Apua olin nopea ja tarkistin jo toisen tänään läpi! Tässä jatkoa, kiitos kommenteista ***
Luku 18
Herääminen
Lilith tunsi kuinka hänen silmänsä jälleen täyttyivät kyyneleistä. Hän oli menettänyt Narcissan, ainoan ihmisen jota oli aiemmin pitänyt äitinään, kuultuaan totuuden itsestään. Nyt hän istui elottoman Gabriellen vieressä – äitinsä, johon hänellä ei ollut koskaan mahdollisuutta tutustua. Äitinsä, joka saattaisi herätä aivan koska tahansa.
Hän tunsi suurta tehneensä suurta vääryyttä, hän saattaisi saada nyt äitinsä, mutta Draco menetti omansa - hänen tehtävänsä takiaan.
”Lilith, oletko kunnossa?” Sirius kysyi ja istuutui Lilithin vieressä olevalle tuolille.
”En.. minä..” Lilith änkytti ja itki jälleen. Kun juuri tuntui kaiken olevan kohdallaan, kaikki taas meni sirpaleiksi.
”Cissy..” Lilith sanoi hiljaa ja laittoi päänsä käsiinsä ja tärisi lattialla.
”Et voinut sille mitään, ei meistä kukaan voinut..” Sirius sanoi ja taputteli Lilithin selkää lohduttavasti.
”Se on minun syyni..” Lilith mutisi ja pyöritteli päätään, ja katsoi äitiään kasvoihin, miksi tämä ei jo herännyt?
”Se ei ollut sinun syysi”, Sirius sanoi hiljaa ja silitteli Lilithin hiuksia rauhoitellen tätä.
”Minun, ja minun typerän tehtäväni…” Lilith mutisi ja nousi lattialta hoippuen.
”Emme voi syyttää ketään tapahtuneesta”, Dumbledore sanoi tiukasti tuoliltaan ja suoristeli lasejaan kasvoillaan.
”Bellatrix tappoi oman siskonsa..” Lucius sanoi äänensä täynnä vihaa.
Lilith katseli äitiään joka makasi sohvalla hiljaa.
”Äiti, kuuletko minua. Ole kiltti ja herää..” Lilith sanoi mielessään ja yritti saada yhteyttä äitiinsä.
Samassa sohvalla makaavan naisen silmät aukesivat säpsähtäen. Gabrielle haukkoi henkeään hädissään ja huitoi käsillään ilmaa, Sirius nosti Gabriellen istumaan sohvalle. Lilith pelästyi nähdessään äitinsä ensimmäistä kertaa elossa, vieressään, samassa huoneessa.
”Sinä teit sen..” Gabrielle sanoi hitaasti ja loi kauniille kasvoilleen ystävällisen hymyn, ja katsoi Lilithiä suoraan silmiin. Gabriellen ja Lilithin silmät olivat täsmälleen samanlaiset, hunajanväriset ja ripaus haaleaa ruskeaa.
”Minä.. äiti…” Lilith mutisi ja juoksi sohvalle istumaan äitinsä viereen. Gabrielle halasi tiukasti tytärtään ja silitteli tämän hiuksia. Lilith itki onnesta eikä saanut sanottua sanaakaan.
”Ei mitään hätää pieni, ei mitään hätää..” Gabrielle kuiskasi Lilithin korvaan.
Lilith nosti kasvonsa ylös ja katsoi äitiään silmiin. Gabrielle katsoi Lilithiä ystävällisesti ja säteili onnesta.
”Gabrielle..” Lucius sanoi hiljaa ja nousi Narcissan ruumiin vierestä ja meni halaamaan serkkuaan.
”Lucius!” Gabrielle huudahti ja haukkoi henkeään nähdessään muut huoneessa olijat.
”Severus! Albus!” Gabrielle sanoi ja ryntäsi halaamaan vanhoja ystäviään.
”Siitä on niin kauan..” Kalkaros sanoi hiljaa ja hymyili naiselle.
”Niin on”, Gabrielle sanoi ja hymyili myös.
Gabrielle käänsi katseensa mieheen, joka oli nostanut hänet istumaan sohvalle.
”Sirius?” Gabrielle kysyi hämillään kuolleen miehensä veljeltä.
”Kyllä, minä se olen..” Sirius sanoi hiljaa ja halasi lämpimästi naista.
”Olen pahoillani.. ettemme kertoneet Reguluksen kanssa sinulle silloin totuutta.. Teidän välinne olivat olleet jo niin pitkään huonot..” Gabrielle sanoi ja pyöritteli päätään anteeksipyytävästi.
”Kyllä minä ymmärrän”, Sirius sanoi ja päästi Gabriellen halauksesta.
Samassa Gabrielle näki sohvalla makaavan Narcissan.
”Cissy?!” Gabrielle parahti hädissään ja juoksi tämän vierelle.
”Narcissa kuoli tänään..” Kalkaros sanoi hiljaa.
”Ei voi olla..” Gabrielle mutisi ja silitteli ystävänsä hiuksia lempeästi. Gabrielle ja Narcissa olivat olleet hyviä ystäviä kouluaikoinaan ja sen jälkeenkin.
”Ja tässä on minun ja Narcissan poika, Draco..” Lucius sanoi ja osoitti Dracoa joka istui huoneen nurkassa.
”Aivan.. teidän näköisenne..” Gabrielle sanoi ja hymyili nyt ystävällistä hymyään Dracolle.
Lilith katseli huoneen tapahtumia haltioissaan. Hän oli todella onnellinen siitä, kun hänen äitinsä heräsi, ja yritti parhaansa mukaan unohtaa syyllisyydentunteen Narcissan kuoleman takia, vaikka sisimmissään syytti itseään siitä joka hetki.
Hetken kuluttua Sirius lähti kävelemään ovea kohti mietteliäänä.
”Minun täytyy mennä.. valitan..” Sirius sanoi ja katseli pahoittelevasti Lilithiä ja Gabriellea.
”Hyvä on, nähdään taas Sirius”, Gabrielle sanoi ja halasi vielä Siriusta ennen kuin tämä poistui kansliasta.
Gabrielle meni takaisin istumaan Lilithin viereen sohvalle ja otti tätä kädestä kiinni. Lilith tunsi ensimmäistä kertaa elämässään varmaksi, että tämä oli hänen äitinsä, mutta ei kuitenkaan tuntenut oloansa kokonaiseksi. Hänellä ei ollut isää.
”Lilithillä ja sinulla on varmasti paljon puhuttavaa, mutta haluaisin ensin tietää..” Dumbledore sanoi ja kohotti katseensa Gabrielleen ”..mitä tapahtui sinä päivänä kun katosit?”
Gabrielle kohotti katseensa Dumbledoreen ja huokaisi.
”Se oli muutama päivä Reguluksen kuoleman jälkeen.. Olin ulkona Lilithin kanssa, ja jouduin väijytykseen. Siinä oli kuolonsyöjiä sekä Voldemort.. Minun oli pakko antaa itseni.. ja säästää pieni Lilith..” Gabrielle sanoi hiljaa ja pyöritteli päätään surkeanoloisena.
”..minä en taistellut vastaan, vaan keskitin voimani Lilithin piilottamiseen..” Gabrielle sanoi ja hänen äänensä sortui. Naisen silmissä kiilsivät kyyneleet, mutta ei antanut tunteilleen valtaa, vaan hymyili tyttärelleen jota piti edelleen kädestä.
”Mitä sinulle tapahtui?” Kalkaros kysyi heidän takanaan mietteliäällä äänellä.
”Se oli sekavaa, Voldemort ei tiennyt, miten saisi voimat minusta.. Totuus on, ettei niitä saa, ilman minun suostumustani.. Hän yritti kauan, en tiedä kuinka pitkään.. Minä en suostunut ikinä.. Tuntui kuukausilta, vuosilta, kymmeniltä vuosilta, en tiennyt, kauan aikaa kului.. Eräänä yönä minut vaivutettiin tuohon tilaan, mistä herätitte minut.. Uskoakseni olen ollut jo useamman vuoden niin..”
”Sait kuitenkin yhteyden Lilithiin?” Dumbledore kysyi ja hymyili heille molemmille.
”Kyllä, kyllä sain. Meillä on todella erikoinen side, olen hänen äitinsä, hän on minun tyttäreni, lisäksi meitä yhdistää voimamme.. Olen välillä nähnyt maailmaa Lilithin silmin, se on ollut todella hankalaa.. En ole pystynyt sanomaan hänelle mitään silloin, tai tekemään..” Gabrielle mutisi hiljaa, Dumbledore nyökkäili vastaukseksi.
”Tuota.. voisinko olla hetken kahden äitini kanssa?” Lilith kysyi arasti ja katseli toiveikkaana Dumbledorea.
”Totta kai Lilith, totta kai. Voitte olla täällä minun kansliassani, me menemme tästä alakertaan..” Dumbledore sanoi ja nyökkäsi Luciukselle, Kalkarokselle sekä Dracolle lähtemisen merkiksi.
Miehet lähtivät huoneesta sulkien oven perässään. Lilith oli ensimmäistä kertaa kahden äitinsä seurassa, mutta saman tien näki jälleen elottoman Narcissan makaavan huoneen perällä olevalla sohvalla – Lilith käänsi katseensa nopeasti pois.
”Lilith..” Gabrielle sanoi ja katsoi tutkivasti tyttärensä kasvoja.
”Mm..” Lilith mutisi hiljaa.
”Sinussa on paljon isäsi näköä, hiuksesi..” Gabrielle sanoi ja silitteli Lilithin mustia luonnonkiharia hiuksia. ”..mutta minun kasvoni, ehdottomasti”
”Olen kuullut aiemminkin..” Lilith sanoi virnistäen.
”Isäsi virnistys..” Gabrielle naurahti, mutta samalla hänen kasvonsa vakavoituivat ajatellessaan kuollutta miestään.
”Äiti..”
”Niin Lilith?”
”Olisin halunnut tuntea isänikin..”
”Minä uskon kultapieni.. Olen niin pahoillani, ettet saanut mahdollisuutta elää onnellista lapsuutta meidän kanssamme. Isäsi ja minä rakastimme sinua hyvin paljon.. Hän olisi varmasti halunnut tuntea sinut kauemmin..” Gabrielle sanoi ja siliti Lilithin poskea.
”Millainen isä oli?”
”Hän oli.. upea mies, hänellä oli suuri sydän, ja hän ajatteli aina lähimmäisiään.. Hän koki elämässään kovia, mutta jaksoi aina vain..” Gabrielle sanoi uppoutuen muistoihin miehestään. ”..minun ei olisi pitänyt päästää häntä lähtemään silloin..”
”Tuhoamaan hirnyrkkiä?”
”Sinä tiedätkin..” Gabrielle sanoi ja pyyhkäisi kasvoiltaan kyyneleen hihaansa.
”Teen mitä vain, että isä olisi täällä kanssamme..” Lilith sanoi hiljaa.
”Dumbledore on kertonut voimistasi kaiken?”
”Aika paljon, ja luin yhden kirjan..”
”Sinä ajattelet siis kuolleiden herättämistä?” Gabrielle sanoi, kuin lukien Lilithin ajatukset.
”Kyllä..”
”..mutta tiedät, että se voi olla vaarallista”
”Niin..”
”Lilith, minäkin tekisin kaikkeni, jotta saisimme olla perhe – mutta Regulus on kuollut..”
”Mutta meillä on voimamme!”
”Kulta, siitä ei tiedetä tarpeeksi.. se kenet herättäisimme, ei olisi pakosti sama Regulus joka oli mieheni, ja joka oli isäsi..”
”Anteeksi.. minä vain haluaisin niin kovasti.. perheen..”
”Minä ymmärrän Lilith”, Gabrielle sanoi hiljaa ja katseli ympäri huonetta kiinnostuneena. Hän ei ollut aikoihin nähnyt, tuntenut, kuullut, kokenut mitään.
”Äiti, kerro jotain itsestäsi”
”Mitä minä kertoisin? No, tiedätkin jo varmaan Luciuksen olevan serkkuni.. Opiskelin Tylypahkassa.. Ystäviäni olivat Severus, Regulus, Lucius, Narcissa sekä Lily..”
”Harryn äiti?”
”Kyllä. Lily, minä ja Severus olimme todella hyviä ystäviä.. kunnes, no Lily tykkäsi olla enemmän Siriuksen ja muiden Rohkelikkojen kanssa..”
”Olitko sinä koskaan Siriuksen ystävä?”
”Olin minä ensin.. kun Regulus ja Sirius olivat vielä läheisempiä.. mutta myöhemmin.. en enää”
”Hmm..”
”Rakastuin kuitenkin isääsi, ja menimme naimisiin. Emme kuitenkaan kertoneet monille siitä, kaikki luulivat silloin Reguluksen olevan kuolonsyöjä, sekä minun voimistanikin liikkui huhua. Sinun syntymästäsi eivät tienneet muut kuin, Lucius, Severus, Albus sekä Narcissa.”
”Ja samana vuonna isäni kuoli?”
”Kyllä, ja minä katosin..”
Hetken kuluttua oveen koputetaan, ja Kalkaros astuu sisälle huoneeseen.
”Gabrielle, minulla olisi sinulle asiaa.. Lilith, jos sopii, olisitko hetken ulkopuolella?”
”Hyvä on..” Lilith sanoi ja katsoi epäröiden Kalkarosta ja sitten äitiään, ja sulki oven perässään.
Mitä asiaa Kalkaroksella oli hänen äidilleen? Miksi Lilith ei saanut kuulla sitä? Ei kai häneltä jälleen salattu jotain.. Lilith tuhahti ja potki jaloillaan maata turhautuneena. Hänen mieleensä tuli kuitenkin äkisti Ginny, ja oli onnellinen siitä, ettei tälle käynyt kuinkaan tehtävän takia. Ja Ginnyn sanat ennen kartanoon menemistä, hän ymmärsi Lilithiä.
Lilith seisoi käytävällä muutaman minuutin, kunnes ovi aukesi jälleen.
”No, voimme tästä varmaan kaikki lähteä syömään?” Kalkaros sanoi ja hymyili hämillään olevalle Lilithille.
”Tuota, oikeastaan Severus minulla olisi sinulle asiaa..” Lilith mutisi hiljaa, ja puolestaan nyt Gabrielle ja Kalkaros näyttivät hämmästyneiltä.
”Hyvä on.. Minä menenkin edeltä sitten saliin, kai minä kaikkien vuosien jälkeen sinne löydän..” Gabrielle sanoi ja naurahti sievästi lähtien alas rappusia pitkin.
Lilith käveli Kalkaroksen edellä takaisin sisälle kansliaan.
”Niin Lilith?” Kalkaros kysyi kohottaen kulmiaan.
”Tuota..” Lilith mutisi ja mietti miten esittäisi asiansa ”..olen lukenut siitä, että herättäisi jonkun kuolleista..”
”Niin?”
”..että kuollut saattaisi tuntea suuria tuskia herättyään?”
”Mitä ajat takaa?”
”Pystyisikö niitä poistamaan jollain taialla?"
"Lilith, et kai nyt ajattele jotain mitä pelkään sinun ajattelevan?"