Totuusseerumia aamuteehenAuthor: Lallu
Beta: Wienova
Genre: drama
Rating: K-11
// Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäHahmot: Daphne Greengrass, Tracey Davis + muut saman ikäiset luihuiset.
Summary:
Luihuiset olivat koko päivän ajan aiheuttaneet pahennusta kysellen kaikkien totuusseerumin vaikutuksen alaisena olevilta heidän pahimpia mokiaan, salaisuuksiaan ja muita mielenkiintoisia tietoja.
A/N: Seuraava lause toimi innoittajana:
I will not steal veritaserum from Snape’s store and add some to the students’ morning tea. FF100 sana on
039.Maku. Ikäraja on ihan naurettavan korkea, koska tässä satutaan puhumaan seksistä ja märistä unista....
Kaksi mustiin kaapuihin pukeutunutta hahmoa käveli hiljaa Tylypahkan käytävillä keskellä yötä selvästikin pahat mielessään.
”Oletko nyt aivan varma, että olemme menossa oikeaan suuntaan?” toinen heistä kysyi kuiskaten.
”Tietenkin olen. Olen nähnyt Kalkaroksen tulevan täältä purnukoita sylissään”, hieman pienempi hahmo sanoi takaisin tomerasti.
He pysähtyivät erään oven eteen. Toinen heistä lähti läheiselle nurkalle pitämään vahtia, kun toinen puolestaan yritti taikoa ovea auki.
”Trace! Tule nyt auttamaan tämän oven kanssa.”
”Daphne, sinä olet paljon parempi tuossa loitsussa. Minä vain onnistun rikkomaan sen oven ja sitten me varmasti jäämme kiinni”, Tracey kuiskaili vieläkin seisten hieman kauempana.
”Hyvä on. Muistuta minua, etten lähde kahden sinun kanssasi tekemään enää ikinä tihutöitä”, Daphne mutisi yksinään yrittäen saada lukittua ovea auki ilman, että siitä lähtisi hirveä meteli.
Vihdoin ja viimein tuskainen taikominen tuotti tulosta ja tytöt pääsivät huoneeseen sisään. He vielä tarkistivat, ettei Voroa näkynyt missään ennen kuin sulkivat oven perässään.
”Jossain täällä sen pitäisi olla”, Daphne mumisi kurkkien hyllyille. Tracey seurasi toisen esimerkkiä ja lähti hänkin katsomaan hyllyille; hän jopa löysi jakkaran, minkä päältä hän näki paremmin melkein katon rajassa oleville säilytystiloille.
”Täällä!” Tracey huudahti puoliääneen löydettyään oikean pullon. Daphne päästi pienen jes-äänen hänen auttaessa ystäväänsä alas jakkaralta.
He lähtivät suuntaamaan takaisin omaan tupaansa vähän väliä selkänsä taakse kurkkien, ettei kukaan vain saisi heitä kiinni. Vasta valehdeltuaan ovena toimivalle taululle olleensa vessassa, he uskalsivat hengähtää; he olivat onnistuneet.
~
Aamulla he lähtivät aikaisemmin kuin muut aamupalalle saadakseen suunnitelmansa täytäntöön. Tytöt olivat miettineet, pitäisikö heidän vain mennä kaatamaan yöllä varastamansa pullon sisältö keittiöön vai pöydissä oleviin teepannuihin. He olivat onnekseen sen verran aikaisin liikkeellä, etteivät opettajat olleet vielä saapuneet suureen saliin, joten he päättivät tyhjentää pullon teepannuihin.
Tytöt menivät istumaan luihuisten pöytään tarkkaillakseen tilannetta. Ensimmäiset puuskupuhit saapuivat syömään ja tietenkin litkimään joka-aamuisen teekupillisen. Korpinkynnet tulivat seuraavina paikalle ihmettelemään, kuinka ihana opiskelupäivä tästäkin tulisi. Daphne ja Tracey hihittivät heille; todellakin ihana päivä olisi tiedossa, kun kaikki tulisivat latelemaan totuuksia toisilleen.
Luihuiset he olivat tietenkin säästäneet, koska suurin osa heidän tuvastaan tiesi tyttöjen suunnitelmasta ja olivat innoissaan odottaneet sitä, koska he saisivat sen toteutettua. Rohkelikot olivat melkein salakavalasti kerenneet tulla saliin ja nyt he lipittivät teetään tietämättöminä sen sisällöstä. Kukaan ei edes maistanut mitään erikoista. Vaikka totuusseerumi oli hajutonta ja väritöntä, oli siinä kuulemma kuitenkin pieni sivumaku, mutta kukaan koulun oppilaista ei ollut sitä näemmä ennen maistanut, joten sen kautta kiinnijääminen oli epätodennäköistä.
”Minä kuulin, kuinka kaksi puuskupuhia taisteli äsken siitä, onko Potter vai Draco paremman näköinen”, Blaise sanoi ihmeissään tullessaan aamupalalle. Puuskupuhit nyt tunnetusti eivät sanoneet suutaan puhtaaksi mistään.
”Kuulitko mitään muuta erikoista?” Tracey kyseli heitä vastapäätä istahtaneelta pojalta.
”En, kuinka niin?”
”Eiköhän se selviä tässä päivän mittaan”, Daphne naurahti. Hetken aikaa Blaise katseli tyttöjä mietteissään ja pian hänen kasvoistaan oikein näki, kun lamppu syttyi palamaan hänen päässään.
”Teittekö te sen?” hän kysyi silmät loistaen ylpeinä.
”Minkä?” tytöt kysyivät viattomina.
”No sen. Kyllä te tiedätte, mitä minä tarkoitan”, Blaise tuhahti virnistäen.
”Ehkä”, Daphne vastasi.
”Mainiota. Tästä päivästä tuleekin jäämään hieno maku suuhun”, poika jatkoi voidellen leipäänsä.
~
Luihuiset olivat koko päivän ajan aiheuttaneet pahennusta kysellen kaikkien totuusseerumin vaikutuksen alaisena olevilta heidän pahimpia mokiaan, salaisuuksiaan ja muita mielenkiintoisia tietoja. Nyt he istuivat oleskeluhuoneessa kertaillen päivän tapahtumia.
”Näittekö te sen korpinkynnen, joka melkein itki, kun hän kertoi rakastavansa Weasleyta?” Draco nauroi kyyneleet silmissään illalla luihuisten oleskeluhuoneessa.
”No entäpä Zacharias Smithin ilme, kun hän möläytti nähneensä märkiä unia siskonsa poikaystävästä?” Blaise tyrskähteli koittaen pitää itsensä kasassa. Jos hän alkaisi nauramaan, loppua ei ihan heti näkyisi.
”Oooo ja muistatteko, minkä riidan Abbot ja Bones saivat Finch-Fletchleysta pystyyn”, Pansy taputti käsiään muistellessaan päivällisellä sattunutta välikohtausta, missä osapuolina olivat parhaat ystävykset.
”Patilin siskokset kanssa möläyttelivät vaikka ja mitä. Otetaan esimerkiksi heidän viime vuoden Kreikan lomansa”, Millicent puolestaan muisteli.
”En olisi kyllä heistä uskonut”, Blaise sanoi silmiään pyöritellen. Tytöt olivat päätyneet punkkaan jonkun kreikkalaisen adoniksen kanssa. Yhdessä.
”Kaikkea sitä tulikin kuultua, eikös niin Theo?” Pansy käänsi päänsä hieman sivussa istuvaan poikaan.
”Pää kiinni”, tämä murahti virnistellen. Hän oli saanut oman osansa muiden oppilaiden avautumisesta.
”En tiennytkään, että Theo on noin suosittu”, tyttö jatkoi kikatellen. Jokaisesta tuvasta ja lähes jokaiselta luokka-asteelta oli ainakin yksi tunnustus ilmaantunut päivän aikana. Tytöt ja pojat ympäri koulun olivat kertoneet siitä, kuinka ihana Theo on, eikä yhtään samanlainen kuin muut luihuiset. Muut luihuiset olivat nauraneet, koska muista tuvista olleet oppilaat eivät todellakaan tienneet, mistä puhuivat. Kaikista järkyttyneimpiä luihuiset olivat kuitenkin olleet Kuraveri-Grangerin selostuksista; hän oli kuulemma ollut jo vuoden ajan ihastunut Theodoreen.
”Mutta paras oli kyllä McLaggen. Minua naurattaa jo, kun ajattelenkin sitä”, Daphne nauroi nojaten sohvan käsinojaan. Muut repesivät täydellisesti tytön sanomisesta.
”En voi enää ikinä katsoa häneen nauramatta”, Millicent hörähti.
”Oletko sinä sitten joskus voinut?” Blaise kysäisi.
”Harvemmin, pakko myöntää”, tyttö jatkoi.
”A. Hän käyttää äitinsä alusvaatteita. Ja B. Hän on yrittänyt kännipäissään iskea arpinaamaa. Sitä hän ei kyllä kerennyt kertoa, onnistuiko hän lähentelyissään. McGarmiwa repi hänet aika kovakouraisesti ulos Suuresta salista siinä vaiheessa”, Tracey kertasi Cormacin sepustuksia, joita hän oli huudellut jonkun luihuisen kysyessä hänen suurinta salaisuuttaan.
Luihuisten kuudesluokkalaiset eivät sillä hetkellä edes jaksaneet miettiä tulevia seuraamuksia; sokeakin sen näki, että joku luihuisista oli kaiken takana. Miten muuten he olisivat olleet ainoat, jotka eivät kertoneet salaisuuksiaan koko koululle?
