Täysin eri maailmoista [K11] [Harry/Jackie], 12. luku tullut!

[Tällipaju-]

Title: Täysin eri maailmoista
Author: Tällipaju-
Ikäraja: K-11 // Frederica muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen muokaiseksi :>
Genre: romance
Pairing: Harry/Jackie
Summary: Naapurin tyttö ( Jackie, jästi) on rakastunut Harryyn. Ja siitä se sitten lähti; ongelmat jne.
Disclaimer: Kaikki hahmot ja paikat kuuluvat J.K. Rowlingille, mutta minä omistan Jackien.

1. luku


Kesän siihen mennessä kuumin päivä oli päättymässä. Nuori, noin 16-vuotias tyttö istui puutarhatuolissa etupihalla Likusteritie 3:ssa. Hikikarpalot kohosivat tytön otsalle. Kuumuus oli sietämätön. Tytöllä oli puolipitkät, tammenruskeat hiukset, vihertävät, ystävälliset silmät ja korkeat poskipäät, jotka loivat mallimaisen ulkonäön.

Tyttö asui aivan tavallisessa ympäristössä. Taloja vieri vieressä kilpailemassa, kenen nurmikko on tasaisimmin leikattu. Autot viimeisintä huutoa.Tytön vanhemmat olivat työssä käyviä "normaaleja" ihmisiä, jotka vihasivat likaisuutta enemmän kuin mitään muuta.

Tytön huone oli talon häpeäpilkku; sotkuinen, pieni huone, toisaalta juuri niin kotoisa, kuin hän itse halusi. Muu talo hohti puhtaudellaan.

Tyttö inhosi tarkkuutta, mikä oli heidän kadullaan pakkomielle. Hänen mielestään pölyä voi olla jossain määrin ja kaiken ei aina tarvitse olla niin täydellistä.

Mutta nyt tytön katseen oli vanginnut naapurin poika, jolla oli sotkuiset tummat hiukset, silmälasit ja laiha vartalo. Tyttö oli ennenkin katsellut poikaa vähän matkan päästä. Hän ei ollut vielä uskaltanut mennä puhumaan pojalle, ja varsinkin jos hänen vanhempansa näkisivät hänet noin oudon pojan kanssa, hän saisi kuukauden kotiarestia.

Poika makasi kukkapenkissä, kuin kuunnellen jotain. Poika oli kieltämättä outo, mutta se oli se juttu, mikä sai tytön sydämen jättämään yhden lyönnin väliin.

Tyttö ei ollut koskaan ollut niin lähellä poikaa, että olisi nähnyt, minkä väriset silmät hänellä on. Hän halusi tietää, sillä silmillä oli väliä.

"RÄKS!"

Tyttö tipahti tuolilta ja samalla huomaten kissan juoksevan täyttä höyryä auton alta. Poikakin oli kuullut oudon äänen ja istui nyt kukkapenkissä tarkkaileva ilme kasvoillaan.

Tarkemmin katsottuaan, tyttö huomasi pojan kädessä pitkää risua muistuttavan kepin. "Omituista", tyttö supisi itsekseen.

Samaan aikaan pojan setä (tai pojan sedäksi tyttö häntä ainakin luuli) pisti punaisen päänsä ikkunasta ulos ja alkoi rähistä pojalle. Tyttö erotti sanoja "Harry" ja "Mitä hemmettiä sinä teit?". Pojan nimi oli siis Harry, tyttö ajatteli iloisena, vaikka hänen kävi häntä sääliksi, sillä sedän huuto oli aika pelottavaa.

Mutta silti, Harryn ilme ei värähtänytkään.

Lopulta Harryn setä huomasi tytön. Hän näytti ensiksi tyrmistyneeltä, mutta väänsi lopulta naamansa hymyn tapaiseen. Tyttö hymyili takaisin väkipakolla.

Harry nousi ylös kukkapenkistä ja lähti kävelemään pois pihalta, vaikka hänen setänsä huusi yhä kurkku suorana. Hän pomppasi tyylikkäästi matalan aidan yli ja lähti kävelemään pitkin katua ärtyneenä tai siltä hän ainakin näytti kauempaa katsottuna.

Setä lopetti karjumisen, tajuttuaan ettei siitä ollut enään hyötyä. Samalla hän huomasi puolen korttelia tuijottavan häntä. Hän vilkutti nopeasti samalla selittäen jotain epämääräistä, että jonkun auto oli särkynyt tai jotain. Hän katosi ikkunasta ja sulki sen. Oli taas aivan hiljaista.

Tyttö tajusi tilaisuutensa tulleen, joten hän lähti Harryn perään puolijuoksua. Tytöstä tuntui, että hän tiesi jonkun seuraavan. Aina, kun Harry katsoi taakseen, tyttö katseli muualle yrittäen näyttää viattomalta.

Lopulta Harry kääntyi leikkipuistoon. Tyttö jäi leikkipuiston portille katsomaan, kun Harry meni istumaan keinuun, joka oli ainoa ehjä, sillä muut keinut olivat "menneet" rikki.

Katsellessaan Harrya, tyttö tunsi yhtäkkiä vahvan käden olkapäällään. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi itse Dudley Dursleyn tuijottavan häntä tunnistamaton ilme possumaisilla kasvoisillaan.

"Päästä irti!" tyttö komensi terävällä äänellä, ehkä hiukan tärisevälläkin.

"Saat ensin maksaa", Dudley sanoi lipevästi.

"Ei minulla ole rahaa, joten unohda", tyttö sanoi ja yritti irtautua Dudleyn limaisesta otteesta.

"En kyllä tarkoittanut rahaa."

"Turha luulo! Minä en sinuun koske, vaikka olisit viimeinen miespuolinen henkilö maapallolla", tyttö huusi jo vähän peloissaan yrittäen taas kiskoa itseään irti.

Mutta silloin kuului ääni: "Päästä hänet, Dudley."

Ääni kuului Harrylle, joka seisoi aivan lähellä. "Enpä usko, Harry. Miten meinasit pelastaa likan?" Dudley sanoi tyhmästi röhöttäen.

Harry veti taas sen pitkää risua muistuttavan kepin ja osoitti sillä Dudleytä. Sanoja ei tarvittu, sillä Dudley muuttui heti vihertäväksi. Hänen otteensakin lipesi tytön olkapäältä. Tyttö siirtyi heti Harryn taakse seuraamaan tilannetta.

"E-et sinä saa käyttää t-tuota! Minä tiedän sen", Dudley änkytti.

"Mistä sinä tiedät, ettei sääntöjä ole muutettu?" Harry kysyi pieni hymyn kare kasvoillaan.

Tyttö oli aivan ymmällään... Miksi Dudley pelkäsi noin paljon yhtä risua?

Dudley muuttui entistä kalpeammaksi, mutta se ei johtunut Harrystä. Yhtäkkiä tuntui hirveän kylmältä, tähdet katosivat taivaalta ja...ilo tuntui katoavan.

"Mitä s-sinä t-teet?! Lopeta heti! Minä kerron isälle!" Dudley huusi hätääntyneenä. Tyttöäkin rupesi pikku hiljaa pelottamaan.

"En minä teen mitään! Ole hiljaa, minä kuuntelen", Harry komensi ja höristi korviaan.

"Mitä tämä nyt oikein on?" tyttö kysyi Harryltä. Harry käänsi kasvonsa tytön puoleen. Tyttö näki niistä huolestuneisuuden. Samalla tyttö katsoi Harryn silmiin. Ne olivat kirkkaan vihreät! Hän ei voinut olla hymyilemättä. Ne olivat täydelliset, mantelinmuotoiset.


Eka luku oli nyt sitte tässä. Kommaa, kiitos--

[Tällipaju-]

Kivan kun tykkäsit Jekaterina.. Tytön nimen tulen kertomaan tässä kohta puoliin Harryllekkin Ensiksi ajattelin, että "oikeiden" ja keksittyen juttujen sekoittaminen voisi olla hullua, mutta joo

Jatkoa tulee, kun kerkee.. Kiitos

[Kinuskitoffee]

Mielenkiintoinen idea kaikenkaikkiaan.  Tästähän saisi aikaan pidemmänkin ficin, jos innostusta ja ideoita riittää yhtä hyvin kuin ensimmäiseen osaan.  Toivon kuitenkin ettei ficci noudattaisi täysin samaa kaavaa kirjan kanssa.

Mutta jatkoa odotellen
~Kinuski

[emptiness]

Oi, tykkäsin!
Pari kirjoitusvirhettä bongailin sieltä...

Katsellessaan Harryä, tyttö tunsi yhtäkkiä vahvan käden olkapäällään.

^tuossa ä:n paikalla kuuluisi olla a.
+ sitten jtn, että välimerkin jälkeen ei ollut välilyöntiä, mutta no problems, ei isoja juttuja, mutta tää äikkänörtti tarttuu aina kaikkeen -______-

Muttah, itse tarina oli mielenkiintoinen. Tykkäsin siitä, miten kuvailit asioita, varsinkin siinä alussa sitä asuinympäristöä ja ihmisiä. Se miellytti mua paljon. Ja toi ns. "oikeiden" ja itse keksittyjen tapahtumien sekoittaminen oli hauska, lisää kiitos

[Tällipaju-]

Kiitos Kinuskitoffee. Ei, en tule noudattamaan samaa kaavaa kirjan kanssa, mut kyllä siitäkin tulee kohtia, of course.

Ja kiitos emptiness. Kiva, että tykkäsit tyylistä. Jatkoa kirjoitan "koko" ajan.

[Tällipaju-]

2. luku


Kylmyys vain lisääntyi heidän ympärillään. Harry tuijotti yhä tyttöä. Hän heräsi "transsista", kun Dudley heilutti paksua kättään Harryn naaman edessä.

"Kuka sinä olet?" Harry kysyi hillitysti, vaikka hänen sydämmensä takoi normaalia lujempaa.

"Jackie, Jackie Blue", tyttö vastasi, punan noustessa kasvoilleen, "asun naapurissasi."

"Ai... Joo...", Harry kakisteli nolona. Noin kaunis tyttö naapurissa eikä hän ollut huomannut.

"A-anteeksi, kun keskeytän herkän hetkenne, mutta.. Mitä pirua täällä t-tapahtuu?" Dudley huusi. Hänen äänensä kaikui tyhjällä kadulla. Oli aavemaista.

Harry kääntyi Dudleyn suuntaan, taikasauva yhä osoittaen suoraan. "ÄLÄ OSOITTELE SILLÄ MINUA!" Dudley huusi ja lähti juoksemaan suoraan päin - ankeuttajaa.

Samalla Harry huomasi vaaran, mutta ei pystynyt enään estämään häntä. "Älä juokse sinne!" Harry karjui, yrittäen saada Dudleyn takaisin.

Jackie katsoi näytöstä ihmeissään. Se oli kuin taikuutta. Harry huusi jotain "odotusuojalis" ja hänen risunsa päästä tuprusi jotain valkoista savua. Harry tähtäsi sillä Jackien taakse, mutta Jackie ei nähnyt siellä mitään, vain kylmä tunne hiipi hänen selässään.

Harry huusi useasti "odotussuojalis" ja kolmannella kerralla tapahtui jotain, mikä sai Jackien haukkomaan henkeä.

Harryn risun päästä purkautui valkoinen, säteilevä uroshirvi. Se hyökkäsi jonnekkin Jackien selän taakse sarvet pystyssä. "Auta Dudleytä!" Harry huusi sille ja se käänsi sunnan ja lähti uuteen hyökkäykseen kohti Dudleytä.

Dudley oli sillä välin kaatunut maahan ja hän näytti erittäin pelokkaalta. Hän oli vitivalkoinen. Uroshirvi juoksi ihan Dudleyn vierestä ja katosi.

Harry haukkoi henkeä. Hän vaikutti siltä, kuin olisi juossut juuri maratonin. Hän putosi polvilleen. Jackie polvistui hänen viereensä.

"Oletko kunnossa? Mitä tuo oli? En tajua", Jackie sanoi Harrylle kalpeana.

"Se, se oli ankeuttaja, niitä oli kaksi", Harry sanoi uupuneena.

"Ankeuttaja?"

Harry ei ehtinyt edes vastata, kun he kuulivat Dudleyn suunnasta ulinaa. Harry nousi ripeästi ylös (kun ottaa huomioon maraton juoksun) ja meni Dudleyn luokse.

Jackie ei kuullut, mitä Harry sanoi Dudleylle, mutta toisaalta häntä ei edes kiinnostanut. Ainoa asia, mihin hän halusi selvyyden oli tuo hohtava uroshirvi, risu ja ankeuttaja.

"Voi Merlinin parta! Minä TAPAN hänet!" kuului yhtäkkiä Jackien takaa.

Jackie käänsi niin nopeasti päänsä äänen suuntaan, että hänen niskastaan kuului naksaus. Hän huokaisi helpottuneena, kun huomasi äänen kuuluvan naapurin höperölle rouva Figgille. Hän oli aina pitänyt rouva Figgiä tärähtäneenä, mutta nyt hän näytti mielipuolelta aamutossuineen ja hiusverkkoineen.

"Oletko kunnossa, Harry?" rouva Figg tiedusteli Harryltä, samalla ohittaen Jackien, kuin hän olisi ollut ilmaa.

"Joo, ei tässä mitään", Harry sanoi ihmeissään, samalla työntäen risua takaisin taskuunsa.

"ÄLÄ pane sitä pois!" rouva Figg huusi hysteerisenä, "Entä jos ne tulevat takaisin?"

Harry näytti yhtä pihalla olevalta kuin Jackie. "M-miten sinä tiedät ankeuttajista?" Harry kysyi, kun pääsi pahimmasta järkytyksestä yli, samalla puristaen risua kädessään.

"Tottakai minä tiedän! Minä kantelen tästä Dumbledorelle! Hän ei olisi saanut lähteä vartiosta...", rouva Figg puheli, enemmän itselleen kuin Harrylle.

Harry esitti lisää kysymyksiä, mutta Jackie ei jaksanut enään piitata heistä. Häntä väsytti. Hän halusi vain takaisin omaan lämpimään sänkyynsä.

Silti Jackie ei lähtenyt. Hän halusi saada selityksen illan tapahtumiin. Ajansa kuluksi hän istahti kylmälle asfaltille, nojaten käsiinsä.

Noin viiden minuutin kuluttua Harry ja rouva Figg lopettivat keskustelunsa ja tulivat Jackien luokse.

"Noniin, minä saatan teidät kotiin", rouva Figg puuskahti, hän vaikutti yhä tuohtuneelta.

"Okei", Jackie vastasi. Hän oli niin väsynyt ettei jaksanut ruveta väittämään vastaan tai muutenkaan kyselemään. "Huomenna, huomenna kysyn", hän ajatteli puoli ääneen.

He kävelivät vaitonaisina Likusteritielle. Rouva Figg tarkkaili koko ajan hermostuneesti ympärilleen. Harry talutti puolitajutonta Dudleytä kainalosta pitäen.

He saapuivat Likusteritie 4:n kohdalle. Heidän tiensä erosivat, sillä rouva Figg vei Harryn melkein rappusille asti. Ennen kuin he erosivat, Harry kuiskasi Jackien korvaan: "Tavataan huomenna?"
Jackie nyökkäsi leveästi hymyillen.

Kävellessään pihatietä pitkin, hän ajatteli ettei päivä loppujen lopuksi ollutkaan niin hirveä.


Tässä tämä toinen luku nyt sitte oli Kommaa <3

[Kinuskitoffee]

Jeij, uusi luku. 
Virheitä en pahemmin löytänyt ja teksti oli taas muutenkin sujuvaa.
Ainoat miinukset luvun lyhyydestä ja kuvailujen vähyydestä. Tekstistä saisi mukaansatempaavamman, jos kuvailuja lisäisi edes hitusen enemmän. Esimerkiksi Jackien tunteita ankeuttajien saapuessa olisi voinut kuvata tarkemmin.
Mutta muuten luku oli loistava. Kiitos. 

~Kinuski

[Deathwish]

 Ihana <33 Jatkoa?? toivottavasti pian. Teksti oli sujuvaa, ja minusta tosi hyvä. 

[Tällipaju-]

Kinuskitoffee: Kiitos. Tein luvun niin äkkiä, että kuvailut jäivät vähän vähemmälle.

Nyappy-Chan: Kiva, että tykkäät.

Jekaterina: Tuntuu kivalta, että sä tykkäät mun ficeistä, koska mä tavallaan "fanitan" sua. Sulla on niin hyviä ficcejä. Kiitos.


Tässä sitä jatko sitten...



3. luku


Seuraavana aamuna Jackie heräsi varhain. Hän oli nähnyt unta Harrysta ja siitä ihmeellisestä hohtavasta uroshirvestä. Hän jopa luuli aluksi, että koko illan tapahtumat olivat unta, mutta pian hän tajusi, ettei se voinut olla unta, koska hän oli sopinut tapaavansa Harryn tänään.

Hän nousi sängystään, jossa oli sähkönsiniset lakanat. Jackie piti kaikista kirkkaista väreistä, paitsi keltaisesta, joka toi hänelle mieleen kanan. Hän oli pienenä joutunut kanahyökkäyksen kohteeksi, kun hän oli ollut serkkunsa kanalassa. Siitä jäi hänelle traumoja. Heidän luokkansa oli käynyt opintoretkellä suurkanalassa, mutta Jackie oli ehdottomasti kieltäytynyt menemästä sisään. Koko luokka muistutti siitä koko lukuvuoden, mutta se ei häntä häirinnyt sen enempää kuin haisevat hikisukat.

Jackie venytteli makoisasti ja istuutui tuolille pöydän äären, jossa oli iso peili pystyssä. Peilin reunoja koristi F1-kuski Lewis Hamiltonin kuvat.

Jackie tuijotti itseään peilistä. Hänen hiuksensa olivat yön jäljiltä pörrössä. Hän levitti kosteusvoidetta naamalleen ja ryhtyi sen jälkeen harjaamaan hiuksiaan. Monen tuskaisen harjan vedon jälkeen, hiukset olivat suurinpiirtein nätisti. Muutama suihkaus hiuslakkaa ja kampaus oli valmis.

Sitten oli vaatteiden vuoro. Viiden minuutin valitsemisen jälkeen, hän päätyi mustiin capreihin ja punaiseen ihoa myötäilevään toppiin. Yleensä Jackiella ei edes mene viittä minuutia itsensä laittamisessa, mutta tämä oli poikkeus päivä. Hänen piti näyttää erityisen hyvältä Harrya varten.

Kun aamupala oli syöty, Jackie päätti mennä lukemaan olohuoneen sohvalle romaania, jonka hän oli pari päivää sitten lainannut kirjastosta. Hän saisi olla rauhassa, sillä hänen vanhempansa lähtivät melkein heti aamupalan jälkeen töihin.

Ovikello soi juuri, kun Jackie oli syventynyt romaaniin. Hän säpsähti todellisuuteen ja meni avaamaan oven.

Oven takana seisoi ujon näköinen Harry. Hän näytti ihan siltä kuin olisi tullut väärään paikkaan.

"Moi, Jackie", Harry sanoi varmalla äänellä, vaikka hänen ulkoinen olemuksensa kertoi ihan muuta.

"Moi, tule sisään. Porukat on töissä, joten voimme olla rauhassa."

"Ajattelin kyllä, että voisimme mennä käymään kaupungilla. Mennä vaikka johonkin kahvilaan tai jotain?"

"Ai, joo. Kyllähän se käy", Jackie sanoi hölmistyneenä. Hän ei ollut suunnitellut kaupungille menoa. "Haen vain laukkuni."

Viiden minuutin kuluttua he kävelivät kadulla jutellen niitä näitä. Harryn kanssa oli paljon helpompi puhua kuin Jackie oli ajatellut. Ei ollut vaivautuneita hiljaisuuksia.

Mutta Jackieta vaivasi edellisillan tapahtumat. Harry ei sanallakaan maininnut mitään iltaan liittyvää. Jackie ei kestänyt enään, vaan päätti kysyä Harrylta suoraan.

"Öö... En tiedä, miten aloittaisin, mutta... Mitä ihmettä eilen illalla tapahtui?"

Harryn hymy hyytyi kuin salaman iskusta. Hän ei näyttänyt vihaiselta, vaan kiusautuneelta.

"M-minä.. Hei, katso! Mennään tuohon kuppilaan", Harry huudahti, vaihtaen puheen aihetta. Jackie tajusi vihjeestä, ettei Harry halunnut puhua illan tapahtumista, joten hän jätti asian sikseen. Hän vannoi itsekseen, että saisi tietää vielä totuuden selville.

He astuivat kuppilaan hiljaisuuden vallitessa. Kuppila oli melko täynnä, mutta silti he löysivät ikkunapaikan läheltä tiskiä. Pian tarjoilija tuli muistivihkosensa kanssa hakemaan tilauksia.

Hetkeä myöhemmin tarjoilija palasi kahden kuuman kahvikupin kera. Juttukin alkoi taas luistaa nuorten välillä. He puhuivat perheistään. Jackie kertoi Harrylle olevansa ainoa lapsi. Harry taas kertoi, että asui tätinsä ja setänsä luona sen takia, koska hänen vanhempansa olivat kuolleet autokolarissa.

"Siinä autokolarissako sinä sait tuon arven?" Jackie kysyi varovaisesti, samalla osoittaen Harryn otsaa.

"Öö.. Juuri siinä", poika vastasi vältellen. Jackien kävi poikaa sääliksi.

Tunnin juttelun jälkeen he päättivät lähteä. Harry saattoi Jackien ovelle asti.

"Hmm... Pyytäisin sinut sisään, mutta vanhempani ovat jo kotona", Jackie sanoi harmissaan.

"Ei se mitään. Kerkeäähän sitä myöhemminkin", Harry sanoi. Heidän katseensa kohtasivat. Ennen kuin Jackie kerkesi tajuta, hän tunsi pehmeät huulet omillaan. Se oli lyhyt, mutta ihana suudelma. Jackien poskille nousi hento puna. Hän ei keksinyt mitään sanottavaa.

Harry nyökkäsi ja lähti kävelemään tielle päin. "Kiitos!" Jackie huudahti hänen peräänsä. Harry käänsi päänsä ja hymyili poikamaisesti.

Loppu illan Jackie leijuili pilvissä. Harry oli suudellut häntä! Jackien oli vaikea uskoa sitä todeksi.

Kun hän painoi päänsä tyynyyn myöhään illalla, hän nukahti melkein heti. Hän näki unta Harrysta, mistäs muustakaan.



Kommenttii...? <3

[Deathwish]

Jes, Jatkoa! Emmä yhtään tie mitä sanosin, muutakun et tosi hyvä. (Mä oon niin huono kommentoimaan). Munkin mielestä juttu eteni aika nopeasti, mutta ei se ainakaan mua haitannu. Siis että jatkoo vaan!

_Nyappy-Chan_

[Tällipaju-]

Jekaterina: Ihanaa, että tykkäät. Mulla on niin vahva murre, et välillä kielioppisäännöt unohtuu. xD Se kana-homma tuli mun mieleen ihan puun takaa. Jatkoa tulee, ku keksii.. Meinaa olla ideat lopussa. Mutta kiitos.

Nyappy-Chan:Kehumis- kommentit on aina hyviä, joten et oo huono kommentoimaan Kiitos.

[Tällipaju-]

4. luku


Harry käveli itsekseen hymyillen Likusteritie 3:a kohti. Hän ei voinut uskoa, että oli juuri suudellut tyttöä, jonka oli tuntenut vasta yhden päivän. Hän yllättyi omaa rohkeuttaan.

Vähitellen Harryn ajatukset siirtyivät kirjeisiin, mitkä hän sai edellisenä iltana. Niissä hänet oli erotettu koulustaan ja taas ei erotettu. Parissa oli käsketty jäämään Likusteritielle.

Harry oli totellut ja jäänyt, vaikka hänen teki syvästi mieli häipyä.

Harry oli velho ja kaiken lisäksi erinomainen sellainen. Hän ei kertonut Jackielle, vaikka tyttö epäili jotain. Tyttö oli jopa nähnyt hänen taikovan. Sitä Harry ihmetteli, ettei Jackieta oltu unhoitettu.

Kun Harry astui sisälle, hän kuuli saman tien terävän käskyn olohuoneesta: "Poika tänne!"

Se oli hänen setänsä, Vernon. Hänen punainen naamansa hohti tyytyväisyyttä. "Me lähdemme ulos", Vernon sanoi, "et saa koskea mihinkään meidän omaisuuteen. Tuliko selväksi?" Harry nyökkäsi.

Harrya ei kiinnostanut, mihin he menevät, kunhan vain menevät. Harry kipitti yläkertaan. Vernon-setä sai jopa sen ilon kuplan sammumaan Harryn rinnassa käytöksellään.

Harry kuuli oven avautuvan ja menevän kiinni. Pian kuului myös auton rähinä pihalta. Harry huokaisi: "Viimeinkin yksin."

Harry ei tiennyt, kuinka kauan oli maannut sängyllään, mutta hän kuuli oudon räksähdyksen alakerrasta. Dursleyt eivät ainakaan ole tulleet kotiin, sillä olisin kuullut auton äänen, Harry ajatteli.

Harry napasi taikasauvansa pöydältä. Hän luuli alakerrassa olevan varkaita. Hän kuitenkin hylkäsi ajatuksen, koska hän kuuli selvää puhetta alhaalta. Varkaat eivät puhuisi noin kovalla äänellä.

Hän lähti huoneestaan ja rupesi kipuamaan portaita alas, taikasauva yhä hyökkäysasennossa.

Alhaalla oli ainakin tusina oudosti pukeutuneita ihmisiä; velhoja ja noitia. "Tuolla hän onkin", Harry kuuli kaljuuntuvan ja lyhyen miehen sanovan samalla osoittaen häntä paksulla sormellaan.

Kuului hyväksyvää muninaa: "Hän on ihan Jamesin näköinen, paitsi..."

"Että hänellä on Lilyn silmät."

"Meidän täytyy silti tarkistaa, sillä hän voi olla kuolonsyöjä valeasussa. Kysytään jotakin henkilökohtaista", sanoi pelottavan näköinen velho. Häneltä puuttui nenästä iso palanen ja naamakin oli muutenkin erittäin arpinen. Harry tunnisti miehen entiseksi pimeyden voimilta suojautumisen opettajakseen, Alastor (Villisilmä) Vauhkomieli.

"Hyvä on. Harry, minkä muotoinen sinun suojeliuksesi on?" kysyi Harrylle myös tuttu mies, Remus Lupin. Vaikka hän oli nuori mies, hänen hiuksensa olivat hieman harmaantuneet. Hänen vaatteensa olivat myös monesti paikatut.

"Uroshirvi."

"Hän se on."

"Vau", sanoi noita, jolla oli räikeän pinkkit hiukset. Hän asteli Harryn luokse. "Minun nimeni on Nymfadora Tonks, mutta sano vain Tonks." Hän nosti kättään ja Harry tarttui siihen. "Hauska tavata." Lupin katsoi tapahtumaa silmäkulmastaan.

Kun koko joukko oli esittäytynyt, Harrya kehotettiin mennä pakkamaan. Tonks tarjoutui heti auttamaan.

"Pakkaamaan? Miksi?" Harry kysyi ymmällään.

"Me viemme sinut pois", Lupin vastasi reippaasti.

Harryn rinnassa syttyi taas ilon tunne, mutta sitä ei kestänyt kauan, sillä hän muisti Jackien. Hän ei halunnut jättää häntä, varsinkaan ilman selitystä.

Vaitonaisena Harry pakkasi Tonksin kanssa matka-arkkunsa. Tonks ei huomannut Harryn apeutta, vaan jutteli niitä näitä,vaikka Harry ei edes kuunnellut.

Pian Harry oli taas alakerrassa. Hän halusi käydä Jackien luona vielä viimeisen kerran selittämässä, mutta häntä nolotti sanoa sitä kaikkien kuullen, joten hän pyysi Lupinin syrjään ja kertoi asiansa.

Lupin ei tyrmännyt ajatusta, vaan nyökkäsi hymyillen. "Käy äkkiä luudallasi. Minä harhautan sillä välin muita, varsinkin Villisilmää, sillä hän ei antaisi sinun mennä."

"Kiitos."

Harry haki vaivihkaa luutansa ja painui ulos. Hän nousi luudan selkään ja tunsi tuulen tuivertavan melkein tummia hiuksiaan. Sitä ei voi sanoin kuvata, miten paljon Harry kaipasi lentämistä.

Hän lensi Jackien perheen talon luokse ja rupesi kiertämään sitä. Pian hän löysi sen ikkunan, mikä johti Jackien huoneeseen. Jackie nukkui kevyttä unta sikiöasennossa.

Harry koputti ikkunaan rystysillään. Jackie säpsähti heti hereille. Hän katsahti ikkunaan, mutta ei noussut ylös, vaan painoi päänsä takaisin tyynyyn. Hän luuli sen olevan unta. Harry hänen ikkunansa takana luudan selässä, mahdotonta.

Harry koputti uudestaan, tällä kertaa hieman vaativammin. Jackie nosti päätään ja tajusi ettei nähnytkään unta. Hän hyppäsi sängystään vauhdilla ja juoksi avaamaan ikkunan.

"Mitä?! Harry? M-miten sinä?" Jackie sopersi.

"Minulla ei ole paljon aikaa, joten päästäisitkö minut sisään."

Jackie väistyi ikkunan luolta ja Harry liisi sisään. Jackie katsoi silmät pyöreinä Harryn luutaa.

"M-mitä ihmettä?"

"Pyydän, ettet keskeytä minua. Minä kerron sinulle kaiken. Okei? Mutta sinun täytyy luvata, ette kerro kenellekkään, mitä nyt kuulet." Jackie nyökkäsi tyrmistyneenä.

"No, minä olen velho eli osaan taikoa..."

Näin alkoi Harry lyhyt versio taikamaailmasta, sillä hänellä ei ollut aikaa kertoa pitemmän kaavan mukaan.

[minnahh]

Hei hyvä idea ollu kyllä tätä oli ilo lukea, varsinkin ku eka luulin et täst on tullu vaan toi ykkösosa mut ei ku neljä lukuu yhteensä oli tullu jo ^^
Niin elikkäs mie täällä ilmoittauduin vain uudeksi lukijaksi, ja luultavimmin kuulet musta sit vasta ficin loputtua jotain
Eli rakentava tulee silloin ^^
Huoh anteeksi näin huono kommentti, mut tykkäsin ficistäsi <3 ^^

♥ Minnahh

[Kinuskitoffee]

Taas uusi luku.  Eipähän tarvitse kauan odotella, kiitos siitä.
Tarina etenee taas mukavasti, ja kuvailun määräkin on tuntunut kasvavan.

Yhden virheen tuolta hoksasin

Vähitellen Harryn ajatukset siirtyivät kirjeisiin, mitkä hän sai viime iltana.

Tuo särähtää ainakin omaan korvaani. Tiedä sitten olenko väärässä, mutta edellisenä iltana sopisi paremmin?

Kohta, jossa Lupin päästä Harryn lentämään Jackien luokse tuntuu itsestäni oudolta. Koska Harrya tultiin hakemaan kokonaisen vartion kanssa, mutta silti hänet päästetään lähtemään yksin, oli paikka kuinka lähellä tahansa. Tämä nyt on vain omaa kuvitelmaa, mutta pakko oli päästä huomauttamaan. 

Mutta jatkoa odotellen
~Kinuski


// Nyt mie sit spoilaannuin. Eikä se paha asia ollutkaan, kun häiritsevä asia selvisi. 

[Tällipaju-]

minnahh: Kiitos. Ei ollu huono kommentti. Se on kiva yllättää ihmisiä uusilla luvuilla.

Kinuskitoffee: En keksinyt "viime" sanan kohdalle muuta, joten kiitos. Luulekko sä että Lupin päästi Harryn yksin matkaan? o.o Turha luulo! Kiitos kummiskin.

P.S. Toivottavasti en paljastanut liikaa. xD

[Tällipaju-]

Jekaterina: Niin, Lupin ei oo niin vainoharhainen, niinku esim. Villisilmä.

Jackie ei jää kokonaan! Täytyy maksaa mulle isot rahat ennen ku niin käy. *Vink vink*

Kiva, ku on tommonen lukija joka lukee aina seuraavan luvun ja kommentoi, kiitos : )


Tällipaju-

 

[vjanna]

En yleensä jaksa lukea ficcejä joissa on Harry toisena parituksen hahmoista,
mutta tämä on hyvä.
Jokaisesta luvusta on tullut semmoinen aaws-olo, en tiedä miksi. :3
Sait minusta itsellesi uuden lukijan.
Jatkoa odotellaan. 

[Tällipaju-]

vjanna: Ihanaa saada uus lukija <3 Tervetuloa xD

On kiva aiheuttaa muille aaws-oloja xD





5. luku


Harry ei huomannut silmäparia, joka tuijotti ikkunan takana ahneesti. Silmät eivät olleet ystävälliset, eivät todellakaan. Kylmän harmaat.

Jackie oli niin keskittynyt Harryn selostukseen, ettei hänkään huomannut miestä, joka istui luudan varrella aivan ikkunan ulkopuolella.

Tuntematon mies pisti kätensä taskuun ja nosti sieltä pitkän taikasauvansa. Samalla hän raotti ikkunaa toisella kädellään. Ikkuna ei narahtanutkaan, vaikka mies odotti sitä.

"Sinuna en tekisi tuota", sanoi varma ääni miehen takana.

Mies kääntyi ja pelästyi niin, että melkein putosi luudaltaan. Ääni kuului Lupinille. Hänen kasvoiltaan paistoi inho.

Lupin oli seurannut varmuuden vuoksi Harrya omalla luudallaan ja osoitti nyt miestä sauvallaan suoraan sydämeen.

"Lupin, et kai aio satuttaa minua?" kysyi ivallinen ääni.

"En, paitsi jos välttämättä tahdot, Lucius." Lupin lausui viimeisen sanan kuin se olisi maistunut pahalta.

Sillä välin Harry oli huomannut miehet ja oli nostanut sauvansa esiin. Juuri kun hän oli avaamassa ikkunaa uudestaan (sillä Lucius oli vahingossa tönäissyt sen takaisin kiinni), Lupin käski terävästi:"Älä, Harry!"

Lucius käytti Lupinin tarkkaavaisuuden heikentymista hyväkseen.

"Tainnutu!"

Ja Lupin tippui tajuttomana kymmenisen jalkaa. Kuului inhottava tömähdys ja naksaus.

Luciuksen "tainnutu"-loitsu oli kantautunut muidenkin kiltalaisten korviin. He juoksivat paikalle, Vauhkomieli etunenässä. Lucius tajusi pelin olevan menetetty, joten hän kaikkoontui silmän räpäyksessä.

"Senkin saastainen...!" Vauhkomieli karjui samalla, kun virvoitti Lupinin monimutkaisella sauvan heilautuksella. "Oletko kunnossa, kuoma?"

"Öö... Melkein", Lupin sanoi ihmeen vahvasti, "ranne taitaa olla murtunut."

Senkin Vauhkomieli korjasi sauvan näpäytyksellä.

"Kiitos, Alastor", Lupin sanoi samalla pyörittäen rannettaan, "läh... Harry! Älä katso minua noin, se ei ollut sinun vikasi."

Harry katsoi ikkunasta Lupinia naama valkoisena. Jackie kurkotti Harryn ohi katsomaan, ketä ulkona oli. Hänkin näytti hieman järkyttyneeltä.

"Meidän on paras lähteä, heti", Lupin sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut, "minusta meidän pitää ottaa tuo jästi mukaan, sillä hän on vaarassa. Lucius näki hänet ja voi tulla myöhemmin takaisin."

Jackie katsoi Harrya ja muodosti huulillaan sanan "jästi". "Ei taikova ihminen", Harry vastasi kuin apteekin hyllyltä.

"Onko Harry selittänyt sinulle jotain taikamaailmasta?" Lupin sanoi ystävällisesti, "Tulkaa muuten tänne alas. Ei ole mukava puhua sinne ylös."

Pian nuoret olivat pihalla. Jackie oli ottanut takkinsa naulakosta yövaatteidensa päälle.

"No?"

Jackie nyökkäsi ujosti Lupinin suuntaan. Hän piti tuosta harmaantuvasta miehestä, vaikka hänen ulkonäkönsä oli aika nukkavieru.

"En voi selittää kaikkea sinulle tässä, mutta sinun täytyy luottaa meihin ja lähteä mukaamme."

Jostain kumman syystä Jackie suostui. Jokin sai hänet suostumaan saman tien. Johtuiko se Harrysta vai kaikesta siitä, mitä hän oli kokenut näiden henkilöiden kanssa? Sitä en tiedä. Voitte päätellä sen itse.



Tästä tuli vähän lyhyt, mutta tuntu siltä että tuohon on hyvä lopettaa tää luku. You know? Kommaa..? <3 Lyhyydestä huolimatta.

[vjanna]

Jee! Jackie lähtee Harryn mukaan.
Joo ton järkevämpää kommenttia en nyt saa aikaseks. 
Kiitos tästä luvusta.
Jatkoa odotellaan. 

[Tällipaju-]

vjanna: Mä oli suunnitellut ihan muuta, mut yhtäkkiä tuli mieleen, et Jackien täytyy lähteä Harryn mukaan. Näitä päähänpistojani xD

Kiitos, Tällipaju-