A/N: kyllä, meliza on kirjoittanut jälleen.. ja virheistä on erittäin pahoillaan.
Luku 8
Suhdesolmuja
Lilith hoiperteli Luihuisten oleskeluhuoneen läpi kohti makuusaleja huonovointisena.
”HITTO!”, Lilith huusi kuuluvasti törmättyään nojatuoliin pimeässä huoneessa.
”Noniin ja kuin kukaan ei olisi herännyt tuohon”, Lilith ajatteli jatkaen matkaansa varoen törmäämästä enää mihinkään. ”Kuka siellä on?” kuului Dracon ääni poikien makuusalin ovensuusta. Lilith jähmettyi paikoilleen.
”Minä vain, en saanut oikein nukuttua ja voin huonosti..” Lilith yritti sanoa kepeästi, mutta hänen äänestään Draco arvasi Lilithin valehtelevan.
Samassa Grabbe tallusteli sisään oleskeluhuoneeseen. ”Grabbe?” Draco kysyi hämmästyneenä
”..mitä sinä tähän aikaan täällä teet?” Draco jatkoi hämillään ja sulki poikien makuuhuoneen oven takanaan.
”No tuon aivot eivät ainakaan keksi mitään kunnon valetta..” Lilith tuhahti mielessään.
Grabbe raaputti päätään mietteliäänä. ”Kävin ulkona haukkaamassa happea, kun en saanut unta”, Grabbe tokaisi ja meni makuusaliin tönäisten Dracon tieltään.
”Mikäs hänellä on?” Draco kysyi hämillään Lilithiltä. ”Öh, en tiedä, mutta taidan tästä mennä nukkumaan.. jos viimeinkin saisin unta..” Lilith mutisi ja vältti katsomasta Dracoa silmiin. Draco tunsi Lilithin liian hyvin, ja näki tämän jälleen valehtelevan.
”Lil, tuota siitä mitä tapahtui silloin.. sinä ja Blaise..” Draco aloitti, mutta Lilith pyöritteli päätään ”Draco, puhutaan myöhemmin – oikeasti, minä en jaksaisi nyt..” Lilith kuiskasi ja lähti tyttöjen makuusaliin.
Lilith yritti saada unta, turhaan. Hänen päätään särki ja kättään pisteli ja vihloi, lisäksi hänen mielessään pyöri liikaa asioita, tieto isästään ja äidistään, Kalkaros oli kuolonsyöjä, Sirius Musta hänen setänsä.. ”Pitäisi tavata Sirius huomenna..” Lilith mumisi puolinukuksissa ja nukahti hetken kuluttua.
Aamulla herätessään Lilith katsoi itseään peilistä. Hänen silmänalusensa olivat tummina valvomisesta, kasvot kalpeat pahoinvoinnista. Lilith haukotteli ja harjasi hiuksiaan mutisten itsekseen ”Ei teitä saa mitenkään laitettua, vaikka harjaisin kuinka, te pystytte tuollaisina!” ja viskaisi harjan sängylleen. Lilith vaihtoi yöpukunsa päivävaatteisiin, ja laittoi kaapunsa päälleen.
”Mitähän Ginnylle kuuluu?” Lilith ajatteli lähtiessään kohti ruokasalia.
”Lil!” Ginny huudahti ja juoksi Lilithin luokse hänen saavuttuaan saliin. Ginny halasi ystäväänsä ja kertoi hänelle kuulumisiaan, sekä unelmoi Harrysta – tapansa mukaan.
”Käyn laittamassa jotain suuhuni, puhutaan myöhemmin lisää. Minulla on sinulle asioita kerrottavana!” Lilith sanoi ja hyvästeli Ginnyn lähtiessään kohti Luihuisten pöytää.
Pöydässä istui vain pari Lilithin tuttavaa, ja hän päättikin istua Pansyn ja Blaisen väliin. ”Hei Lil, mitä kuuluu?” Pansy kysyi ja katseli arvostelevasti Lilithin tummia silmänalusia sekä tavallistakin kalpeampia kasvoja, kuitenkaan mainitsematta niistä mitään.
”Eipä kummempia..” Lilith mutisi pureskellessaan pientä kurkunpalaa lautasellaan.
”Mitä sinun päällesi oli silloin tapahtunut?” Pansy jatkoi ja katseli Lilithiä edelleen ahdistavan tutkivasti. ”Ei mitään, olin vain kaatunut ja oli tullut pieni haava”, Lilith vastasi ja joi mehulasinsa.
”No hyvä juttu”, Pansy sanoi ja rupesi rupattelemaan vastapäätä istuvalle tytölle, jonka nimeä Lilith ei muistanut.
Syötyään ja juotuaan Lilith lähti etsimään Ginnyä, kuitenkin tuloksetta. Lilith halusi kuitenkin kovasti kertoa Ginnylle vanhemmistaan, ja rohkaistui menemään Ronin ja Harryn juttusille. ”Hei Ron, Harry..” Lilith mutisi ja katsoi poikia edessään epäilevänä ”..että sen Ginnyn pitikin mennä hukkaan, juuri kun olisi ollut asiaa” Lilith mumisi mielessään.
”Öh, hei Lilith”, pojat vastasivat ja katsoivat Lilithiä varautuneesti – mitä asiaa tuolla Luihuisella heille olisi, Lilith arveli heidän miettivän.
”Tuota satutteko tietämään missä Ginny on? Yritin etsiä häntä mutta en löytänyt”, Lilith kysyi ja toivoi epämieluisan tilanteen loppuvan piakkoin. ”Tuota.. joo, professori McGarmiwa pyysi häntä luokseen, oli jotain puhuttavaa kokeista”, Ron sihahti vastaukseksi.
”Olisiko sinulla hänelle jotain tärkeää asiaa, voisimme sanoa sen hänelle?” Harry kysyi Lilithin yllätykseksi.
”Joo, nuo eivät halua minun ja Ginnyn olevan missään tekemisissä..” Lilith ajatteli.
”Ei teidän tarvitse, puhun hänelle sitten myöhemmin itse” Lilith sanoi ja oli lähtemässä, kunnes Kalkaros saapui heidän luokseen.
”Neiti Musta.. Potter, Weasley..” Kalkaros sanoi saapuessaan paikalle. ”Teidän täytyisi tulla Dumbledoren kansliaan”, Kalkaros jatkoi ja Lilith katsoi häntä epäillen, ja hänen mieleensä palautui yön tapahtumat.
”Mitä asiaa rehtorilla meille kolmelle on?”, Harry kysyi ihmeissään, mutta Kalkaros ei vastannut, vaan käski heidät seuraamaan häntä.
Lilithin päätä särki edelleen ja hän voi pahoin, kun he saapuivat Dumbledoren kansliaan. Kansliaan oli tuotu lisää tuoleja ja kaksi uutta sohvaa, heidät ohjattiin istumaan niille. Lilith istuutui yhdelle tuoleista pidelleen päätään käsissään värähtäen kivusta.
”Onko kaikki kunnossa?” Dumbledore kysyi katsoen kummastuneena Lilithiä. Lilith nosti päänsä ja huomasi huoneeseen saapuneet ihmiset, Dumbledoren, Siriuksen ja Luciuksen.
”Öh, on.. päätä vain hieman särkee”, Lilith vastasi ja väläytti pienen tekohymyn Dumbledorelle.
”Niin miksi me olemme tulleet tänne?” Harry kysyi kärsimättömänä ja katsoi kummastuneena kummisetäänsä joka oli saapunut kansliaan.
Dumbledore istuutui tuolilleen ja sanoen ”Sirius, kerrotko asiasi?” Sirius istuutui sohvalle Harryn ja Ronin viereen ja hieroi käsiään yhteen hermostuneesti.
”On tulossa joulu, ja sinähän Harry olet jo tulossa luokseni Kalmanhanaukiolle, kuten sinä Ron ja perheesi..” Sirius aloitti katsoen ensin Harryyn ja sitten Roniin.
”Öh, niin mutta miten se liittyy tähän, että meidät pyydettiin tänne?” Ron kysyi ja katsoi tympääntyneenä Lilithiä edessään.
”No, ajattelin tässä ilmoittaa, että pyytäisin Lilithin myös jouluksi Kalmanhanaukiolle.” Sirius sanoi ja hymyili nyt Lilithille katsoen tätä kysyvästi.
Harry nousi sohvalta ja näytti puulla päähän lyödyltä, Lilith naurahti hiljaa. ”Mitä – miksi HÄN – tulisi joululomaksi meidän seuraamme?” Harry huudahti hölmistyneenä ja Ron veti hänet takaisin alas istumaan. ”Niin miksi hän, sinun luoksesi?” Ron kysyi hieman ystävällisempään sävyyn kuin Harry.
”Olen hänen setänsä”, Sirius sanoi hieman tuohtuneena Harryn ja Ronin reagointiin ”..ja mikäli olen oikein ymmärtänyt, te kolme ette oikein tule toimeen keskenänne – ja nyt olisi aika edes yrittää”, hän jatkoi mutta Harry nousi jälleen sohvalta pompahtaen ”Sinä – hänen – setänsä.. Mitä sinä puhut?” Harry huudahti änkyttäen ja katsoi vuoroin kummisetäänsä ja vuoroin Lilithiä.
Lilith ei tiennyt mitä ajattelisi kaikesta, hän oli aiemmat vuodet viettänyt joulut Tylypahkassa. Ensimmäisenä ja toisena vuotenaan hän vietti ne vielä Harrisonien luona, mutta ajan kuluessa he etääntyivät toisistaan, ja Lilith oli jäänyt jouluiksi koululle, viimeisimmät kesälomat Lilith oli viettänyt vuoroin Ginnyn perheen luona ja Dracon perheen kesähuvilassa. Nyt hänen oikea setänsä pyysi häntä luokseen jouluksi..
”Niin, hän on veljeni tytär..” Sirius vastasi ja katsoi hermostuneena Harryyn ja vuoroin Lilithiin joka jälleen piteli päätään käsissään näyttäen huonovointiselta. ”Sen – sen kuolonsyöjän tytär?” Ron änkytti ja samassa Lucius, Kalkaros ja Sirius loivat Roniin vihaisen katseen, Ron katsoi häpeilevästi lattiaa korvat punaisina. Lilith ei välittänyt Ronin sanoista, toisin kuin Kalkaros, Lucius ja Sirius vaikuttivat loukkaantuneilta. Harry toisti Ronin kysymyksen ”Veljesi Reguluksen – kuolonsyöjän – tytär?”
”Hiljaa!” Kalkaros tiuskahti Harrylle.
”Kyllä, veljeni tytär”, Sirius sanoi ja katsoi nyt hieman suuttuneena Harryyn ”Lilith, mitä sanot, tuletko Kalmanhanaukiolle joululomaksi?” Sirius jatkoi kääntäen katseensa Lilithiin. Lilith nosti katseensa Siriukseen empien.
”Tuota.. en tiedä”, Lilith sanoi ja katsoi kysyvästi Kalkarokseen ja Luciukseen, mitä he olivat siitä mieltä?
”No, miksi et tiedä?” Lucius kysyi hämmästyneenä.
”Hitto, menisinkö minä Killan päämajaan jouluksi, juuri kun olen liittynyt kuolonsyöjiin.. Silloin on suurempi riski että he saisivat tietää…” Lilith mietti mielessään.
”Lilith?” Sirius kysyi kun Lilith oli vaipunut ajatuksiinsa. ”Öh, tuota.. Kai minä voisin tulla..” Lilith mutisi hiljaa ja katsoi Siriukseen joka hymyili
”Hienoa!” Sirius sanoi ja hänen silmänsä loistivat. Lilith laski päänsä jälleen käsiinsä – hänen päätään särki hirveästi.
”Minulla on aika huono olo, voinko nyt lähteä?” Lilith kysyi ja noustessaan tuolista hän hoippui. Lucius tarttui Lilithin käteen, ettei tämä kaatuisi.
”Aih!” Lilith huudahti, Lucius oli juuri tarttunut siihen kohtaan mihin pimeyden piirto oli viimeyönä tehty. Kaikki katsoivat Lilithiä hämmentyneinä ja Lilith mutisi satuttaneensa kätensä kaatuessaan pari päivää sitten.
”Hyvä on, voit lähteä Lilith”, Dumbledore sanoi rikkoen hiljaisuuden, lisäsi kuitenkin vielä ”..minusta olisi parempi, että joku saattaa sinut, et näytä olevan kovinkaan hyvässä kunnossa.”
”Ei, ei minulla mikään ole. Voin vain huonosti..” Lilith intti, mutta Dumbledore lähetti Luciuksen saattamaan tämän Luihuisten oleskeluhuoneeseen.
”Varmaan kuumetta.. ja olen syönytkin huonosti..” Lilith selitti Luciukselle joka katseli tätä huolissaan taluttaessaan häntä pois kansliasta.
”Syö sitten paremmin illallisella…” Lucius sanoi tyrmien ovella ja loi vielä tutkivan katseen Lilithin. Lilith hyvästeli Luciuksen ja meni sisälle oleskeluhuoneeseen huokaisten. ”Tästä tulee hankalampaa kuin kuvittelin”
