harryn pienenpienen ruumiin paino on höyhenenkevyt ja lyijynraskas samaan aikaan, ”älä pelkää, kulta, minä olen tässä”, eikä Lilyn auta muu kuin jatkaa luottamista.
James yllättää itsensä miettimästä, miksei hän tullut opetelleeksi luovuttamista ennen kuin ajatuskin siitä alkoi tuntua vastenmieliseltä.
Ehkä he nyt voisivat kohauttaa olkiaan ja kääntää selkänsä ja paeta ja piiloutua ja olla turvassa – vaikkakin sitten pelkureina.
Mutta päätökset on jo tehty, ja pidellessään kiinni parhaasta ystävästään (joka ei ole hänen vastuullaan) ja ajatellessaan perhettään James ei tiedä, kenen puolelle ne ovat hänet johtaneet ja ketä vastaan.
Kun he kuulevat äänet portaiden yläpäässä Jamesista tuntuu (melkein fyysiseen kipuun riittävän paljon) siltä, että Lily ja Harry tulevat selviytymään ilman häntäkin.
Harryn itku leikkaa Siriuksen karheaa kommenttia siitä, kuinka jotkin tilanteet on vain kestettävä.
*
[size=75]Bon Jovi - Livin on a Prayer
Once upon a time
Not so long ago
Tommy used to work on the docks
Union's been on strike
He's down on his luck... it's tough, so tough
Gina works the diner all day
Working for her man, she brings home her pay
For love - for love
She says we've got to hold on to what we've got
cause it doesn't make a difference
If we make it or not
We've got each other and that's a lot
For love – we'll give it a shot
Chorus:
Whooah, we're half way there
Livin on a prayer
Take my hand and we'll make it - I swear
Livin on a prayer
Tommy's got his six string in hock
Now he's holding in what he used
To make it talk - so tough, it's tough
Gina dreams of running away
When she cries in the night
Tommy whispers baby it's okay, someday
We’ve got to hold on to what we've got
cause it doesn't make a difference
If we make it or not
We've got each other and that's a lot
For love – we'll give it a shot
Chorus
We've got to hold on ready or not
You live for the fight when it's all that you've got[/size]