Author:Ollie
Genre: Angst, romance
Pairing: Draco/Hermione
Rating: S
A/N: Osallistuu
Myyttihaasteeseen, ja on 1. osa laajempaa kokonaisuutta;
Antiikin Kreikan jumalat ja jumalattaret. Ja
albumi haasteeseen Takidan kappaleella:
Curly Sue. Myyttinä on
Persefone -myytti.
Valovuosien päässäDraco katsoi synkkänä ulkona raivoavaa myrskyä.. Myrsky taivutti puita ja sadepisarat iskivät ikkunoihin. Mikään siinä synkässä loukossa ei innostanut häntä. Hän katsoi huoneessa sijaitsevaa takkaa, joka toi edes vähän valoa huoneeseen. Hän katseli sitä happamana jonkin aikaa, kunnes kuuli miehen äänen kutsuvan häntä. ”Oi armelias, Draco. Tuon sinulle jälleen armollisen lahjoituksen, Valitulta. Mihin, herra haluaa sen?” Hän käveli käytävää pitkin eteiseen, jossa nuori mies odotti häntä. Draco katsoi arvostelevasti Potterin lähettämää lahjoitusta, joka sisälsi esineitä kartanosta, jotka oli takavarikoitu sodan aikana. ”Viekää ne työhuoneeseen. Minulla on töitä tehtävänä”, Draco sanoi happamasti ja palasi olohuoneeseen. Hän seisoi hetken ovensuussa, mutta raivostuneena päätti uhmata myrskyä. Hän avasi ulko-oven ja astui ulos myrskyyn. Kävellessään sadepisarat valuivat pitkin hänen kasvojaan, mutta hän ei tuntenut niitä. Halveksien hän katsoi ympärillään olevia ihmisiä, olivatpa ne jästejä tai velhoja. Ympärillä kulkijat tuskin huomasivat häntä, kuin hän olisi ollut näkymätön heille, niin kuin varmaan olikin.
Sodan päätyttyä hänen tekonsa oli annettu anteeksi, ja Harry, nykyinen pääministeri, oli antanut hänelle töitä ministeriössä. Hänen tehtävänsä oli tutkia salaperäisyyksien osaston asioita, mm. holvikaarisalissa. Miten olikaan katkeraa työskennellä vihaamansa ihmisen kanssa ja ottaa almuja häneltä? Draco oli jo melkein Lontoon keskustassa ja pysähtyi puistoon istumaan. Sade piiskasi edelleen puita ja sai penkillä istuvan Dracon hytisemään.
Your strength is so hard to find, I feel so much stronger now, the feeling´s alright
Your words make me whole again, those eyes cannot ever lie, you're so divine
I´m not ever alone, you´re not ever aloneHän vaipui ajatuksiin pitkäksi aikaa ja kohotti katseensa kuullessaan tytön äänen jostain kaukaa sateen keskeltä. Tytön ääni oli ollut niin soinnikas ja lumoava pimeyden keskellä, että se oli saanut Dracon jähmettymään. Kuin taiottuna Draco nousi penkiltä ja käveli ääntä kohden lumoutuneena. Tytön nauru oli kuin linnunlaulua, kauniimpaa ja puhtaampaa kuin mikään lintu tai taika pystyisi ikinä tuottamaan. Draco ei piitannut tönivistä ihmisistä ja tööttäävistä autoista. Hän käveli edelleen kohti ääntä edeten kujalta kujalle, kunnes hän näki hänet. Tytöllä oli punainen sateenvarjo suojaamassa hänen ruskeaa hiuspehkoaan ja hänen vierellään seisoi punatukkainen nainen. Molemmat nauroivat jollekin, mutta tytön nauru sai kujan elämään ja ihmisen pysähtymään. Tyttö oli niin kaunis, hän oli kuin valo pimeydessä, kuiskaus tuulessa ja kosketus kädellä. Draco ei nähnyt mitään muuta kuin tytön. Eikä hän halunnut mitään muuta kuin tytön.
I
’m head over heels goddess of mine, your curls touching my face and now I can fly
You brought my life back, the glory you found, I´m in deep dept, without you I wouldn’t survive
I’m not ever aloneHän katsoi edelleen jähmettyneenä tyttöä, kunnes vihdoin tunnisti hänet. Hermione. Miten hän ei ollut ennen tajunnut kuinka kaunis hän oli? Hän tunnisti myös Hermionen seurassa olevan naisen, Molly Weasleyn. Hiljaa hän lähestyi naisia, verhoutuen näkymättömyyteen. Ollessaan parin jalan päässä naisista loitsi sanomatta Mollyn ja heitti sauvan Hermionen kädestä. Hermione katsoi järkyttyneenä Dracon suuntaan. Hän ei aluksi näyttänyt tunnistavan tummiin pukeutunutta Dracoa. Tunnistaessaan hänet, Hermionen suu loksahti auki. ”Draco?” hän sanoi äimistyneenä. ”Hei, Hermione. Näytät todella kauniilta”, Draco sanoi ja astui lähemmäs. ”Haluaisitko tulla luokseni kahville?” Draco kysyi ja Hermione nyökkäsi lumoutuneena Dracon harmaista silmistä. Yhdessä he kaikkoontuivat kartanolle, ja samalla Dracon loitsima kirous raukesi ja Molly vapautui. Molly katsoi järkyttyneenä kuinka he katosivat ja yritti saada kiinni Hermionen kädestä siinä onnistumatta. Mollyn kirkuessa Draco ja Hermione olivat jo kartanon mailla. Sade oli jo siellä päin lakannut, mutta maa oli edelleen kostea. He kävelivät yhdessä tietä kartanon ovelle, jossa Draco avasi Hermionelle oven ja toivotti tervetulleeksi kotiinsa. Draco otti Hermionen takin ja johdatti tämän olohuoneeseen. Dracon palatessa tuliviskilasit kädessään keittiöstä Hermione tuijotti edelleen olohuonetta, ja siellä olevia kirjoja ja muita esineitä. Draco tarjosi hymyillen lasin ja riisui takkinsa paljastaen tummat vaatteensa. Hän kehotti Hermionea istumaan viereensä. Hermione istui tämän viereen hymyillen ja he molemmat silmäilivät toisiaan kevyesti. Draco silitti kevyesti Hermionen poskea ja hymyili tälle. Hermione hymyili ujosti takaisin. Pari sekuntia tai pari ikuisuutta he istuivat siinä sohvalla nauttien toisistaan, kunnes he alkoivat jutella. He juttelivat kaikesta, työstä, ystävyydestä, rakkaudesta… Hermione tuntui unohtavan kaiken istuessaan siinä Dracon kanssa. Pian puolenyön jälkeen he siirtyivät yläkertaan.
Your smile is heavenly, I don´t deserve all the love that your giving to me
Your touch makes it hard to breathe, the shiver´s around me now, you´re so fine.Aamulla Hermione heräsi ja häneltä meni hetken aikaa tajuta missä hän oli. Huone oli iso, seinät ja verhot tummat ja se oli täynnä antiikki esineitä. Hänen päätään huimasi, kuin hän olisi juonut korillisen mesimarjasiideriä. Toiseksi järkytyksekseen hän huomasi olevansa alasti. Etsiessään vaatteitaan hän yritti muistella eilispäivää. Laittaessaan sukkia jalkaan hän pohti, että muisti vain sen, että oli tullut Mollyn kanssa kaupasta. Kaikki sen jälkeen oli enemmän tai vähemmän sekavaa. Saatuaan puettua hän hipsi rappuset alas alakertaan, josta leijui kahvin ja tuoreen leivän tuoksu. Hän saapui alas ja katsoi keittiöön, jossa jakkaralla istui Draco Malfoy. Draco hymyili huomatessaan Hermionen saapuneen, hän nousi ja käveli tämän luokse. Hän katsoi Hermionea kauan silmiin ja suuteli kevyesti suulle. Hermione katsoi tätä järkyttyneenä. ”Mitä eilen tapahtui?” hän tiukkasi Dracolta. Draco katsoi tätä hetken ja vastasi. ”Me tapasimme, päädyimme talooni ja yläkertaan.” Hermione katsoi Dracoa järkyttyneenä. Hän aikoi sanoa, mutta ei ehtinyt kun oveen koputettiin kiivaasti. ”Draco! Avaa ovi ja päästä minut sisään!” joku huusi oven takaa. Draco huokasi ja käveli eteiseen ja avasi muukalaiselle oven. Draco käveli keittiöön takaisin muukalainen takanaan karjuen: ”Mitä oikein ajattelit!? Kidnappasit Hermionen! Draco, kuuntele minua! Sinun täytyy päästää hänet takaisin! Kuulitko?! Molly on suunniltaan huolesta, eikä sen takia tee töitään sääkeskuksessa ja sen takia täällä on satanut vettä ja lunta koko päivän, ellet ole huomannut! Sinun täytyy päästää Hermione takaisin!” Draco katsoi Harryyn halveksuen ja mittaili tätä nenänvartta pitkin, ja vastasi: ”En voi päästää häntä takaisin.”
”Miten niin et?!” Harry huusi naamapunaisena.
”Miksi en?” Hermione kysyi hiljaa.
”Koska hän lupasi”, Draco sanoi ja jatkoi huomattuaan Harryn ja Hermionen kysyvän ilmeen: ”Hän vannoi Rikkumattoman valan.” Harry huokaisi ja Hermione katsoi Dracoa järkyttyneenä. ”Mitä?! Sinä huumasit minut! Senkin paskiainen!” Hermione huusi ja yritti lyödä Dracoa, joka katsoi häntä surumielisin silmin. Harryn katsoessa Dracoa, hän ymmärsi jotain. Sen takia hän ehdotti rauhallisesti: ”Mitä jos Hermione on puolet vuodesta sinun kanssasi ja puolet meidän?” Draco ja Hermione, joka oli lopettanut lyömästä Dracoa, katsoivat Harrya. Draco nyökkäsi Harrylle, ja siirsi katseensa Hermionelle, joka näytti vihaiselta. ”Kuule, minä rakastan sinua. Kuulitko? Minä rakastan sinua. En voi elää ilman sinua ja toivon, että jäisit luokseni”, Draco sanoi hiljaa. ”Onko minulla mahdollisuuksia?” Hermione sanoi katkerasti. Hän yritti olla katsomatta Dracoa ja vastasi myöntävästi Harrylle. Harry nyökkäsi molemmille ja häipyi ovesta ulos. Draco katsoi Hermionea, joka katsoi tätä hetken halveksien ja painui yläkertaan. Draco huokaisi raskaasti.
The heart is pumping for my life, the mind is happy and I will love you to the day I die I´m head over heels goddess of mine, your curls touching my face and now I can fly
You brought my life back, the glory you found, I´m in deep dept, without you I wouldn´t surviveA/N2: Kommenttia toivotaan taas
