A/N: Noniin, meliza jälleen tarkistellut virheet. Tässä on samaan syssyyn nyt kaikki osat luvusta 12, etten niitä enää erikseen tulevaisuudessa laita.
***
Luku 12
Vihdoin totuus
”Ei, en halua lähteä vielä”, Lilith huudahti Dumbledorelle, mutta huomasikin että he olivat palanneet jo takaisin rehtorin kansliaan.
Dumbledore käveli huoneen poikki ja istuutui työpöytänsä taakse isoon tuoliinsa. Lilith jäi seisomaan paikoilleen miettien kaikkea sitä, mitä oli juuri saanut tietää. Miten ihmeessä hänen isänsä muka olikin Dumbledoren vakooja, hän ei ymmärtänyt. Miksi Kalkaros, Lucius ja Dumbledore olivat sanoneet hänen isänsä olleen kuolonsyöjä, ja kuoli siksi? Puolestaan rehtorin muistossa hänen isänsä oli päättänyt tuhota Voldemortin.. Lilith ei tiennyt mitä uskoisi.
Dumbledore katsoi mietteliäänä Lilithiä, jonka kasvoilla oli hämmentynyt ilme. Dumbledore oli ajatellut totuuden salaamisen suojelevan Lilithiä Voldemortilta, koska tällä olisi paljon käyttöä Lilithin taikavoimille, jos hänelle selviäisi Lilithin olevan Gabriellen lapsi. Lilith oli kuitenkin liittynyt kuolonsyöjiin kenenkään tietämättä, kunnes tänä iltana Draco, Severus, Lucius, Sirius ja Molly olivat nähneet piirron Lilithin kädessä.
Nyt Dumbledore tiesi, että hänen oli kerrottava kaikki tytölle edessään, mitä he olivat salailleet nämä vuodet.
”Tulisitko istumaan tuohon tuolille?” Dumbledore kysyi ja osoitti tuolia edessään. Lilith nyökkäsi pienesti ja käveli mietteissään tuolille vastapäätä rehtoria.
”Sinun mieleesi heräsi varmasti paljon kysymyksiä, äskeistä muistostani”
”Kyllä, minä en ymmärrä..” Lilith sanoi ja mietti, huutaisiko vai pitäisikö suunsa kiinni.
”Mitä et ymmärrä?”
”Miksi te valehtelitte minulle kaikesta?”
”Emme me valehdelleet täysin kaikesta, kerroimme totuuden ketkä ovat vanhempasi”
”Niin, mutta ette katsoneet tärkeäksi kertoa sitä, että isäni olikin teidän puolellanne..”
”Isäsi pyysi meitä salaamaan kaiken. Vain minä, Severus ja Lucius tiesimme hänen olevan meidän puolellamme. Kukaan Killasta, tai muista eivät tienneet.”
Lilith kiroili mielessään, miksi ihmeessä hänen isänsä pyysi heitä salaamaan kaiken – totuuden omalta lapseltaan. Samassa hänen mieleensä tuli valokuva taskussaan, valokuva jossa lukee Dumbledoren, Luciuksen ja Severuksen olevan hänen kummisetiänsä.
”Miksi ette kertoneet.. että olette minun kummisetiäni?” Dumbledore katsoi hämmästyneenä Lilithiä, muistossa ei ollut kohtausta, kun Gabrielle oli kysynyt heiltä asiaa.
”Mistä tiedät tämän?”
Lilith kaivoi valokuvan taskustaan. ”Tästä”
Lilith katsoi miehen kasvoja edessään, tämän nähdessä kuvan. Miehen ilmeettömille kasvoille nousi pieni hymy, mutta kasvoille palasi sama ilmeetön ja tyyni ilme, nostettuaan katseensa kuvasta Lilithiin.
”Taisit löytää tämän Kalmanhanaukiolta”, rehtori totesi.
”Kyllä.”
”Niin arvelinkin. Ja kysyit miksi emme kertoneet sinulle, että olemme kummisetiäsi. Ensinnäkin olisi ollut omituista, jos minä - Albus Dumbledore, tunnettu pimeydenvoimien vastustaja, olisin kuolonsyöjän tyttären kummisetä, saati tekemisissä kuolonsyöjän kanssa. Päätimme, että on parempi, kun pysymme kaikki etäisempinä sinuun.”
”Mmm..” Lilith mumisi myötäillen Dumbledoren puhetta.
”Mutta emme onnistuneet siinä, kuten luulimme. Nimittäin ystävystyit heti ensimmäisinä vuosinasi täällä Luciuksen pojan, Dracon kanssa ja asuit muutamina kesinä heidän luonaan, olit paljonkin tekemisissä Luciuksen kanssa - äitisi serkun ja kummisetäsi kanssa. Lucius halusi alusta lähtien kertoa sinulle kaiken, minun mielestäni se ei kuitenkaan olisi ollut oikein. Tehtävänämme oli suojella sinua.”
”Suojella siis miltä?”
”Etkö kuunnellut ja katsellut tarpeeksi muistoani? Isäsi viimeinen pyyntö meille oli, että pitäisimme sinusta ja äidistäsi huolta, jos hänelle sattuu jotain. Koska Regulus tiesi vaimonsa suurista ja kadehdituista taikavoimista, kuten myös minä, Severus ja Lucius tiesimme – harvat kuitenkin tiesivät siitä, Gabrielle uskoutui asiasta vain läheisimmille ystävilleen. ”
”Mutta..” Lilith sanoi, muttei saanut muodostettua sopivaa lausetta, hän oli liian sekaisin kaikesta.
”Regulus oli saanut kuulla Voldemortin tietävän naisesta, jolla oli salaperäisiä voimia. Voldemort tietenkin paloi halusta saada nämä voimat käyttöönsä.”
”Ja minun äitini.. Saiko Voldemort minun äitini?”
”Me emme voi tietää varmaksi, mutta voisin uskoa äitisi katoamisen perusteella, että kyllä.”
Lilith ei halunnut uskoa kaikkea tätä. Hän oli luullut isänsä olevan ylpeä tyttärestään, joka seurasi hänen jalanjälkiään ja rupeaisi kuolonsyöjäksi. Lilithiä ahdisti, hän teki töitä miehelle, jonka takia hänen isänsä oli kuollut, ja joka oli ehkä siepannut.. tai tappanut hänen äitinsä.
”Joudun myöntämään, että teimme suuren virheen kanssasi Lilith. Meidän olisi pitänyt kertoa sinulle kaikki silloin, kun sait tietää vanhempasi. Luulimme suojelevamme sinua. Luulimme, että sinun olisi parempi elää siinä uskossa, että isäsi oli kuolonsyöjä, kuten kaikki uskovat. Luulimme olevan parempi, ettet tietäisi vielä kaikkea voimistasi, jotka olet perinyt äidiltäsi. Voimia joiden takia äitisi katosi.”
”Miksi ette kertoneet edes sitä, että isäni ei ollut kuolonsyöjä?”
”Koska kaikki uskovat hänen olleen. Niin on parempi, ja Regulus itse halusi niin. Sen, ettei kukaan tiedä Reguluksen pettäneen Voldemortin, pitäisi suojella sinua parhaiten. Jos Voldemort saisi tietää luottomiehensä kuolleen yrittäessään tuhota osaa häneen sielustaan, sinä et olisi hetkeäkään turvassa. Jos Voldemort saisi tietää, että on myös toinen noita, jolla on salaperäisiä taikavoimia, emme voisi suojella sinua. Voldemort haluaisi saada voimat sinusta kenolla millä hyvänsä”
Lilith tunsi kokeneensa kammottavaa vääryyttä, hän luuli kerran saaneen tietää totuuden itsestään, ja nyt se kaikki pyyhitään taas pois.
”Minä.. olen silti kuolonsyöjä”
”Niin olet, ja voisin uskoa, ettet olisi ikinä liittynyt Voldemortin joukkoihin, jos olisit tiennyt tämän kaiken. Emme uskoneet, että suojelemisesi aiheuttaisi tämän.. kai ymmärrät, että tahdoimme vain suojella sinua?” Dumbledore kysyi, ja Lilith näki pientä surua hänen silmissään.
”Minä.. minä en tiedä..” Lilith mutisi vastaukseksi.
Hän oli liittynyt kuolonsyöjiin, hän kutsui miestä jonka takia hänellä ei ollut vanhempia, Herrakseen. Tämä sama mies oli antanut hänelle tehtäväksi tuoda joku Weasleyn perheestä.. kidutettavaksi, jotta tämä kertoisi Harry Potterista tietoa. Lilith oli valinnut Ginnyn, parhaan ystävänsä – ainakin entisen sellaisen.
”Tietääkseni sait Voldemortilta tehtävän?”
”Kyllä, ja valitsin Ginnyn..”
”Miksi Ginny?”
”En tiedä.. En.. halua kuvitella mitä tapahtuisi, jos hän saisi tietää jonkun perheestään kuolleen minun takiani.” Lilith sanoi ja tunsi kamalaa oloa ajatellessaan jos Ginnylle tapahtuisi jotain.
”Me emme kuitenkaan aio antaa sen tapahtua.” Dumbledore sanoi ja Lilith katsoi kummastuneena Dumbledorea.
”Se – se oli minun tehtäväni, vannoin tekeväni sen..”
”Niin sinä teetkin, viet Ginnyn sinne, mutta me teemme iskun.”
”Iskun?”
”Feeniksin killan kanssa, tulemme suurin osa ja pelastamme Ginnyn. Eikä sinua epäillä osalliseksi tapahtumaan.”
”Mutta mistä tiedätte, minne vien Ginnyn?”
”Lucius sai tietoonsa, että seuraava kokouksenne on Rookwoodin kartanossa, jonne sinun täytyy myös viedä Ginny.”
”Hyvä on.. Mutta eikö se ole.. aika vaarallista? Kartano täynnä kuolonsyöjiä ja Voldemort..” Lilith mutisi ja pelkäsi tehtävänsä johtavan useiden kuolemaan. Useiden hänen läheistensä kuolemaan, ihmisten jotka ennen välittivät hänestä, tuskin enää – kun olivat saaneet totuuden hänestä selville. Lilith huokaisi.
”Älä sinä huolehdi meistä, me hoidamme asiamme. Sinun täytyy hoitaa omat lupauksesi, ja sen teetkin. Kalkaros ja Lucius ovat selostaneet Killalle ja Ginnylle suunnitelman, ja Ginny suostui siihen.. Puolestaan Ronald ei suhtautunut asiaan kovinkaan suopeasti..”
Lilith osasi kuvitella mielessään Ronin, joka sai tietää Ginnyn joutuvan vaaraan Lilithin takia. Ron oli aina aiemminkin vihannut Lilithiä, mutta jos tämä näkisi Lilithin nyt, ei seuraisi hyvää.
”Minulla olisi puolestaan sinulle eräs tehtävä, jos suostut toimimaan myös meidän puolellamme..”
”Minä.. en tiedä.. Mikä tehtävä olisi?”
”Olen kuullut unestasi, jossa olit pienessä huoneessa, jonka seinät olivat tiiliä – uskoakseni se on vankityrmä. Herättyäsi unesta, sinun mielesi valtasi eräs henkilö..”
”Uskoakseni se oli äitisi Gabrielle”
”Mutta.. tehtäväni?” Lilith kysyi ihmeissään, hän oli salaa toivonut, että unessa hän oli äitinsä hahmossa – koska juuri ennen herättyään oli kuullut äänen yläpuolellaan joka sanoi Gabriellen nimen.
”Voit luultavasti pelastaa äitisi siitä tyrmästä, jos olen päätellyt oikein.”
Lilith katsoi järkyttyneenä rehtoria edessään.
”Uskotko että.. äitini on hengissä, siinä tyrmässä?”
”Uskon, ja uskon myös, että teitä yhdistää voimanne, jotka häneltä olet perinyt. Jos olen oikeassa, hän otti sinuun yhteyden unessasi, joka jatkui vielä hieman sen jälkeen, ja valtasi ruumiisi.”
