Kidutus tyrmissä [Koukkujalka/Norriska] K-11

[Tällipaju-]

Title: Kidutus tyrmissä
Author: Tällipaju-
Genre: angst
Pairing: Koukkujalka/Norriska
Rating: K-11
Disclaimer: Kaikki hahmot ja paikat kuuluvat J.K Rowlingille.


1. luku

Koukkujalka tassutteli Tylypahkan käytävillä. He olivat juuri saapuneet Tylypahkaan ja tietenki Koukkujalka oli livahtanut karkuun Hermionelta saman tien. Se oli myös yrittänyt napata Kutkan, mutta se viheliäinen rotta oli kadonnut johonki koloonsa.
- Kyllä minä sinut vielä nappaan! oli Koukkujalka vannonut olemattomille kuulijoille.
Kesällä kissa oli ollut Egyptissä Hermionen, Harryn, Ronin ja valitettavasti myös sen rasittavan rotan kanssa. Hedvig ei ollut mukana, koska Egyptin kuuma ilma on liikaa pöllöille, luonnollisesti. Koukkujalka nautti joka hetkestä Egyptissä, ainakin silloin, kun Kutka oli jossain keittiössä syömässä juustoa (jos sitä Egyptin juustoa voi sanoa juustoksi).
Koukkujalkaa kohdeltiin kuin faaraota, koska se oli kissa ja Egyptissä palvotaan kissoja. Jopa Kutka (ja Ron) oli Koukkujalalle kateellinen. Hermione taas oli mielissään kissansa huomiosta ja muistutti siitä vähän väliä ja sekö vasta saikin Ronin naaman muuttumaan saman sävyiseksi kuin hiuksensa.
Mutta palataanpa Tylypahkaan. Eli siis Koukkujalka käyskenteli käytävillä ilman päämäärää. Se saapui tyrmiin ja ajatteli mennä tervehtimään vanhaa kunnon Kalkarosta. Koukkujalka oli aina vihannut Kalkarosta, ainakin yhtä paljon kuin Neville. Ja siellähän se Kalkaros istui tuolillaan rasvaiset hiukset silmillä. Hän ei ensin huomannut Koukkujalkaa, joten Koukkujalka päätti säikäyttää Kalkaroksen oikein kunnolla. Se hiipi Kalkaroksen jalkoihin, mutta ei kerennyt tehdä mitään, kun Kalkaros oli jo sauva pystyssä. (Älkää ajatelko kaksimielisesti.) Kalkaros loihti Koukkujalan kiinni seinään ja nauroi: - Yritit sitten säikäyttää tälläisen mahtavan velhon. Koukkujalkaa harmitti suunnattomasti, mutta silloin se ei vielä aavistanut mitä seuraavaksi tapahtuu.


Sori ku tää on näin lyhyt, sillä tää oli meidän eka ficci.. Risuja ja ruusuja, kiitos.

[Cappi]

Omaperäinen! Ensimmäiseksi tämä oli kiva. 

[Lily]

Moi. Kannattaa muistaa lukea tämä huolella ennen postaamista Eli nuo lärpäkkeet (author, genre, disclaimer, pairing ja rating ainakin) olisi ainakin hyvä olla ficin alussa. Ikäraja myös otsikkoon.

Sitten vuorosanaviivoista, olit laittanut yhteen kohaan näin:

- Kyllä minä sinut vielä nappaan!, oli Koukkujalka vannonut olemattomille kuulijoille.

Niin näyttäisi paremmalta ja olisi kielioppisääntöjen mukaista laittaa se näin:

- Kyllä minä sinut vielä nappaan! oli Koukkujalka vannonut olemattomille kuulijoille.

Mutta idea oli ihan jees, rareparitukset on aina kivoja

Lily

[Tas]

Joo ihan kiva, mut oliko sulla tarkotus pitää tää kirjoihin mukautuvana?
Jos oli niin huomautan vaan että vaan Weaslyt oli Egyptissä ja Hermionella ei sillon vielä edes ollu Koukkujalkaa.
Jännä paritus.

Ja siihen alkuun ne merkinnät.
Kirjotus virheitä en löytäny

~Tas~

[E]

Jännä idea, lisää kiitos. Näin lyhyestä on vaikea sanoa enempää mitä muut ovat jo sanoneet<:

[Tällipaju-]

Kiitos kommenteista, yritämme ottaa neuvoista vaarin..

Tässä vähän jatkoa:

2. luku
Koukkujalalle alkoi tulla kylmä, sillä Kalkaros oli pitänyt sitä tyrmässä jo monta tuntia. Kalkaros itse oli mennyt syömään Suureen Saliin, ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Sitten Koukkujalka kuuli tyrmän oven avautuvan. Se nosti avuttomana päätään oven suuntaan ja huomasin Norriskan kävelevän maskuliinisen näköisenä sisään. Koukkujalka ei ollut koskaan ollut niin iloinen nähdessään Norriskan. Se jopa tunsi sydämmessään oudon pistoksen.
Norriska ei heti nähnyt Koukkujalkaa. Se käveli ympäri tyrmää kuin etsien jotakin. Lopulta se huomasi Koukkujalan. Sen silmät pyöristyivät kauhusta. Se juoksi Koukkujalan luokse ja alkoi nuolla sen päätä. Mutta tätä hellyyttävää näkyä ei kerennyt jatkua kovin pitkään, sillä tyrmän ovi avautui uudestaan ja sisään astui itse piru Kalkaros. - Kas kas, saimme näköjään uuden leikkikaverin, Kalkaros leperteli tekopirteellä äänellä josta tihkui ironi.
Nopealla sauvan heilautuksella Norriskakin oli seinään naulittuna. Koukkujalka katsoi säälien Norriskaa, se ei kestänyt katsoa, kun sen rakkaaseen sattui. - Nyt kun kukaan ei tule enään tänään tänne, voimme aloittaa pirskeet, Kalkaros sanoi, samalla riisuen kaapuaan. Kissat katsoivat miestä inhoten, mutta onneksi Kalkaroksella oli tavalliset jästivaatteet kaapunsa alla.
Kun kaapu lojui surkean näköisenä lattialla, Kalkaros huusi varoittamatta: - KIDUTU! Norriska alkoi sätkiä luonnottaman näköisesti. Mutta Kalkaros ei heti lopettanut, hän antoi kirouksen olla kauemman kuin oli tarvetta. Kalkaroksen silmistä näkyi, kuinka paljon hän rakasti toisen satuttamista. Koukkujalka ei pystynyt katsomaan Norriskaa, se olisi itse halunnut ottaa vastaan tuon kirouksen. - Sinunkin vuorosi tulee, Kalkaros sanoi kuin he olisivat olleet päiväkahveilla. Koukkujalka ihmetteli, että miten Kalkaros luki hänen ajatuksiaan. Sitten kissalle välähti että hän osaa okklumeusta.
Kun Kalkaros lopetti Norriskan kiduttamisen, hän käänsi hullunkiiltoisen katseensa Koukkujalkaan. Taas kaikui kidutuskirous ja kissan korvia vihlova kiljunta.



Taas ois kiva, jos sais kommaa <3

[Tällipaju-]

3. luku

Sillä aikaa Hermione alkoi huolestua, sillä ei ollut Koukkujalan tapaista olla näin kauan poissa. Hermione oli etsinyt kaikkialta oleskeluhuoneesta, joten hän päätti mennä etsimään käytäviltä. Hän tutki jokaisen luokkahuoneen, mutta ei löytänyt kuin Päättömän Nickin ja Verisen Paronin luutakomerosta. Hermionella ei ollut aikaa ajatella mitä he tekivät siellä.
     Riesu tuli vastaan yhdellä käytävällä ja Hermione kysyi siltä, oliko se nähnyt Koukkujalkaa, mutta sai vastaukseksi vain sontapommeja. Kun hän pääsi eroon Riesusta, vastaan tuli kukas muukaan kuin Voro, mutta tällä kertaa Voro ei ollut oma itsensä. Hän kokonaan poissa tolaltaan. Näytti jopa kuin hän olisi itkenyt. Itkuntihruisella äänellä Voro kysyi: - Oletko nähnyt rakasta Norriskaani? Voron ääni melkein särkyi kesken lauseen. - Onko sinunkin kissa kadonnut? Hermione kysyi epäuskoisella äänellä.
- On, on, enkö minä juuri sanonut niin, Voro ulvoi. - Niin minunki. Etsitäänkö yhdessä sillä tämä linna on aika valtava? Hermione kysyi toiveikkaana. Hermione oli niin epätoivoinen, että jopa Voron apu kävisi. - No kyllä se minulle käy. Mennään  etsimään tyrmistä, vaikka tuskin ne siellä on. - Epäiletkö, että kissamme ovat samassa paikassa? Hermione kysyi epäillen. - No kissoilla on kissan halut, Voro totesi.
     - Vieläkö? Vieläkö? Tepäs olette sitkeitä sissejä. Tähän mennessä muut kissat olisivat jo potkaisseet tyhjää, Kalkaros puhui humalaisella äänellä, sillä hän oli juonut pullon tuliviskiä. Kissat kyllä olivat huonona, suista valui verta, Norriskan toinen silmä oli sokeutunut ja Koukkujalalla oli iso haava keskellä naamaa. Mutta kumpikaan ei suostunut luovuttamaan, juuri kun he olivat löytäneet toisensa.
     Humalassa kun oli Kalkaros ei huomannut tyrmän oven avautuvan. Hermionen pää tuli näkyviin ja silloin Koukkujalka tunsi sydämmessään tuntee "me vielä selviämme tästä". Kun Hermione tajusi tilanteen, hän otti sauvansa taskustaan ja huusi: - Karkotaseet! Silloin Kalkaroksen sauva lensi suoraan Hermionelle ennen kuin Kalkaros ehti tehdä yhtään mitään. Hermione sitoi Kalkaroksen näkymättömillä köysillä tuoliin. Sitten Hermione juoksi kissojen luokse ja vapautti heidät. Hän otti Koukkujalan syliinsä. Samoin teki myös Voro, joka oli koko ajan kyyhöttänyt nurkassa, koska ei osannut taikoa. - He ovat loukkaantuneet vakasti. Vie heidät äkkiä sairaalasiipeen! Hermione komensi. Voro teki työtä käskettyä.



Risuja ja ruusuja

[Tas]

Hanki beta, ole kiltti!

sillä ei ollut Koukkujalan tapaista olla näin kauan pois. poissa
Hermionella ei ollut aikaa ajatella, mitä he tekivät siellä. pilkku pois
Hermione kysyi siltä, onko se nähnyt Koukkujalkaa oliko
Vie heidät äkkiä sairaalasiipeen!, Hermione komensi.  Voro teki työtä käskettyä. pilkku pois ja mielellään seuraava kappale ennen tota viimestä lausetta tai ainakin toinen väli pois.

Niitä oli enenmänkin. Mut tossa ne jotka löysin äkkiä.

Hyvin epä-hermionemaista käytöstä ja sen lisäks aika töksähtelevä teksti.
Ruusuja on tosi vaikee antaa. Tää on ideana kiva, mut toteutus ei oikein toimi. 

Pahoittelen
~Tas~

[ValDracu]

Olihan se  kiva idea jne. mutta beta olisi tarpeen kyllä. Ekaksi fickiksi ihan kohtalainen. ^^ Siitä vaan pitää kehitellä toisia fickejä ja sitten vielä lisää toisia fickejä. Harjoittelemalla oppii ^^

I Like It