Author: Ollie
Genre: Angst, drama, PWP (ei todellakaan sisällä minkäänlaista juonta
)
Rating: K-11
Pairing: Harry/Ginny
Warninngs: Hahmot erittäin OoC ja sisältää myös pienimuotoisen raiskauksen. Muutenkin aika rankka teksti. Tavallaan.
Summary:
”Luulen, että olen tarkalleen oikeassa paikassa.” A/N: Pieniä viittauksia elokuvaan Match Point. Osallistuu osana Myytti - haastetta (Olympolaiset jumalat )ja Albumihaasteeseen kappaleella Hole in the Ground.
Lisätietoja kyseisestä myytistä
täällä ja
täällä.
Kuvien takanaAutot viilettivät rataa. G-voimat jylläsivät ja hiki valui. Maalilippu oli enää parin mutkan takana. Kärkiauto painoi kaasua ja vei auton voimat äärirajoille. Sivupeileistä hän näki kuinka takana oleva kuljettaja oli lähtenyt viimeiseen, epätoivoiseen yritykseen. Autot saapuivat mutkaan
rintarinnan…Sitten oven koputettiin. Harry huokaisi ja oikaisi itsensä paremmin tuoliin ja vilkaisi kuinka kärkiautot iskeytyivät rengasvalliin. Hän pudisti päätään pettyneenä ja käski laiskasti koputtajan tulla sisään.
Ovi avautui ja jumalaisen kaunis nainen astui sisään. Hän käveli Harryn luo turkiksessaan ja korkokengät kopisten. Nainen pysähtyi parin metrin päähän Harrystä ja Harry loi naiseen päästä varpaisiin ulottuvan katseen ja nyökkäsi. Nainen käveli lähemmäs ja laski takin paljastaen alusvaatteet, jotka eivät jättäneet mitään arvailujen väliin. Edessä olisi kuuma yö.
Aamulla herätessään Harry haukotteli laiskasti. Kaunis nainen makasi hänen vieressään voitettuna. Harry hymyili itsevarmasti ja nousi sängystä. Oveen koputettiin jälleen. Varmaan huonepalvelu, hän ajatteli ja lähti ovelle.
”Tässä on aamiaisenne, herra Potter”, nuori mies esitteli, kun Harry oli avannut oven.
”Viekää se huoneeseen”, Harry kaski kylmästi. Kävellessään miehen perässä Harry ei voinut olla ihailematta miehen tiukkaa takamusta. Mies oli myös hyvännäköinen, eikä ollut järkyttynyt Harryn alastomuudesta. No, ehkä miehelle vain maksettiin tarpeeksi hyvin, Harry ajatteli ja saapui olohuoneeseen missä mies jo asetteli aamiaista. Mutta maksettiinkohan tarpeeksi hyvin, Harry ajatteli kylmästi. Miehen ollessa lähdössä, Harry pysäytti tämän. Kat oli vielä nukkumassa joten miksei…
”Haluaisitko tienata pari sataa kaljuunaa?” Harry kysyi muina miehinä.
”Riippuen asiasta, sir.”
”No, sanotaanko vaikka niin, että saat kutsua minua monta kertaa eri nimillä, ja sinun tarvitsee vain ottaa lahja vastaan.”
”Öh, en oikein ymmärtänyt sir…”
”Tule tänne niin selitän…”
Parin tunnin päästä itkuinen mies poistui huoneesta taskut pursuten seteleistä. Harry lepäsi nautinnollisesti tuolissa.
Olihan mies ollut kaiken väärti, mutta aikamoinen kitisijä, hän ajatteli.
Toisteli vain haluavansa pois ja kieltävänsä häntä tekemästä sitä. Mitä oikeutta sillä miehellä oli sanoa mitä hän saa ja mitä ei saa tehdä! Hän oli voittanut Voldemortin. Hän oli suuri ja mahtava. Hänen takiaan mies oli elossa. Hän oli uhrannut paljon taisteluissa ja oli oikein, että hän sai tehdä mitä halusi. Sen hän ansaitsi. Hän käveli makuuhuoneeseen katsomaan oliko nainen herännyt, jotta hän voisi heittää hänet pellolle.
Luojan kiitos jotain menee tänään oikein, sillä nainen oli herännyt. Tämä oli tullut juuri suihkusta ja vesi valui pitkin tämän alastonta ja kiinteää vartaloa. Olihan hän hyvännäköinen, mutta vain yhdeksi yöksi, Harry ajatteli kylmästi.
”No niin, Kat. Sinun on aika lähteä”, Harry sanoi ja osoitti ovea.
”Ajattelin, että voisimme syödä aamiaista ja…”
”Luulit väärin.”
”Mutta…”
”Kuule, olit hyvä pano ja kaikkea, mutta tuolla on miljoona naista jotka ovat samanlaisia kuin sinä. Tai no valittavat vähemmän…”
”Mutta…”
”Häivy jo! Sait suurta Harry Potteria, eikö se riitä? Häivy nyt, minulla on muuta tekemistä.”
Nainen lähti itkuisen jättäen Harryn olohuoneeseen. Pian kuului oven paukahdus.
Naiset, Harry ajatteli ja pyöräytti silmiään.
”Hei, Harry!” iloinen naisen ääni tervehti keittiöstä. Harry moikkasi takaisin ja laittoi takin naulaan ja suunnisti keittiöön. Keittiö oli tilava ja antiikin tyylinen, kaapit olivat valkoiset ja klassisen muotoiset. Lieden lähellä punatukkainen nainen laittoi ruokaa. Harry meni hänen luokseen ja antoi suukon poskelle. Nainen hymyili ja kysyi: ”Oliko palaverissa kivaa?”
”Joo, kesti vaan vähän myöhään…”
”Työpaikaltasi soitettiin. Haluttiin varmistaa, että tiesit että palaveri oli peruttu.” Nainen piti katseena ruoassa. Harry, joka oli ollut istumassa pöydän ääressä ja lukemassa lehteä, raivostui.
”Mitä sitten?! Mitä sinulle kuuluu mitä minä teen?!” hän huusi.
”Olen sinun vaimosi! Ja se kuuluu minulle! Sinä lupasit, ettet tapaa niitä naikkosia enää, sinä lupasit!” Ginny huusi ja alkoi itkeä. Harry katsoi häntä inhoten ja lähti keittiöstä. Ginny ryntäsi hänen peräänsä. Harry kuitenkin ehti ottaa takkinsa ja lähteä ovesta. Ginny ryntäsi ovelle, mutta lennähti taaksepäin. ”Harry!” hän huusi tajutessaan, että Harry oli taas loitsinut taloesjää – loitsun.
Ginny istui sohvalla katsoen tv:tä, kun hän kuuli askeleita pihatieltä. Kyllä hän sen oli tiennyt, että Harry oli naistenmies, mutta tällainen… Hän oli luullut, että saisi Harryn pysymään kotonaan, koska heillä oli lapsia, talo ja molemmilla hyvä työpaikka. Hän katseli sivustalla olevaa lipastoa, jonka yläpuolella oli valokuvia kehyksissä. Siinä he nauroivat ja olivat yhtä perhettä. Kuvat olivat vain paperia, eikä se kertonut tunteista, joita oli tai ei ollut. Ginnyn silmäkulmasta lipui kyynel. Vielä enemmän kuin Harryä hän halveksi niitä naikkosia, jotka yrittivät hyötyä Harrystä.
Vielä joku niistä ämmistä saisi maksaa, Ginny ajatteli ja pyyhi kyyneleet, kun ovi aukesi ja Harry astui takaisin taloon.
Kerrostalo oli kaunis ja rakennettu vasta hetki sitten. Ginny seisoi hetken talon ulkopuolella, mutta astui sitten talon ovista sisään. Hän käveli hitaasti talon kolmanteen kerrokseen. Seuraavaksi hän etsi asuntoa, jonka numero oli 3. Hetken katseltuaan hän löysi kyseisen asunnon ja talon ovessa luki omistaja: Katherine Wilkins. Hän katsoi ovea hetken kuin punniten jotain asiaa. Viimein hän teki valintansa ja koputti oveen. Hän kuuli kuinka joku asunnossa kiirehti avaamaan ovea ja kuinka varmuuslukko kilahteli. Hetken kuluttua ovi avautui ja kaunis, nuori nainen avasi oven minishortseissa ja topissa. Nainen katsoi häntä hymyillen ja sanoi: ”Hei, oletteko varmasti oikeassa osoitteessa?”. Ginny katsoi häntä vähän aikaa kädet takin taskuissa. Nainen katsoi häntä typerästi Bambi-silmillään ja hymyili enkelimäisesti. Enemmän kuin mitään muuta juuri nyt Ginny halusi repiä virneen naisen kasvoilta. Ginny tyytyi kuitenkin hymyilemään ja vastasi: ”Luulen, että olen tarkalleen oikeassa paikassa.” Samalla hänen kätensä puristi taskussa asetta.
Fin. A/N
2: Kommenttia saa laittaa tulemaan
How come we didn´t get further, I´m blaming you and my wicked piece of mind
Back in the hole again I still live in a lie
In time everything will be alright, but now I´m craving for a sign
Now it´s so far away, makin love without love will I ever find?
How will I know? If only it could happen,
I hear you call
You just keep feeding the pain, I wanna know,
Surreal makes it better, How will I know?
I´m digging a hole in the ground
Your touch is something I´m not used to
It´s not alright escaping from safety in life
Don´t wanna fall for you, uncertain love is so easy to find
Not pure, self-pity is a dark foe
I know but it´s my only friend somehow
Break the selfish wall, once a man now a boy who´s fumbling in the dark
Just keep feeding the pain
Enchanted by you and your life