Nimi: Kiduttavat aistit
Kirjoittaja: Minä, eli pihlajanmarja
Ikäraja: S
Paritus: Yksipuolinen Sirius/Remus
Tyylilaji: Jonkinlaista huumorinsekaista romancea tämä kai on. En minä tiedä.
A/N: Kirjoitin tämän pari päivää sitten kännykkääni tekstiviestinä, koska kello oli ties mitä ja olin jo melkein nukahtanut kun tämä idea tuli päähäni, enkä jaksanut hakea kirjoitusvälineitä mutta en myöskään olis varmasti saanut unta jos en olis kirjottanut tätä ensin ylös. : D Ei pitäis kehitellä ficcejä päässä keskellä yötä.
Mutta tämä osallistuu siis FF10:een sanalla Kuudes aisti. Kertokaa mitä tykkäätte!
Joskus Sirius halusi laittaa tuntoaistinsa hetkellisesti pois päältä, kun Remus vahingossa hipaisi häntä aamiaispöydässä. Hän ei halunnut säpsähdellä kuin ääliö joka hetki.
Hän halusi myös poistaa hajuaistinsa. Se teki elämästä paljon vaikeampaa aina, kun Remus saapui huoneeseen. Poika tuoksui aivan liian hyvältä.
Sirius toivoi, ettei hänellä olisi kuuloaistia ensinkään. Ilman tuota tarpeetonta aistia hän ei kuulisi nätin puuskupuhtytön flirttailua Remukselle. Ehkä Remus ei edes huomannut tytön vihjailuja, mutta Sirius kyllä huomasi.
Siriuksen näköaistikin oli häntä vastaan. Aina kun Remus riisui paitansa, Siriuksen oli pakko sulkea silmänsä ja ajatella alastomia naisia, vaikka Remuksen arpien risteilemä iho kummitteli vielä hänen verkkokalvoillaan.
Makuaistilla Sirius ei tehnyt mitään. Miksi Remus olisi häntä suudellut? Pojat eivät suudelleet poikia. Silti Sirius haaveili joka hetki miltä Remus maistuisi.
Siriuksesta tuntui kuitenkin, että kaikkien aistien poistaminen ei olisi auttanut ollenkaan. Hän olisi silti ollut ihastunut ystäväänsä. Ehkä se oli jonkinlainen kuudes aisti. Oli mikä oli, se teki hänet hulluksi.
