// Alaotsikko: angst, ei paritusta, Severus
Title: Moments of Happiness Elude
Author: jennimur
Rating: S
Genre: angst
Pairing: Periaatteessa ei kai mitään.
Summary: Severus miettii miksi ihmeessä Lily onkaan hänen ystävänsä.
A/N: Jos joku ei millään pysty lukemaan hieman sekavaa ja ehkä aavistuksen poukkoilevaa tekstiä, ei kannata lukea tätä. En tiedä miten tuosta saisi jotenkin yhtenäisemmän, se nyt on vain sekava ja sellaisena pysyy. Jollei joku halua antaa kunnon rakentavaa palautetta *vinkvink*. Eilen oli tuottoisa päivä ja tänään päivittelen miten kaikista on tullut niin sekavia ja jotenkin outoja
Palautetta otan enemmän kuin mielelläni vastaan. Ainiin joo osallistuu albumihaasteeseen Musen Falling away with you-biisillä, sanat löytyvät lopusta. Nimi on hirveä ja en ole ihan täysin selvillä tuon elude-verbin käännöksestä. Nappasin sen kappaleen sanoista.
Moments of Happiness EludeSeverus istui suuren tammen alla ja yritti unohtaa. Hän ei halunnut tehdä kaikesta vaikeaa ja aiheuttaa hämmennystä heidän suorastaan loistaviin väleihinsä. Joskus Severus ihmetteli kuinka he olivatkaan vielä ystäviä. Hän ei tosin ollut kertonut Lilylle läheskään kaikkea tekemisiään, mutta juorut liikkuivat. Toisaalta Lily oli viimeinen jonka kuvittelisi uskovan typeriä juoruja, vaikka hänen tapauksessaan ne olivat totta. Severus ei voinut uskoa sen olevan totta, sen että Lily oli vieläkin hänen ystävänsä. Se oli aivan kuin unta ja hänellä oli tunne, että hän alkaisi pian herätä. He eivät olleet pitkään aikaan vain olleet, nauttineet toistensa seurasta ja rentoutuneet täysin. Lily ei ollut varsinaisesti vältellyt häntä, tämä vain... Severus ei osannut selittää sitä. Lily liikkui paljon omien ystäviensä kanssa, aivan kuten hänkin. Hän ei muistanut edes tarkalleen milloin viimeeksi jutteli Lilyn kanssa aivan kahdestaan. He olivat joskus luvanneet olla aina ystäviä ja tukea toisiaan mitä ikinä tapahtuisi. Ehkä se sopimus oli viimein purkautumassa.
He olivat sopineet että heidän välillään ei olisi salaisuuksia, kaikki kerrottaisiin. Lapsina se oli vielä onnistunut hyvin, mutta nyt heillä molemmilla oli salaisuutensa. Severuksella synkät, Lilyllä varmaankin vähemmän lapsilta kiellettyä materiaalia. Mitä ikinä tapahtuisikaan, Severus ei missään nimessä voisi paljastaa tärkeintä salaisuuttaan, sitä, jota hän oli vaalinut ja säilyttänyt jo pitkän aikaa. Muita hän ei yksinkertaisesti voinut kertoa. Severus olisi halunnut olla sellainen itsevarma ja rohkea poika, kaikkea muuta kuin hän nyt oli. Jos hän olisi edes näyttänyt hieman paremmalta hän olisi ehkä voinut uskaltaa kertoa Lilylle tunteistaan. Mutta ei. Hän ei yksinkertaisesti uskaltanut. Kuka nyt koukkunenäisestä ja huonoryhtisestä rasvaletistä pitäisi romanttisessa mielessä? Ei kukaan. Niin Severus ajatteli. Hän ei voinut yhdellekään inhoamistaan ominaisuuksista yhtään mitään. Hän ei todellakaan aikonut alkaa itse paikkailla nenäänsä vaikka hän taitava taikoja olikin. Riski oli liian suuri. Huono ryhti hänellä oli ollut aina. Hän ei voinut sille mitään. Se olisi pitänyt korjata jo monta vuotta aikaisemmin. Rasvaisiin hiuksiin ei ollut oikeastaan minkäänlaista hoitokeinoa. Hänen hiuksensa nyt vain olivat luonnostaan rasvoittuvat ja ohuet. Hyvinä päivinä Severus ajatteli että asialle ei voinut mitään, jos mistään ei löytynyt tyttöä joka osasi olla välittämättä ulkonäöstä ja keskittyä luonteeseen. Huonoina... No, niitä olivat useammat päivät ja ne matelivat ohi itseinhon täyttäminä.
Severus muisti hänen ja Lilyn ensitapaamisen selvästi. Hän halusi kuvitella että hän pystyi matkaamaan takaisin menneisyyteen muistojensa kautta. Hän halusi kuvitella että muistoihin pystyi hautautumaan, niissä pystyi olemaan ja elämään. Severus harrasti sitä aina useammin. Hän valitsi mukavan muiston joka ensimmäisenä tuli eteen ja katkeransuloisin aattein hän muisteli tilannetta yksityiskohtaisesti. Pian maailma oli poissa ja muisto tilalla. Mutta muistot haalistuivat. Severuksesta tuntui että hän oli pian käyttänyt loppuun kaikki muistot. Kun ei ollut muistoja joihin uppoutua, piti palata nykyisyyteen.
Hän muisti yhden kesäisen iltapäivän erityisen selvästi. Siihen hän halusi uppoutua aina uudestaan, mutta kuitenkin hän tiesi että pian siitä oli luovuttava. Pian siitäkin tulisi vain yksi katkeransuloinen häivähdys, joka oli joskus ollut tärkeä. Pian sekin hajoaisi palasiin. Lily oli sanonut hänelle, että tämä välittäisi hänestä aina ja he tulisivat olemaan aina ystäviä, huolimatta siitä mitä työtä he tekisivät, tai millaisiksi he kasvaisivat. Lily oli ollut tosissaan, hänen silmänsä olivat loistaneet varmuutta ja niiden vihreys oli hukuttanut Severuksen. Hän oli uskonut sokeasti niihin sanoihin, melkein kauneimpiin mitä hänelle oli koskaan sanottu. Nyt hän alkoi huomata totuuden.
Toisaalta Severus toivoi ettei hän unohtaisi, hän toivoi että hän voisi muistaa kaikki hyvät hetket ikuisesti. Se tuntui mahdottomalta, mutta yrittämisen arvoiselta. Jos hänellä ei olisi tavoitteita, mihin hän sitten pääsisi? Ajelehtisiko hän vain päättömänä etsien edes jotain johon tarrautua, jotakin, minkä pohjalta voisi yrittää rakentaa tavoitteita? Loppujenlopuksi hän kuitenkin halusi muistaa Lilyn hiukset, silmät, kasvojenpiirteet, hän halusi muistaa miltä Lilyn nauru kuulosti ja miltä hänen hiuksensa tuntuivat. Ehkä ei pitänyt luovuttaa siinä suhteessa aivan vielä.
Hän pystyi roikkumaan vielä muistoissa, mutta hän ei voinut pelastaa enää nykyisyyttä. Hän ei ollut sama Severus, eikä Lilykään ollut aivan samallainen kuin ennen. Hän tiesi että he eivät tulisi olemaan ystäviä ikuisesti niin ihanaa kuin se olisikin. Hän oli vain realisti. Hän oli pimeyden lordin joukoissa ja Lilyn moraali oli liian korkea niihin hommiin. Severus tiesi että tyttö oli liian hyvä ollakseen hänen kaltaisensa. Lily ei ikinä suostuisi kannattamaan Voldemortia. Se suretti Severusta. Ehkä hän suri myös hieman omaa päätöstään, mutta hän ei katunut sitä.
Pian Severus sai huomata olleensa oikeassa. Hän loukkasi Lilyä, pahemmin kuin olisi koskaan voinut kuvitella loukkaavansa. Hän tiesi että Lily ei antaisi anteeksi, mutta ehkä se oli parempi niin. Ehkä sen pitikin mennä juuri niin. Lily ansaitsi parempaa, paljon parempaa. Ja hän voisi mennä ja hukuttaa surunsa jonnekin, hän voisi kanavoida vihansa johonkin hyödylliseen. Vaikka hän olikin murtumispisteessä ja vaikka hänestä tuntui siltä kuin matto olisi vedetty hänen altaan. Oli helppo hukuttautua muistoihin ja jossitella. Joskus hän joutuisi päästämään lopullisesti irti, mutta hän ei halunnut tehdä sitä vielä. Muistot olivat hänen ainoa lohtunsa.
* * *
Muse - Falling away with you
I can't remember when it was good
Moments of happiness elude
Maybe I just misunderstood
All of the love we left behind
Watching the flash backs intertwine
Memories I will never find
So I'll love whatever you become
And forget the reckless things we've done
I think our lives have just begun
I think our lives have just begun
kertosäe:
And I feel my world crumbling
I'll feel my life crumbling
I'll feel my soul crumbling away
And falling away
Falling away with you
Staying awake to chase a dream
Tasting the air you're breathing
I know I won't forget a thing
Promise to hold you close and pray
Watching the fantasies decay
Nothing will ever stay the same
All of the love we threw away
All of the hopes we cherished fade
Making the same mistakes again
Making the same mistakes again
kertosäe
All of the love we've left behind
Wathing the flash backs intertwine
Memories I will never find
Memories I will never find
