Luku 5.
Lily istui yksin oleskeluhuoneessa, ja katseli ikkunasta ulos.
Hänen olisi itse asiassa pitänyt olla pihalla, kannustamassa Jamesia.
Olihan nyt sentään huispausottelu Luihuisia vastaan, totta kai hänen olisi pitänyt olla paikalla.
Mutta Lilyn ei juuri sillä hetkellä tehnyt mieli mennä räntäsateeseen vilustuttamaan itseään.
Minulla on parempaakin tekemistä, kuin hankkia flunssa…Hän kuuli etäistä meteliä. Ottelu oli varmaankin päättynyt.
Pian ihmisiä alkaisi valua oleskeluhuoneeseen.
Lily kuunteli tarkkaan, ja kuuli pian käytävältä tutun metelin.
Sirius…Lily pyöräytti silmiään, ja pyyhki silmäkulmaansa. Hän ei halunnut että muut näkivät että hän on itkenyt.
“Lily! Mikset ollut katsomassa ottelua?” Sirius huusi heti astuttuaan muotokuva-aukosta sisään.
“Ei huvittanut…” Lily aloitti, mutta Sirius jatkoi kiihtyneenä.
“James putosi luudalta! Sinun olisi pitänyt nähdä se! Nyt se makaa sairaalasiivessä.”
“Voi ei! Ei kai käynyt pahasti?”
Jos James loukkaantui vakavasti, en anna ikinä itselleni anteeksi!Sirius vain tuijotti Lilyä häkeltyneenä.
“Lily, me puhumme nyt Jamesista. Se pelaisi huispausta, vaikka sen selkälanka olisi katkennut!” Sirius nauroi.
“Selkäranka korjaan.” Nyt Remuskin puuttui puheeseen.
Lily katseli kelmejä hiukan kummissaan.
Sirius naureskeli itsekseen. Hän kuvitteli varmaan Jamesin onnettomuuden.
Remus näytti tyynen rauhalliselta, mutta ehkä kuitenkin hiukan huolestuneelta.
Ja Peter.. Peter piilotteli Remuksen selän takana. Mutta Lily näki kuitenkin, että poika myös piilotteli oman selkänsä takana jotain.
“Peter, mitä sinulla on selkäsi takana?” Lily kysyi tuimasti.
Peter puri huultaan nolona.
“Ei mitään…”
“Peter.” Lily sanoi painostavasti.
Nyt Remus ja Siriuskin tuijottivat Peteriä.
“Äh..” Peter katsoi muita hetken, ja paljasti sitten mitä piilotteli.
Se oli avaamaton ja täysi tuliviski pullo.
“Peter! Mitä me teemme täydellä tuliviski pullolla?” Lily parahti häkeltyneenä.
Ja jos joku ehdottaa juomista niin minä…“Lily, sinä et ehkä tiedä mitä sillä voi tehdä, mutta minä tiedän!” Sirius nappasi pullon Peterin kädestä ja tutki sitä tarkasti.
“Sirius, me emme ole juomassa sitä!”
“No mitä sillä sitten voi tehdä?” Sirius tiuskaisi ja mulkaisi Lilyä.
“No, ääh…”
Sirius katsoi Lilyä painostavasti ja odottavasti.
“Pelata vaikka pullonpyöritystä!” Lily parahti.
Ei, ei minun tuota pitänyt ehdottaa!Siriuksen suu vääntyi mielipuoliseen virneeseen
“Lily, luet ajatukseni!” Sirius katseli ympäri oleskeluhuonetta, selkeästi etsien paikkaa jossa he voisivat pelata.
“Täysi tuliviski pullo ei tule ikinä pyörimään.” Remus puuttui puheeseen.
“Ei niin.” Siriuksen silmät välkähtivät ilkikurisesti.
“Pullo pitää ensin juoda, jotta voimme pelata…” Tämä jatkoi, ja yritti avata korkkia käsin. Ähistyään hetken, Sirius mulkaisi Peteriä, ja yritti sitten avata korkkia hampaillaan.
“Tuo ei tule ikinä onnistumaan…” Remus sanoi pudistellen päätään.
Sirius mulkaisi ystäväänsä murhaavasti, ja jatkoi ähinäänsä korkin parissa.
“Olisi minulla kyllä korkinavaajakin.” Peter sanoi hiukan nolona kaivellen taskuaan.
“Olisit heti sanonut!” Sirius ärähti vihaisesti ja nappasi korkinavaajan Peterin käsistä, ja avasi pullon.
Hetkinen, mitä minä teen? Minun pitäisi nyt mennä katsomaan Jamesia!Lily nousi ylös ja hivuttautui lähemmäs muotokuva-aukkoa.
“Turhaa… Ei sinua kuitenkaan päästetä sinne enään.” Remus mumisi hiljaa Lilylle.
Tyttö puuskahti turhautuneena ja istui takaisin tuolille.
“Noniin, pelataan!” Sirius sanoi innokkaasti.
“Se pullo ei edelleenkään pyöri kunnolla, kun se täynnä tuliviskiä.” Remus sanoi masentavasti.
“Kuutamo, sinulta ei kysytä!” Sirius sanoi tuimasti, ja otti ison huikan pullosta. Tämän jälkeen hän laittoi hän osoitti taikasauvallaan ilmaa Lilyn edestä, ja mumisi jotain. Sitten hän laittoi voitonriemuisesti pullon korkin kiinni, ja laittoi sen Lilyn eteen.
Kaikkien hämmennykseksi se pysyi ilmassa, Siriuksen tekemän taian avulla.
“Vakuuttavaa, mutta ei se pyöri kuitenkaan.” Lily sanoi ironisesti.
Sirius kohotti hänelle toista kulmaansa, ja pyöritti pulloa. Se pysähtyi Peterin kohdalle.
“Totuus vai tehtävä?” Sirius kysyi ilkikurisesti.
“Totuus.” Peter kuiskasi hiljaa.
“Oletko nähnyt märkiä unia Veronicasta?”
“Sirius!” Lily tuijotti poikaa vihaisesti.
“Ei Peter voi tuollaiseen vastata kun oleskeluhuone on täynnä ihmisiä!”
“Kultaseni, sano heti jos näet yhdenkin ihmisen täällä.”
Lily vilkaisi ympärilleen. Sirius oli oikeassa. Oleskeluhuone oli tyhjä. Ihmiset olivat menneet jo makuusaleihin, eikä hän ollut huomannut mitään.
Lily laittoi kätensä puuskaan.
“Öh…” Peter puri huultaan vaivautuneena.
“Joo.” Poika vastasi sitten vaivautuneesti.
“Niin minä ajattelinkin.” Sirius sanoi omahyväisesti, välittämättä Lilyn järkyttyneestä ilmeestä.
Peter punastui ja pyöritti pulloa.
Se pysähtyi Remuksen kohdalle.
“Tehtävä.” Poika tuhahti ennen kuin Peter ehti edes kysyä mitään.
“Ota paita pois.” Peter sanoi punastuen uudestaan.
Voi kuinka söpöä. Pikku-Peterissä taitaa olla hiukan hintin vikaa…Ilmeenkään värähtämättä Remus napitti paitansa auki, ja otti sen pois.
Lily luuli näkevänsä laihan vartalon, jossa olisi arpia, ja yllättyi ehkä hiukan iloisesti näkemästään.
Remus oli lihaksikas, ja no, oli hänellä arpia, mutta ei kuitenkaan kovin näkyviä.
Sirius yski kuuluvasti, ja näytti möreältä, nähdessään Lilyn ilmeen.
“Remus, ole hyvä ja jatka.” Sirius tiuskaisi pojalle vihaisesti.
Remus vilkaisi Siriusta ja pyöritti. Nyt pullon kaula osoitti Siriusta itseään.
“Totuus vai tehtävä?”
“Tehtävä.”
Hmm, ehkä Remus käskee hänenkin riisua paitansa…
Ei, tuhma mielikuvitus!“Tuon äskeisen vihaisen jatkokehotuksesi takia, saat istua Peterin syliin hajareisin. Siis niin päin että olet Peteriä kohti.”
Jos katse olisi voinut tappaa, Remus makaisi varmasti kuolleena maassa.
Sirius vilkaisi huomaamattomasti Lilyn suuntaan, ja istui sitten Peterin syliin hajareisin.
“Noniin, kauanko joudun olemaan tässä?” Hän tiuskaisi Remukselle vihaisesti.
“Voit tulla jo pois.” Poika vastasi. Hän ei halunnut että Sirius vihoittelisi hänelle.
Sirius mulkaisi vielä kerran Remusta, nousten ylös Peterin päältä.
Lily huomasi Peterin hiukan pettyneen ilmeen, eikä tyttö voinut estää tirskahdusta.
Sirius katsoi Lilyä kummastuneena, ja pyöritti sitten pulloa. Odotetusti se pysähtyi Lilyn kohdalle.
“Totuus vai tehtävä?” Siriuksen ilkikurinen ääni ei tarkoittanut mitään hyvää.
Jos vastaan totuus, hän kysyy jotain Jamesista. Tai vielä pahempaa, hän kysyy kävinkö siellä suihkuhuoneessa silloin…
Tehtävä on luultavasti turvallisempi vaihtoehto. “Tehtävä” Lily vastasi. Hän yritti näyttää itsevarmalta, vaikka se tuskin onnistui kovinkaan hyvin.
Sirius näytti miettivältä, mutta kun hän viimein sanoi tehtävän, Lily tiesi että ei poika oikeasti ollut miettinyt.
“Suutele minua.” Poika sanoi ja virnisti.
Jotenkin osasin odottaa jotain tälläistä…Lily nousi ilmeenkään värähtämättä, ja käveli Siriuksen luo.
Hän ei välittänyt Remuksen järkyttyneestä ilmeestä, eikä Siriuksen itsevarmasta katseesta.
Hän vain kumartui, ja painoi suudelman Siriuksen huulille.
Ja sitten, monta asiaa tapahtui yhtä aikaa.
Sirius kaappasi Lilyn sylinsä ja suuteli tätä. Tämän äkkinäisen liikken seurauksena Lilyn topin toinen olkain katkesi.
Samassa muotokuva-aukosta kuului järkyttynyt huuto.
“Mitä helvettiä te teette!?” Jamesin kasvot olivat vääristyneet vihasta.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Noniin, jatkoa tähänkin
Kommentit ois kivoja, ja no, virheitä luultavasti löytyy.