Onnenkeksi vs. Punurmio
Author: Lallu
Beta: Wienova <3
Genre: perusdraamaa. Luihuiset on ilkeitä, hyihyi.
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Hahmot: Pansy, Millicent, Tracey
Summary: ”Tämä minun kuppini sanoisi nyt niin, että te opettaja valehtelette. Olenko oikeassa?” mustahiuksinen tyttö ilmoitti yrittäen pitää naurunsa sisällään.
A/N: Seuraavat kolme kieltoa ovat innoittaneet tämän kirjoittamiseen:I will not tell Professor Trelawny that my teacup says she’s lying. Bringing fortune cookies to Divination class does not count for extra credit. I will not bring a Magic Eight Ball to Divination class. FF10 sana on 071.Rikki. Me likes kommentit <3 Tracey Davis on luihuinen, jota ei kovinkaan usein ole kirjoissa tavattu (okei ei koskaan), mutta Row kuitenkin joskus suunnitteli sen nimistä hahmoa xD
Luihuistytöt kihersivät kolmistaan ennen kuin menivät ennustustunnille Punurmion luokkaan. Millicent istahti yhdelle pehmeistä tyynyistä, kaiveli hetken laukkuaan ja nosti sieltä Magic8-ballin. Tämä sai paikalla olevissa jästisyntyisissä nuorissa naurua aikaiseksi. Kerrankin he olivat luihuisten kanssa samaa mieltä; jopa tuolla lasten lelulla voitaisiin ennustaa paremmin kuin teen lehdistä.
Millicent laittoi pallon pöydälle ottaen teekupin käteensä. Samaan aikaan Tracey kurotti ottamaan laukkunsa syliinsä. Hän tyrskähti ja otti esille kiinalaisista ravintoloista tutut onnenkeksit, joita hänellä oli pussillinen mukanaan. Jotkut paikallaolijoista kikattelivat myös tälle ilmestykselle. Tracey laski pussin mustan pallon viereen ja otti itsekin teetä kuppiinsa.
Pansy istuskeli hänkin kuppi käsissään hieman virnistellen. He saivat osakseen odottavia katseita; eihän luihuiset nyt turhaan raahanneet jästitavaroita kouluun. Ei, vaikka Millicent ja Tracey puoliverisiä olivatkin.
Punurmio pelmahti paikalle yhtä sekavan näköisenä kuin aina ennekin. Hän höpötteli innoissaan jostain toteutuneesta ennustuksesta Parvatin ja Lavenderin kuunnellessa kiinnostuneina vierestä. Pansy katsahti kummallakin puolellaan istuvia tyttöjä ja nyökkäsi pienesti. Tracey osoitti Millicentia, kenen kasvoille kohosi ilkeä virnistys.
”Kysy jotain, Trace”, Millicent kehotti nostaen mustan pallon käsiinsä.
”Toki. Saanko minä upean liemien seuraavasta esseestä?”
Millicent heilutteli palloa hetken aikaa käsissään, käänsi pallon niin, että näki vastauksen, naurahti ja vastasi:
”Luultavimmin.”
”Sehän olikin selkeä vastaus”, Tracey ilmoitti pyöritellen silmiään.
”Kokeile toista. Tämä pallo on useammin oikeassa kuin Punurmio”, Millicent sanoi katsellen heidän viereensä siirtynyttä opettajaa.
”Hmm. Keksin! Pääsenkö minä seuraavana Tylyahoreissuna treffeille haluamani henkilön kanssa?” Tracey melkein taputti käsiään yhteen, kun Millicent taas hetken palloa heiluteltuaan ilmoitti vastauksen:
”Voit luottaa siihen.”
”Haluaako opettaja kokeilla?” Millicent kysyi viattoman näköisenä opettajaltaan. Punurmio katsoi tyttöjä kauhunsekaisella ilmeellä, käännähti ympäri ja meni seuraamaan seuraavan pöydän oppilaita. Tracey kikatti käsiensä takana.
Pansy kurkotti pöydällä olevan pussin käsiinsä.
”Mitä nämä olivatkaan?” hän kysyi aivan kuin ei tietäisi, mitä Tracey oli mukanaan luokkaan kantanut.
”Ne ovat onnenkeksejä. Niissä on ennustuksia ja muita totuuksia”, Tracey ilmoitti niin lujalla äänellä, että heidän opettajansa aivan varmasti kuuli sen.
”Kokeillaanko?” hän jatkoi nyökäten Pansyn suuntaan merkiksi siitä, että tämä voisi avata pussin.
”Minä otan ensimmäisen”, Millicent ilmoitti tunkiessaan kättään pussiin. Hän sai keksin käsiinsä, nosti sen pussista ja katkaisi sen keskeltä kahtia.
”Ihmiset, jotka ovat myöhässä, ovat yleensä iloisempia kuin ne, jotka heitä joutuvat odottamaan”, hän luki ääneen saaden paikalla olevat luihuiset nauramaan.
”Tuo kyllä sopii sinuun ihan täydellisesti”, viereisessä pöydässä istuva Theodore Nott räkätti. Millicent oli tunnetusti myöhässä joka paikasta. Paitsi silloin, kun hänellä oli mahdollisuus ilkeillä ennustuksen opettajalleen.
”Minä otan seuraavan”, Tracey sanoi edelleen hymyillen. Hänen keksinsä ei meinannut mennä kahtia, mutta muutaman voimasanan jälkeen hän sai kun saikin sen kahteen osaan.
”On oikea aika hankkia uusia ystäviä”, hän luki. Tyttö kuikuili ympärilleen kuin etsien katseellaan ihmistä, keneen voisi tutustua. Hän kuitenkin päätti hetken katseltuaan yli-innokkaita rohkelikkoja, että tutustuisi omassa tuvassaan oleviin henkilöihin vaikkapa lounaalla.
Pansy seurasi katseellaan heidän opettajaansa, joka yritti näyttää siltä, ettei tätä kiinnostanut tyttöjen puuhat, mutta hänestä näki kilometrien päähän sen mielenkiinnon, mikä hänestä paistoi. Pansy nappasi itselleen keksin, katkaisi sen ja luki hänkin ääneen:
”Tehtävien suorituskykysi tulee olemaan tulevaisuudessa suosiollinen.”
”Minähän aina teen kaikki suunnittelemani asiat loppuun”, hän virnuili.
”Olettekohan te nuorukaiset kohta juoneet teenne niin pääsemme ennustamaan”, Punurmio kyseli samaan aikaan luokan edestä.
”Tietenkin. Haluatteko aloittaa kiertämisen vaikka tästä meidän pöydästämme?” Pansy kysyi.
”Ihana huomata, että olet nykyään niin kiinnostunut ennustamisesta”, Sibylla sirkutti tullessaan tyttöjen pöydän viereen.
”Olettekos te ennustaneet tänään jo jotain?” Tracey kyseli mutustaen puolikasta keksiään.
”Tietenkin. Sisäinen silmäni ei nuku koskaan”, Sibylla sanoi utuisen iloisesti.
”Saankohan kysyä, mitä sisäinen silmänne sanoi tällä kertaa?” Millicent puolestaan kysyi huitoen keksiä tavoittelevaa Blaisea samaan aikaan.
”En kovin mielelläni siitä puhu, mutta itse asiassa juuri siitä, kuinka te olisitte tänään niin kovin innostuneita tunneistani”, opettaja jatkoi yhtä utuisesti.
”Ahaa”, Pansy mumisi pyöritellen teekuppia käsissään.
”Arvatkaas mitä?” Pansy huudahti
”Niin, tyttöseni?”
”Tämä minun kuppini sanoisi nyt niin, että te opettaja valehtelette. Olenko oikeassa?” mustahiuksinen tyttö ilmoitti yrittäen pitää naurunsa sisällään.
”Mit-mitä sinä sanoit?”
”Katso vaikka itse. Siinä lukee ihan selvästi, että Punurmio valehtelee”, Pansy sanoi tyrskien. Sibylla otti kupin käteensä ja katsoi sen sisään. Siellä luki teenlehdillä kirjoitettuna, että Punurmio valehtelee.
”Ota keksi”, Tracey tuputti vitivalkoiselle opettajalleen. Nainen vain pyöritteli päätään mennen istumaan omalle paikalleen. Hetken hän huokaili paikallaan, kunnes ilmoitti oudon terävään ääneen siitä, kuinka kaikkien tulisi poistua huoneesta, koska hänen täytyisi ottaa yhteys henkimaailmaan. Luihuiset melkein juoksivat pois luokasta jättäen tyrmistyneet rohkelikot paikoilleen.
”Taitaa asia olla niin, pojat, että te olette tuliviskipullon velkaa meille”, Pansy huudahti heidän vihdoin ja viimein päästyään tupansa oleskeluhuoneeseen.
”Saatte vaikka kaksi. Nainen ei tuosta ihan heti selviä”, Blaise nauroi mussuttaen Millicentilta nappaamaansa keksiä.
