Author/WetFire
- Pairing/Legolas, Aragorn
- Rating/S
- Fandom/TSH
- Genre/one-shot,
- Summary/Muunneltu pätkä siitä kun TSH 3 Aragorn ja Legolas seisovat ulkona, ollessaan
Rohanissa. Muut nukkuvat sisällä ja se Pippin katsoo sitä kristallipalloa, mutta mitä tapahtuu
ennen kuin Aragorn ja Legolas kerkeävät auttamaan? Siis minun mielessäni
A/N En sitten tarkalleen muista mitä ne sano jne... mutta nooh...
//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon***
Aragorn ei saanut unta ja hän tuli ulos, missä Legolas nojailikin kaiteeseen
ja katseli laajaa maata ja vuoria, joiden takana vihollinen kyti.
Aragorn tuli hänen viereensä ja katsoi haltiaa kysyvästi.
"Vihollinen liikkuu idässä..."
Aragorn nyökkäsi. Hän oli sisimmässään melko peloissaan, muttei antanut tunteilleen
valtaa. Se olisi johtanut ihmisten tuhoon jos kunigas murtuisi. Hän oli valmis kuninkaaksi.
Vihdoinkin. Niin pitkään hän olikin paennut vastuutaan.
Legolas laski viittansa hupun alas ja hymyili Aragornille.
Aragorn katsoi takaisin yhtä lempeästi, mutta silti ovelasti. Hän kääri paitansa hihat
virnuillen lievästi itsekseen.
Legolas seurasi hänen ilmeitään. "Miksi virnistelet niinkuin sinulla olisi kerrottavaa minulle,
mutta et kerro sitä?"
Aragorn naurahti tuhahtaen. Legolasia ei naurattanut.
Aragorn laittoi kätensä Legolasin olkapäälle.
"Legolas, sinä otat asian liian vakavasti"
"Nämä ovat synkkiä aikoja. Eikö sinua tosiaankaan huoleta? Miten voit olla varma?"
Aragorn laski kätensä alas ja katsoi Legolasia silmiin.
"Minä luotan Frodoon. Siinä hobitissa on enemmän voimaa kuin useammassa muussa"
Legolas käänsi katseensa alas ja hymyili pienesti. "Tiedän, mutta silti ei voi koskaan
tietää..."
Aragorn oli nopeasti vetänyt Legolasin lähelleen ja suuteli tätä hellästi.
Legolasin silmät revähtivät auki. Aragorn irtautui. Legolas oli pitkään hiljaa ja kääntyi
taas nojamaan kaiteeseen, selin Aragorniin.
Aragorn alkoi jo epäillä, että Legolas oli suuttunut tai pettynyt.
"Sinä osaat aina luoda minuun toivoa... tavalla tai toisella. Mukava ettet tällä kertaa
huutanut" Legolas sanoi hiljaa hymyillen ja kääntyi ympäri nojaten kaiteeseen.
Kummankin huulille nousi virnistelevä hymy.
Aragorn tuli lähemmäs, mutta Legolas laittoi kätensä puuskaan ja katsoi tiukasti, mutta
hymyillen häntä.
"Mitä? Sinä pidät läheisyydestäni, etkö vain Legolas?" Aragorn asteli varmana kohti
haltiaa, joka ylpeänä nosti päätään ja hymyili edelleen.
"Mitä olenkaan tehnyt saadessani tuon hymyn aikaan?" Aragorn sanoi laittaen kädet
Legolasin hartioille.
Legolas käänsi katseensa hieman nolona pois. Aragorn käänsi Legolasin kasvot
katsomaan itseään ja suuteli häntä taas kerran.
Legolasin kädet vapautuivat puuskasta. He suutelivat pitkään.
Legolas työnsi Aragornin rinnasta pois. "Ei, tämä on jo liikaa"
Aragorn totteli, sillä ei halunnut vaikuttaa liian tungettelevalta. Legolas voisi ottaa sen hyvinkin
vakavasti.
He nojasivat taas kaiteeseen hiljaisuuden vallitessa heidän välillään.
Aragorn oli juuri sanomassa jotain kun Legolasin silmät laajenivat hetkeksi ja hän
kääntyi äkkiä Aragornin puoleen. "Hän on täällä!"
He vilkaisivat toisiaan vielä kerran ennekuin kiiruhtivat sisälle auttamaan Pippiniä.
Ja näin! Tämmöinenkin oli pakko tänne tekaista...hihii...ja nyt nukkumaan
