Kirjoittaja Aihe: Lupaus, K-11, drama, AU, FF10  (Luettu 2491 kertaa)

Millijoona

  • ***
  • Viestejä: 139
Lupaus, K-11, drama, AU, FF10
« : 20.10.2008 22:48:24 »
Nimi: Lupaus
Kirjoittaja: Millijoona
Ikäraja: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Beta: Ei
Disclaimer: Hahmot ovat Rowlingin.
Tyylilaji: One-shot, drama, AU
Paritukset: eipi ole.
Warnings: Vihjaillaan huumeidenkäytöstä.
Tiivistelmä: Uutenavuotena annetaan lupauksia ensi vuodesta. Hän on pettänyt itseään liikaa uskoakseen niihin.
A/N: FanFic 10 teemalla Uusivuosi, aiheena Fenrir Harmaaselkä.
Tämä oli aika mielenkiintoinen kirjoittaa. Inspiksen sain oikeastaan Wire eli Langalla - sarjasta, jota olen katsellut ekan tuottarin viimeistä jaksoa lukuunottamatta vanhempieni kanssa. Fenrir on saanut aika lailla vaikutteita Omarista, Draco taas Johnnysta ja Bubbsista.  Mitä nyt on Fenrir vähemmän homo kuin Omar ja Draco muuten vaan ihan erilainen kuin Johnny tai Bubbs.
Ja mä näin Omarin mielessäni kirjoittaessani tätä, en Fenririä. Kaikki muu iski jetsulleen.
Ja mä olen huomannut, että hän-kertojalla on aika helppo kirjoittaa. Muhun on nyt jotenkin iskenyt tämmöinen hiukan etäinen, ei hahmoihin niinkään syvälle menevä tyyli. Ensi kerralla voisi kokeilla jotain muuta.

Lupaus

Mies kävelee kadulla. Hän pälyilee ympärilleen. Silmien alla on pussit, partaa ei selvästikään ole ajettu viikkokausiin. Hiukset sojottavat joka suuntaan. Hän vetää hupun päähänsä, vilkaisee vielä kerran taakseen ja kääntyy sitten pienelle kujalle.
Hän asettaa harmaan collegensa hupun paremmin päähänsä ja astelee muina miehinä likaista kujaa pitkin. Ihmiset katselevat ikkunoista. Monet näyttävät väsyneiltä. Yhdestä avoimesta ikkunasta kuuluu läimäyksen ääni. Kävelevä mies irvistää ja pudistaa päätään, muttei sano mitään.
Pian hän kääntyy taas uudelle kujalle, mutta tällä kertaa hän menee heti ensimmäisen oven luokse. Hän pälyilee hiukan ympärilleen, ja muutama ikkuna sulkeutuu. Hän astuu sisään koputtamatta.
Sisällä ei ole melkein mitään. Harmaa, virttynyt sohva tönöttää muutaman alassuin olevan pahvilaatikon vieressä. Mies astelee sohvan luo, siirtäen jalallaan lattialle kerääntyneet sanomalehdet pois tieltä. Hän istuu sohvalle ja kaivaa taskustaan simpukkamallisen puhelimen. Hän nostaa läpän ja naputtellee viestin. Sitten hän sulkee puhelimen, työntää sen takaisin virttyneiden farkkujensa taskuun ja asettaa kummatkin kätensä levälleen sohvan selkänojalle, potkaisee kengät jalastaan ja nostaa sitten jalkansa yhdelle pahvilaatikolle.
Hetken kuluttua mies kuorsaa pehmeästi.

Hän herää muutaman tunnin kuluttua siihen, kun ovi käy. Sisään astelee huppupäinen nuori mies, nuorempi kuin sohvalla istuva. Hän seisoo hetken kunnioittavan välimatkan päässä, vetää sitten taakseen pahvilaatikon ja istuu varovasti sen päälle.
”Sinun pitäisi hommata tänne pari kunnon tuolia, Fenrir. Ja kunnon pöytä”, muukalainen sanoo. Fenrir naurahtaa pehmeästi. ”Miksi? Eihän tänne kukaan muu uskalla tulla. Kuka muka tahtoisi häiritä Fenrirtä?” hän sanoo hiljaisesti. Hänen äänensä muistuttaa hiukan koiran haukuntaa tai suden ulvontaa, mutta siinä on metallinen sävy.
”Isot kihot ovat liikkeellä, Fenrir. He tahtovat sinun pääsi. Kävit väärillä piilopaikoilla”, muukalainen sanoo ja haukottelee. Hän vilkaisee nopeasti ulos ikkunasta ja vetää hupun päästään, paljastaen kalpeat, suipot kasvot ja platinanvaaleat hiukset. Myös Fenrir vetää hupun päästään, sukii hiukan ruokkoamattomia hiuksiaan ja huokaisee. ”Nyt jo? Luulin, että he odottaisivat uudenvuoden yli.”

Vaaleatukkainen naurahtaa laiskasti ja luo kylmänharmaiden silmiensä katseen Fenrikseen. ”Odottaisitko sinä?” hän sanoo hiljaisesti ja kääntää päänsä katsoakseen olkansa yli ovelle. ”Miksi he odottaisivat uudenvuoden yli, kun voivat napata sinut nyt? Sinun pitäisi häipyä täältä, Fenrir. Menisit vaikka jenkkeihin tai jonnekin. Pois. Aloittaisit alusta, tai jotain”, hän jatkaa, kääntäen päänsä hitaasti, katsoen Fenrirtä tämän tummiin silmiin. Fenrir alkaa nauraa. Naurussa on jotain susimaista.
”Alusta? Älä sinäkin vain sano, että uskot siihen roskaan mitä ne sanovat uudesta vuodesta. Uusi mahdollisuus, uusi alku ja muuta sontaa. Hei, minä olen tässä paskassa ollut jo vuosia, ja tulen aina olemaan. Kunnes kuolen”, Fenrir sanoo lopetettuaan nauramisen. Suippokasvoisen pojan huulille kohoaa valju hymy. ”Etkö sinä usko?” hän sanoo hiljaa.
”Usko mihin?” Fenrir kysyy, laskien jalkansa lattialle ja kumartuen eteenpäin.
”Siihen roskaan. Uusivuosi, uusi alku ja niin edelleen.”
Fenrir on hetken aikaa hiljaa, ja kääntää sitten päänsä poispäin. Hän puree huultaan hetken aikaa, pyöräyttää päätään ja kääntää sitten katseensa takaisin nuorukaiseen. ”En, enpä taida uskoa. Minä olen tainnut juhlani juhlia. Ja olen saanut liikaa mahdollisuuksia, liikaa ’uusia alkuja’, antanut liikaa lupauksia itselleni. Minä tiedän, etten pysty siihen, en voi enää jättää tätä”, hän sanoo katsottuaan poikaa hetken aikaa. Poika sukii hiuksiaan taaksepäin. Valju hymy on yhä hänen kasvoillaan, kun hän taas avaa suunsa. ”Kuulitko siitä uudesta tyypistä?”
”Kenestä?” Fenrir kysyy.
”Tom jotain. Valedro, ehkä. Ne palkkasi sen hoitelemaan sinut. Ne ei tahdo, että käyt enää yhdelläkään kamakätköllä, ne tahtoo sinut ulos. Lopullisesti”, poika sanoo, katsellen mitään näkemättä ulos ikkunasta.
”Jaa Voldemort?” Fenrir sanoo ja raaputtaa leukaansa miettiväisen näköisenä. ”No se ei ole ongelma.”
”Eikö?” poika sanoo nyt ilmeettömänä, kääntäen katseensa taas Fenrikseen.
”Ei, on tullut hoidettua Voldemortin kanssa pari keikkaa. Brightonissa. Se on hyvä tyyppi, fiksukin. Ja pinnaa sillä on niin pahuksen paljon. Se myi hyvää kamaa, joutui tosin siitä vankilaan viitisen vuotta sitten. Jos Potter ei pidä varaansa, on näillä kulmilla pian uusi pomo”, Fenrir sanoo miettiväisen näköisenä, tuijottaen yhtä pahvilaatikkoa. Sitten hän kääntää taas katseensa poikaan. ”Milloin on uusivuosi?” hän kysyy.
”Tänään”, poika sanoo. Hän vääntelee hiukan käsiään. Fenrir katsoo arvioivasti pojan käsiä. Sitten hän hymähtää. ”Jos kerran noin tahdot uskoa siihen uusi alku roskaan, niin mitäs jos hankkiutuisit kuiville näin alkajaisiksi. Sitten sinulla voisi olla jotain mahdollisuuksiakin”, hän sanoo. Poika vilkaisee häntä hermostuneesti ja naurahtaa. ”Miten muka?” poika sanoo ja vetää hihaansa hiukan ylemmäs raapaistakseen kättään. Käsivarressa on selvät neulanjäljet. Fenrir pudistaa päätään ja naurahtaa taas susimaisesti. Sitten hän nousee ylös, kävelee hiukan kauempana kyljellään olevalle pahvilaatikolle, nostaa sen pystyyn ja kaivelee vähän.

Kun hän kääntyy ympäri, on hänellä kädessään kahdenkymmenen punnan seteli. Poika vilkaisee häntä epäluuloisesti. Fenrir ojentaa seteliä, ja poika nappaa sen katsellen häntä, edelleen epäluuloisena. Fenrir naurahtaa, istuu taas sohvalle ja alkaa vetää kenkiä jalkaansa.
”Eihän se minulle kuulu, jos haluat myrkyttää itsesi sillä roskalla, mutta sanon nyt vain ettei se kannata. Neuloista voi saada jotain paljon pahempaa kuin pelkän riippuvuuden, Draco”, hän sanoo ja vetää kengännauhat kynnellään auki. Draco kääntää katseensa pois ja nousee seisomaan. Hän laittaa kätensä hermostuneena takkinsa taskuun. ”Uusivuosi, muistathan. Kello on nyt…” Draco vilkaisee kelloaan ”…puoli viisi. Jos ne aikoo iskeä vielä tämän vuoden puolella, niin sinulla on seitsemän ja puoli tuntia aikaa”, hän sanoo ja kävelee ovelle. Käsi ovenkahvalla hän kääntää vielä katseensa takaisin Fenrikseen, joka katsoo häntä tietäväinen ilme kasvoillaan. Dracon huulet kaartuvat nykivään hymyyn. ”Älä kuole”, hän sanoo. Fenrir katsoo häntä hiukan alta kulmiensa, silmät hämmästyneinä. ”En aiokaan”, hän vastaa.
”Eikun… Oikeasti. Minä… minä tahdon aloittaa alusta. Mutta en tiedä miten. Ja on tiedätkös jotenkin… lohdullista ajatella, että vaikka epäonnistuisinkin, niin minulla olisi silti ehkä joku, jonka luokse voisin tulla kerjäämään kamaa tai rahaa ja joka luultavasti antaisi minulle kumpaakin pelkkää sääliään”, Draco sanoo, silmät tuijottaen tyhjinä jonnekin kauas. Hän kääntää taas katseena Fenrikseen, ja nyt silmissä on jonkinlainen uusi pilke. Hän on jo kääntymässä pois, mutta sanookin: ”Lupaa. Uudenvuoden lupaus.”
Fenrir hymyilee. Hän kääntää katseensa kenkiinsä. ”Teetkö sinäkin sellaisen? Uudenvuoden lupauksen?” hän kysyy kohottamatta katsettaan. Hän kuulee, kuinka Draco vaihtaa jalkaansa, selvästi epäröiden. Minuutit kuluvat
”Teen”, hän sanoo lopulta. Fenrir kohottaa kysyvästi katseensa. Draco hymähtää. ”En minä sitä sinulle kerro”, hän sanoo, kääntyy lopulta kokonaan, avaa oven ja astuu ulos asunnosta. Fenrir alkaa nauraa susimaista nauruaan


//Korjasin kirjoitusvirheen.
« Viimeksi muokattu: 15.11.2014 03:40:36 kirjoittanut Scarlett »
Maybe.