Omistettu ihanalle ja rakkaalle ystävälleni, Hajothukselle, joka täyttää vuosia <3 Mahtavat 14w! Onnea!
7. luku
Jackie nousi horjuen pois Harryn luudan selästä. Laskeutuminen sujui hyvin, vaikka Jackiesta tuntui siltä, että hän putoaa. Vastatuulikin kirveli ikävästi korvia. Huono olo hänellä oli, vähemmästäkin.
Jackie seisoi nyt kadulla, jota reunusti harmaat, ränsistyneet talot. Hän näki kauempana tienviitan, jossa luki Kalmanhanaukio. Nimi sai inhottavia väristyksiä kiipeämään pitkin hänen selkäänsä. Ihan kuin ei voisi laittaa vielä synkempää nimeä kadulle.
Pihojen nurmikoita ei oltu leikattu muutamaan viikkoon, mutta se ei Jackieta häirinnyt. Hän keskittyi täysin Vauhkomieleen ja hänen sanoihinsa.
"No niin... Selvisimme ehjin nahoin", hän sanoi melkein kuiskaten ja piti tauon. Harry käytti tilaisuuden hyväkseen.
"Tännekkö me jäämme?" Harry sanoi, ehkä vähän turhankin lujaa.
"Shhhh."
"Ai, anteeksi", Harry sanoi nolon näköisenä.
Vauhkomieli nosti lyhyen taikasauvansa (Jackie tunnisti sen heti, sillä Harry oli kertonut niistä), jota hän oli koko matkan puristanut takkinsa sisällä rystyset valkoisina, ja kiepautti sitä pari kertaa ilmassa.
Tyhjästä ilmestyi kaksi valkoista, pientä lappua, jotka leijailivat Harryn ja Jackien käsiin. Jackie katsoi lappua epäillen ja huomasi siinä olevan kirjoitusta. Käsiala oli harvaa ja vinoa, mutta jokin kertoi siinä, että kirjoittaja oli ystävä.
Feeniksin killan päämaja sijaitsee osoitteessa Kalmanhanaukio 12, Lontoo.
"Ollaanko me Lontoossa?" Jackie kysyi ihmeissään, "Mikä on Feeniksin --?
Vauhkomieli keskeytti hänet:"Ei täällä, liikaa kuulevia korvia, sisällä vasta." Hänen äänensä kuulosti varoittavalta.
Harry ja Jackie kumpikin tähyilivät numeroiden 11 ja 13 väliin.
"Eihän täällä ole..."
"Mitä minä juuri sanoin!" Vauhkomieli sanoi jo hieman vihaisesti. Hän näytti mielipuolelta erikoisen silmänsä kanssa. Silmä pyöri Vauhkomielen päässä vinhasti joka suuntaan. Jackiesta silmä oli ällöttävä. Aivan liian outo.
"Niin joo...", Vauhkomieli sanoi rauhoituttuaan, "painakaa sanat mieleenne, että voin polttaa laput.
Jackie luki lapun monesti läpi, ja kun luuli muistavansa sanat, hän ojensi lapun Vauhkomielelle, joka sytytti lapun palamaan. Lappu paloi hetkessä mustaksi, tunnistamattomaksi kääreeksi.
"Nyt ajatelkaa sitä, mitä luitte", Lupin sanoi rauhallisesti, vaikka hän tähyili jatkuvasti olkansa taakse.
Jackie sulki vaistomaisesti silmänsä ja ajatteli. Kun hän avasi silmänsä, hän huomasi numero kahdentoista painautuvan esiin yhdentoista ja kolmentoista välistä.
Viereiset talot työntyivät pois edestä, mutta niissä asuvat ihmiset eivät tunteneet mitään tai siltä ainakin näytti.
Kun numero kaksitoista oli kokonaan näkyvissä, Jackie huomasi tumman oven, jonka molemmilla puolilla oli likaiset ikkunat. Talo näytti asumattomalta. Jackie haukkoi henkeä, niin ihmeellinen näky oli. Hän ei saanut sanaa suustaan.
"Noniin, painutaan sisään", sanoi Tonks, jonka hiukset eivät olleetkaan enään pinkit vaan limenvihreät. Jackie katsoi häntä silmät pyöreinä. Tonks huomasi sen ja sanoi:"Olen metamorfimaagi eli osaan ajatuksen voimalla muuttaa ulkonäköäni."
"Woow, uskomatonta", Jackie hämmästeli.
Tonks hymyili ja avasi kalsean oven ja astui sisään muut perässään. Sisällä haisi tunkkaiselle ja homehtuneelle. Oli myös säkkipimeää.
"A-auuu!" Tonks oli törmännyt johonkin vauhdilla ja makasi nyt rähmällään pölyyntyneen maton päällä.
Samalla valot syttyivät ja alkoi kuulua korvia vihlovaa kiljuntaa:"VERENPETTURIT, KURAVERISET, SAASTAT!"
Jackie säikähti naisen ääntä niin, että perääntyi pari askelta taakse päin, suoraan Harryn varpaille. "Oho, sori."
Harrykin näytti yllättyneeltä.
Jackie kuuli juoksuaskeli portaista, jotka sijaitsivat eteisen perällä. Pian portaiden alapäähän ilmestyi keski-ikäinen mies, jolla oli pitkät, sotkuiset, tummat hiukset ja kuluneet vaatteet. Hän näytti riutuneelta, mutta silti saattoi huomata, että hän oli ollut nuorempana erittäin komea. Hän huusi:"OLE HILJAA HEMMETIN AKKA!"
Mies syöksyi muotokuvan luokse, josta ääni lähti, ja alkoi repiä verhoja kuvan eteen. Kuva huusi:"SINÄ! VERENPETTURI!" Muotokuva esitti vanhaa arvokkaan näköistä rouvaa, jolla oli samoja piirteitä kuin miehellä, joka yritti vetää verhoja kiinni hiki hatussa. Näytti kuin verhot panisivat vastaan.
Jackie oli pyörtyä, puhuvia muotokuvia, mahdotonta. Jackie huomasi seinällä olevan muitakin kuvia, jotka esittivät arvokkaan näköisiä velhoja ja noitia. Nekin liikkuivat ja puhuivat, mutta hillitymmin.
Portaista juoksi pian herttaisen näköinen noita, perässään pitkän huiskea, punahiuksinen ja pisamanaamainen poika ja tumma, pörröpäinen ja terävän näköinen tyttö.
Nainen juoksi suoraan muotokuvalle auttamaan miestä. Yhdessä voimin he pian saivatkin verhot kiinni, eteiseen laskeutui hiiskumaton hiljaisuus.
Mies pyyhki hikeä otsaltaan. Pian hän äkkäsi tulokkaat:"Hei, Harry. Tapasit näköjään äitini." Hän hymyili poikamaisesti, ehkä jopa ilkikurisesti.
"Äitisi?" Harry sanoi ja katsoi vuorotellen mieheen, naiseen ja Lupiniin. "Onko hän äitisi, Sirius?" hän sanoi ja osoitti muotokuvaa, joka oli hetki sitten kirkunut täyttä kurkkua.
"Jep, valitettavasti", Siriukseksi kutsuttu mies sanoi ja katsoi inhoten verhoja, jotka heiluivat uhkaavasti.
"Hei, Sirius", Lupin sanoi iloisesti hymyillen. Muut tyytyivät nyökkäämään, paitsi Tonks. "Anteeksikauheastieiolluttarkoitustörmätätuohontelineeseenolenniinkömpelökutentiedätte."
Jackie katsoi vieruksuen kaikkia. Lopulta punatukkainen poika huomasi uudet kasvot joukon seassa. "Hei, kukas sinä olet? En ole nähnyt sinua ennen." Hänen äänessään kuului varovaisuus. Hän katsoi vuorotellen Harrya ja Jackieta ja sanoi:"Aijjaaa..." Hän iski silmää.
"Ron!" sanoi vuorostaan kivan näköinen tyttö. Hänellä oli sitä äidillistä sävyä äänessään.
Jackie oli niin ymmällään, ettei tajunnut sanoa mitään, joten Harry vastasi:"Tämä tässä on Jackie. Hän tuli meidän kanssamme tänne."
"Ai", Ron sanoi ymmärrettyään, "käytkö Tylypahkaa?" Kiusallinen hiljaisuus vallitsi hetken aikaa eteisessä.
"En", Jackie sanoi ihmeen itsevarmasti, "en edes osaa taikoa." Sen verran Jackie oli Harryn selostuksesta tajunnut, että Tylypahka oli taikakoulu jota kävivät velhoperheiden lapset.
"Aaaa. Olet siis surkki?"
"Surkki? En tietääkseni. Harry?" Jackie katsoi kysyvästi Harrya.
"Ei, ei hän ole surkki, vaan..." Harry ei ehtinyt sanoa lausetta loppuun ennen kuin Ron jo huusi:"Oletko jästi?!" Ronin äänensävy ei ollut loukkaava, enemminkin yllättynyt.
"Ron!" kuului taas tytön ääni. Hän näytti häpeävän Ronin puolesta.
Loput Ronin sanoista peittyivät kiljunnan alle.
Muotokuvan verhot olivat taas auenneet ja rouva kuvassa huusi:"JÄSTI! JÄSTI ESI-ISIENI TALOSSA! MIKÄ HÄPEÄ! SAASTAT! AJAKAA SE POIS! JÄSTI! KURAVERINEN!"
Jackie oli saanut tarpeeksi siitä, että häntä nimiteltiin jästiksi. Hän huusi muotokuvalle takaisin lujalla, raivosta tärisevällä äänellä:"ENTÄ SITTEN! MIKÄ SINÄ OLET MINUA HAUKKUMAAN TAI AJAMAAN POIS TÄSTÄ TALOSTA! ITSE OLET AIKA HULLU AKKA! MINUA SINUN HUUTOSI EIVÄT HETKAUTA, VAIKKA HAUKKUISIT MINUA HUORAKSI!"
Kaikki katsoivat Jackieta kunnioittavasti. Rouva muotokuvassa katsoi silmät pyöreinä Jackieta, mutta ei enään huutanut mitään. Siitä Jackie oli mielissään.
Sirius veti helposti verhot takaisin kuvan eteen, se ei laittanut yhtään vastaan. "Kukaan ei ole koskaan saanut sitä sulkemaan suutaan huutamalla takaisin. Mahtavaa", Sirius sanoi ja kätteli Jackieta lämpimästi hymyillen, "olen Sirius Musta, Harryn kummisetä. Jackie punastui. Kerrankin tein jotain oikein, hän ajatteli ylpeänä itsestään.
"Jackie Blue. Harry kertoikin minulle sinusta." Sirius katsahti Harryyn, muttei sanonut mitään.
Yhtäkkiä Jackie tunsi jonkun halaavan häntä äidillisesti. Hän oli se nainen, joka oli seisonut sivussa koko episodin aikana kädet puuskassa. "Tervetuloa", hän sanoi rauhallisesti, "tässä on poikani Ron, kuten varmaan äsken kuulit, ja tässä on Ronin ja Harryn ystävä Hermione Granger. Hänkin on j..." Hän ei sanonut lausetta loppuun, sillä pelkäsi seuraavaa raivokohtausta. Jackie huomasi sen, muttei välittänyt. Hän piti naisesta. Hän muistutti hänen omaa äitiään.
"Ja minä tietenki olen Molly Weasley, mutta mennään nyt keittiöön ennen kuin tuo innostuu taas kirkumaan, niin että meillä halkeaa korvat."
"Me emme ehdi tällä kertaa, Molly-kulta, mutta kiitos", Vauhkomieli sanoi ja lähti, mukanaan kaikki muut paitsi Lupin.
Keittiöön päästyään Molly alkoi tekemään hiukopalaa. Jackie katsoi häntä silmät sirrissä. Hän taikoi voiveitsen voitelemaan leipiä itsekseen ja mehutiivisteen sekoittumaan kannuun, johon oli ilmestynyt tyhjästä vettä.
He istuituivat pitkän pöydän ääreen. Harry alkoi keskustella kiihkeästi Lupinin ja Siriuksen kanssa. Jackie tunsi itsensä ulkopuoliseksi, kunnes Hermione siirtyi hänen viereensä.
"Hei", hän sanoi muina miehinä, paitsi tässä tapauksessa naisena, "miten sinä tänne päädyit tai siis älä käsitä väärin, mutta on erikoista, että sinunlaisesi 'ei taikova' on täällä?"
"Ööö, pitkä tarina." Kaikki olivat kääntyneet katsomaan Jackieta, rouva Weasleykin jätti voileivät siksi aikaa.
"Kyllä meillä on aikaa, kerro", Hermione sanoi silmät loistaen uteliaisuudesta.
"No, kaikki alkoi pari tuntia sitten, kun näin Harryn liitelevän ikkunani takana..." Jackie kertoi illan tapahtumat kuuliaiselle yleisölle. Rouva Weasleykin toi viimein leivät ja mehun ja istui kuuntelemaan. Kaikki söivät ja kuuntelivat Jackien tarinaa, välillä Harry pisti jotain väliin, oman mielipiteensä.
Viimein tarina oli kerrottu ja kysymykset kysytty. Rouva Weasley käski kaikki nukkumaan, mutta silloin Harry sanoi:"Ei vielä, nyt te kerrotte minulle, mitä tämä kaikki oikein on. Feeniksin kilta? Missä Voldemort on ja mitä hän tekee?" Kaikki muut liikahtivat säihkähtäneinä paitsi Sirius, Lupin ja Jackie, joka ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään, kuka oli Voldemort.
"No," Lupin aloitti, "Feeniksin kilta on salaliitto, joka vastustaa Lordi Voldemortia, Dumbledore perusti sen. Tähän kuuluu voimakkaita täysi-ikäisiä velhoja, jotka uskaltavat vastustaa Voldemorttia. Tapasit juuri muutaman kuten Alastor Vauhkomielen ja Nymfadora Tonksin, hän on aurori." Lupin lausui Tonksin nimen eritavalla kuin Vauhkomielen, lempeästi.
"Entä Voldemort?! Miksei minulle ole kerrottu mitään? Minä olen kyhjöttänyt Dursleyllä ilman mitään tietoa teistä!" Harry alkoi menettää malttiaan.
"Me emme voineet lähettää sinulle postia, sillä pöllöt voidaan siepata matkalla", Sirius sanoi surullisesti.
Jackie oli ihmeissään. Pöllöpostia?
"Okei, selvä, mutta entä Voldemort?"
Ennen kuin Lupin ehti vastata keittiöön saapui kaksi täysin samannäköistä poikaa, joilla oli samanlaiset punaiset hiukset kuin Ronilla. Heidän perässään tuli, niin ikään punahiuksinen, tyttö. Jackie arvasi heidän olevan Ronin sisaruksia.
"Moi, Harry!" pojat sanoivat kuorossa, Jackie hätkähti, kuinka samankaltaiset äänet heillä oli. Varmasti kaksoset, Jackie ajatteli.
"Moi, Fred ja George..." Harry tervehti vaisusti, hän olisi halunnut kuulla ensin, mitä Lupin vastaa.
"Kiva nähdä", toinen kaksosista sanoi, "kukas sinä olet?" Hän katsoi suoraan Jackiehin ja iski silmää. Harryn mahassa kierähti epämukavasti.
"Jackie Blue", Jackie vastasi tylsistyneenä, hän oli saanut tarpeeksi esittäytymisestä.
"Mitä s...? poika aloitti, mutta Harry keskeytti:"Noniin, nyt voisit vastata kysymykseeni, Lupin."
"Niin, emme tiedä Voldemortista paljoa mitään, hän on kuin kadonnut maan alle", Lupin sanoi, mutta lopetti, kun huomasi rouva Weasleyn katseen.
"Minusta meidän ei pitäisi kertoa enempää, he eivät kuulu Feeniksin kiltaan", Molly sanoi ponnekkaasti.
"Minun on pakko saada tietää edes jotain!"
"Mekin halutaan tietää!" Fred, George ja Ron sanoivat yhtä aikaa.
Jackie ei osannut sanoa mitään.
"Te ette ainakaan, sillä minä voin käskeä teitä, mutta en valitettavasti Harrya."
"Me ollaan täysi-ikäisiä!" kaksoset huusivat kuorossa.
"Niin, mutta ette kuulu Feeniksin kiltaan", rouva Weasley sanoi, hän näytti pelottavalta, mutta se ei hetkauttanut Frediä, eikä Georgea.
"Tavallaan, Molly, sinä et voi estää heitä", Sirius sanoi väliin, "me ainakin kerromme Harrylle, sillä hänellä on oikeus tietää."
"No hyvä on", rouva Weasley sanoi lannistuneena, "mutta Ron, Ginny, Jackie ja Hermione lähtevät nukkumaan."
Jackie hätkähti kuullessaan nimensä. Hän ei halunnut lähteä, ei varsinkaan tuntemattomien kanssa.
Myöskään muut eivät halunneet lähteä. Ron väitti:"Harry kumminkin kertoo meille, joten iha sama jäämmekö tänne vai emme." Harry nyökkäsi, hän ei halunnut suututtaa rouva Weasleytä.
"Hyvä on, hyvä on", rouva Weasley sanoi, "mutta Ginny lähtee nukkumaan. Eikä vastaväitteitä!" Hän lisäsi huomattuaan Ginnyn ilmeen.
Ginny lähti äitinsä perässä kiukusta kihisten.
Keittiön oven mentyä kiinni Harry aloitti:"Mitä Voldemort aikoo?"
"Me emme yksinkertaisesti tiedä, tiedämme vain, että hän on kerännyt riveihinsä lisää kuolonsyöjiä."
Kuolonsyöjiä?, Jackie ajatteli ihmeissään.
"Mitä te olette tehneet asialle?"
"Emme ole voineet tehdä muuta kuin levittää sanaa häneen paluustaan, mutta se on kovin vaikeaa, sillä ministeriö yrittää peitellä yhä tapahtunutta", Lupin sanoi ja huokaisi.
"Luulemme hänen saavan käytöönsä eräänlaisen aseen, joka..." Sirius sanoi, mutta rouva Weasley keskeytti hänet:"Ei enään sanaakaan, Dumbledorekaan ei kertoisi enempää!"
"Okei, menkäähän nyt nukkumaan. Molly, näyttäsitkö heille heidän huoneensa?" Sirius sanoi väsyneesti ja haukotteli pitkään. Rouva Weasley nyökkäsi lyhyesti ja viittoi kädellään seuraamaan häntä.
Harry meinasi väittää vastaan, mutta kun huomasi kummisetänsä ilmeen, hän päätti pitää suunsa kiinni.
He hiipivät hiljaa eteisen poikki, etteivät herättäisi rouva Mustaa. Rouva Weasley johdatti Harry ja Ronin toisessa kerroksessa sijaitsevaan huoneeseen ja jatkoi matkaa kolmanteen kerrokseen.
Jackie näki matkalla rumien tonttujen päitä seinällä. Ne lisäsivät Jackien tunnetta siitä, että talossa oli asunut ennen pahoja ihmisiä. Todella pahoja.
Kolmannessa kerroksessa rouva Weasley johdatti Hermionen ja Jackien huoneeseen, jossa oli kolme sänkyä. Ginny nukkui jo hiljaisesti tuhisten. Pölyä oli joka paikassa, mutta se ei Jackieta häirinnyt, olihan hänen huoneensakin pölyinen, ei ehkä ihan niin pahasti kuin tämä huone, mutta kumminkin. Jackie istuitui ikkunan vieressä olevalle sängylle.
"Hyvää yötä, tytöt", kuului rouva Weasleyn ääni ovelta. Sen jälkeen kuului vaimea narina ja ovi oli kiinni.
Jackie riisui kenkänsä ja päällysvaatteensa ja sukelsi sänkyyn. Sänky ei ollut mikään maailman pehmein.
Pian kaikki tytöt kävivät makuulle vähin sanoin. Kaikki olivat hyvin väsyneitä.
Kaikki, paitsi Jackie, nukahtivat melkein heti. Jackie ei voinut olla ajattelematta kaikkea tapahtunutta. Ei siitä ollut kuin kuusi tuntia, kun hän oli maannut omassa ihanassa sängyssään. Hän ajatteli vanhempiaan. Kyynel pakottautui hänen poskelleen, hän nyyhkytti hiljaa.
Hän kuuli vaimeita poksahduksia alakerrasta.
Juuri kun Jackie oli nukahtamassa, hän kuuli oven avautuvan.
Tuttu ääni sanoi:"Jackie, rehtori Dumbledorella on sinulle asiaa."
Kommenttia ihmiset! <3
