Title: Tyttö
Beta: eipä ole käytetty tällä kertaa
Genre: drama, angst
Pairing: Severus/Lily ainakin yksipuolisena
Rating: S // Scarlett muokkasi ikärajan uusien ikärajasääntöjen mukaiseksi
Summary: Severuksen koko elämä on pyörinyt vihreiden silmien ympärillä.
A/N: Jes! Jes! Sain aikaiseksi ensimmäisen tuplaraapaleeni ikinä! Luulin olevani täysin kykenemätön tiivistämään mitään niin lyhyisiin teksteihin, mutta tässä se nyt on. Tämä on osa FanFic100 -haastetta ja ficciin liittyvä sana on 83. Ja. Molemmat osiot muuten ovat tasan sata sanaa.
Kommentit ovat toivottuja.
---
Oli tyttö. Punatukkainen, vihreäsilmäinen, joka oli kauniimpi kaikkea Severuksen ikinä näkemää. Tyttö nauroi, ja tämän liikkeet olivat tanssia. Tämä hymyili, eikä Severus voinut muuta kuin upota syvälle vihreisiin silmiin. Severus kuunteli, kun tyttö puhui, ja lohdutti, jos tyttö itki. Joskus hän hymyili, kun tyttö nauroi. Vuosia myöhemmin, kun Severus ymmärsi jo enemmän, tytön kosketus, tämän käden hipaisu, sai hänen sydämensä lyömään tiuhempaan. Öisin Severus nukahti ajatellen tytön ääntä, kasvoja ja tämän kauniita vihreitä silmiä, ja heräsi aamulla samoihin ajatuksiin nähtyään koko yön levottomia unia. Tyttö oli koko hänen maailmansa, universumin keskus, eikä Severus osannut kuvitella maailmaa, jossa tyttöä ei olisi.
Oli myös poika. Pojalla ei ollut muuta muistikuvaa tytöstä, kuin ankeuttajan tämän pään sisällä aiheuttama kirkuminen, mutta tällä oli samat kirkkaanvihreät silmät, ja tätä poikaa Severus vihasi. Poika näytti liikaa isältään, muistutti liikaa tytöstä ja kaikesta, minkä Severus oli tämän mukana menettänyt. Mutta Severuksen elämän jälkimmäinen puolisko pyöri pojan ympärillä aivan kuten ensimmäinen oli pyörinyt tytön. Pojalla oli kohtalo; tyttö oli antanut tietämättään sen pojalle kuolemalla tämän puolesta. Poika oli syyllinen siihen, ettei tyttöä enää ollut, mutta samalla ainoa, joka saattoi antaa tytön kuolemalle merkityksen. Severuksella ei ollut jäljellä kuin tytön muisto ja poika, jonka hän ei voinut antaa kuolla.
