// Alaotsikko: L/J/S, K-11
Pairing: Lily/James/Sirius
Rating: K-11
Genre: humor, romance
Warnigns: Pissakakkahuumori. Jamesinvihaaja -Lily. Homonäytelmää.
Summary: Kun joskus ei vain tajua.
A/N: Todellakin, sain vihdoinkin kirjoitettua jotain! Kiitokset menee Hollylle, ja hänelle tämä on myös omistettu. Kiitos ideasta, mate ^^ Tämä osallistuupi 3 kertaa kun... -haasteeseen.
3 kertaa kun Jamesilla meni ohi
1.
James Potter, 2 vuotta, seisoi yksinään vaaleakaakelisessa kylpyhuoneessa. Tummina ympäriinsä liehuvat hiukset heiluivat pään liikkeen tahdissa, kun poika näperteli pientä pippeliään innoissaan. Vihdoinkin, vihdoinkin hän oli oppinut pissaamaan seisaaltaan! Mikä onnenpotku!
Pojan pää pyöriskeli itsekseen ja suu oli päättäväisenä viivassa. Tule, tule pisuli! Voi että miten poika toivoi sitä! Kunhan äitikin tulisi sitten katsomaan ja saisi vaikka karkkia...
"Pissaa!" James huudahti riemuissaan, kun kellertävä suihku purkautui pottaan.
"Mikä on James?" äidin huolestunut ääni kuului keittiön suunnalta.
"Mä pissaan seisaaltaan ja eikä mennyt edes ohi!" James kääntyi vessan oveen päin ja riemuitsi pikkupojan äänellään.
Hänen kääntyessään takaisin, koko hävityksen kauhistus löysi hänen silmänsä.
"Hups..."
Äidin tullessa vaaleakaakeliseen kylpyhuoneeseen, lattia lainehti. Pikkupoika näytti niin viattomalta nauravine silmineen.
2.
Toinen vuosi Tylypahkassa ja Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa vallitsi ei-niin-hiljainen hetki. Lily ja James yrittivät löytää jonkinlaisen yhtenäisen sävelen sinä iltana. Tällä kertaa Lily vain sattui löytämään hieman korkeamman sellaisen.
"Ja minä en ymmärrä yhtään, miksi sinun pitää minua koko ajan ahdistella! On täällä muitakin!"
James tietysti katseli tyttöä ihmeissään.
"Mutta tykkään sinusta." Surkea selitys, mutta ainakin totta.
"Niin, mutta minä en pidä sinusta!" Lily huusi. James tiesi kyllä paremmin.
"Mutta kaikkihan minusta tykkää..." poika sanoi hiljaa, saaden Lilyn kiukustumaan entisestään.
"Olet tyhmä kuin saapas, Potter!" Lily kiljaisi ja juoksi makuusaliinsa muiden naureskellessa Jamesin hölmistyneelle katseelle. Poika räpytteli hämmentyneenä silmiään.
"Mutta... Minähän olen James. Miten..? Saapas?" poika ihmetteli.
Sirius nauroi kippurassa, kun James katsoi kenkiään.
"Eihän minulla edes ole saappaita."
3.
Viimeiset pari viikkoa olikin mennyt yllättävän ihmeellisesti. Kyllähän James oli aina omistautunut milloin millekin kommellukselle, mutta näistä viimeisin oli mennyt erittäinkin ihmeellisesti.
Homoparin esittäminen Siriuksen kanssa oli hieman mielenkiintoista.
James tietysti tykkäsi säikytellä alempiluokkalaisia näin 16 -vuotiaan karismaa ja ulkonäköä hyödyntäen ja vielä toisen pojan kanssa. Hän tykkäsi siitä mielenkiintoisesta tavasta, jolla ihmiset katsoivat heitä, kun he sattuivat tulemaan käytävässä vastaan.
Ja James piti siitä, että eräänä harmaana iltana kylmä kiviseinä kolautti häntä lapaluuhun oikein kipeästi, kun lämmin keho painui hänen omaansa vasten sormien tutkiessa vatsanseutua.
Mutta James inhosi sitä, kun Sirius löysi itselleen tyttöystävän ja kertoi siitä hänelle kahden viikon näytelmän jälkeen. Inhosi sitä, että hän oli luullut Siriuksen olevan tosissaan, eikä koko kaksiviikkoinen ollut hänelle vain näyttämöelämää.
Oliko Jamesilla mennyt jotain ohi korvien? Hämmentynyt katse kertoi kaiken eksyneelle pikkupojalle lainehtivan lattian ääreltä.