Title: Sutena valheeseen kasvanut
Author: Larnicue
Genre: drama?
Pairing: Sirius/
Beta:Arya
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Summary: Eikä kukaan enää Siriuksen palaamisen jälkeen välittänyt. Ei
enää koskaan sen jälkeen.
Disclaimer: J. K. Rowling on tehnyt alkuperäisen teoksen josta
minä olen vienyt hahmoja,vannon etten saa tästä hyötyä, rahaa tai edes suklaata itselleni
Viimeisinä vuosinaan, kun Regulus oli kadonnut ja Sirius porskutti eteenpäin, Walburga oli pikku hiljaa alkanut miettiä, tekikö hän jonkin olennaisen virheen esikoisensa kasvatuksessa, olisiko hänen pitänyt tehdä jotain toisin. Pieni ääni, Regulus kuiski hiljaa korvan takaa, mutisi valittuja sanoja siitä tasa-arvoisesta kasvatuksesta. Kumpi kahdesta pojasta sai selkäsaunan kun Mustan kotitunttujen päät oli sohittu spriitussilla, piirrettyjä mustia hampaita ja viiksiä. Kyllä Walburga tiesi, kenen huoneeseen oli tyynyliinan taakse kätketty tussikokoelma, mutta siitä huolimatta Sirius oli se jonka selkä veresti, joka ei nukkunut koko yönä Orionin vihan jälkeen. Hiljaa mielessään Walburga yritti uskotella itselleen, että kipu kasvattaisi pojan kuriin ja nuhtiinsa. Kuinka viaton hän oli ollut, ei Sirius oppinut, ei sinne päinkään. Se väite, että puhtaan omantunnon saaminen vaati lyhyen muistin, piti Siriuksessa yhtä paljon paikkansa, kuin väite, että poika olisi kuraverinen. Selkäsaunan jälkeen poika oli tuhonnut yhden illalisen joka olisi pitänyt syötä Cygnuksen perheen kanssa, sitten hän oli kirkkain silmin selittänyt, että oli tasoissa isän kanssa. Walburgalla ei ollut selvää käsitystä mitä seitsemän vuotias poika kärsi sen aterian edestä, muttä hänellä oli jonkinlainen epäilys, kertoihan tuskasta jo sekin, ettei poika nukkunut seuraavaa yötään kotona, totta puhuen seuraavaa
neljää yötä. Kukaan ei tiennyt missä poika oli ollut, eikä kukaan enää Siriuksen palaamisen jälkeen välittänyt. Ei enää koskaan sen jälkeen.
Orion oli kieltänyt pojilta muut, kuin järjestetyt aviolittot ja selittänyt hyvin että kaikki muut, kuin puhdasveriset,
eivät olleet Mustien arvoisia. Muutamaa kuukautta myöhemmin, juuri täyttäessään vaivaiset 14, Sirius oli imenyt
erästä jästityttöä, ja samalla kähminyt tätä jokaisesta paikasta minne vain kädet ylsivät pitäen samalla huolen, että isä varmasti näki. Nauranut isänsä vihalle, eikä edes oikeasti, valehdellut. Siitä lähtien Sirius oli oikeasti kapinalline, perheensä häpeä ja viha. Ja sitä hävettiin vielä enemmän sinä iltana, sinä iltana kaksi vuotta sitten.
Orion oli odottanut sitä iltaa ja nauroi myöhään yöhön. Regulus ei nauranut eikä itkenut, samanlaista tunteiden
peittelyä kuin muillakin puhdasverisillä. Walburga ei ollut edes yrittänyt estää, eikä todellakaan hakenut poikaansa takaisin, kuten tunnollinen äiti olisi tehnyt
Ja nyt hän muisti täysin terävä piirteisenä kuinka Orion oli iloaan peittelemättä kysynyt:
" Paljonko?" Hän muisti kuinka Siriuksen sanoma summa sai Orionin hetkeksi vihaiseksi, mutta peittänyt hän riemuaan kun muisti, ettei poika olisi enää Musta. Poika oli kadonnut heidän elämästään, eikä Walburga ollut enää ollenkaan varma siitä oliko hän oikeassa, olihan poika sentään vielä elossa, toisin kuin Orion ja Regulus, olihan poika sentään vielä vapaa toisin kuin Bellatrix tai hänen miehensä, olihan pojalla edessä vielä koko elämä.
A/N: Risuja, ruusuja, edes järjetöntä löpinää ilman mitään päämääriä?
