// Alaotsikko: Jamesin ja Siriuksen välistä romantiikkaa.
Title: Kuu on meidän vaan.
Genre: angst, romance, slash
Rating: K-11
Pairing: Sirius/James
Disclaimer: Rowlingin kaikki hahmot <3
Summary: James haaveilee Lilystä, mutta lopulta huomaa olevansa Siriuksen kanssa vastakkain
A/N: lisää tulossa, ja paaaaljon
James tuijotteli haaveillen pöydän toiseen päähän, missä Lily lappoi prinssinakkeja suuhunsa kuin viimeistä päivää. Vieressä istui pari hänen ystäväänsä ja muutama poika. Miksei Jameskin istuisi siellä?
"Jameeess!" kuului Siriuksen ääni, kuin veden läpi.
"Taitaa olla koomassa", Remus Lupinin ääni kuului samalla tavalla oudosti kumisten. Jamesin palautti todellisuuteen vasta jääkylmä vesi hänen kasvoillaan.
"Mitä hel-"
"Heräsithän sä", Peter Piskuila nauroi ja vakavoitui välittömästi huomattuaan Jamesin murhaavan katseen.
"Taisit olla aivan Lilyn lumoissa"; Remus sanoi ja virnisti kasvojaan pyyhkivän Jamesin suuntaan. Hän hymyili ja vilkaisi taas Lilyä.
"Voi, se on nii kaunis", hän sanoi ja siirsi katseensa vaivalloisesti Siriukseen. Tämän ilme oli vakava ja hän katsoi poispäin halveksuvasti. Katsoiko hän Lilyä? Ei kai, ei James välittänyt.
"Siriuksella on menkat", hän sanoi huolettomasti ja otti prinssinakin lautaselleen. Sirius heitti murhaavan katseen Jamesiin ja ryntäsi nokka pystyssä ulos salista.
"Ohhoh, sanoinko mä jotain pahasti?" James kysyi virnistäen. Oikeasti hänen sisällään kalvoi häpeä. Sirius oli sentään hänelle kuin veli. Mutta toisaalta, ainahan hän vitsailee noin, miksi Sirius nyt pahastui? James vaipui omiin mietteisiinsä katseoen lautasta. Hän ei edes huomannut, kun pöllöt lehahtivat sisään suureen saliin.
"James! Pöllösi!" Peter vinkaisi. James havahtui ja kohotti katseensa nähdäkseen lumenvalkean tunturipöllönsä liitävän häntä kohti. Sen jaloissa oli pitkulainen paketti.
"Ei hemmetti", James manasi, kun pöllö pudotti paketin suoraan hänen käsivarsilleen. James avasi kirjekuoren ja luki:
Hei James!
Miten menee koulussa? Äidillä oli sua niin kova ikävä, et se halus
välttämättä ostaa sulle lahjan, ja... No tässä on nopein kilpaluuta
mitä Lontoosta löytyi. Pidä hauskaa.
Isä.Jamesin ilme oli täysin pöllämystynyt. Hän vain tuijotti kirjettä, kun paketti kulki kädestä käteen ystävien kesken.
"Ai jaa, James on saanut kilpaluudan", kuului ivallinen työn ääni hänen takaansa ja hän kääntyi ympäri. Lily seisoi hänen takanaan, ja oli ilmeisesti lukenut kirjeen hänen olan yli.
"Ai, hei Lily. Joo, niin oon. Haluaks tulla kyytii?" James kysyi ja pöyhi tukkaansa. Hän näki, kuinka Remus pyöräytteli silmiään.
"Haista paska James", Lily sanoi ja kääntyi kannoillaan. James tuijotti ihmeissään hänen peräänsä. Tuijotti, kun hänen punainen tukkansa heilahteli edestakaisin.
"Avaa se!" Peter huudahti innoissaan. James kääntyi takaisin luutaan päin leveästi hymyillen ja repäisi paketin auki. Hän henkäisi. Luuta oli hienoksi hiottua ja kiiltäväksi lakattua puuta. Mahonkinen kahva kiilsi kuin uusi, ja sen varsi oli mukava istuttavaksi. Varvut luudan perässä olivat valittu huolellisesti; ne olivat täysin suorat.
"Mitä?! Nimbus tuhatyhdeksänsataayhdeksänkymmentäyhdeksän?!" Sirius huusi päin Jamesin naamaa. Tämä nauroi haroen taas tukkaansa. Hänestä tilanne oli huvittava.
Hän ja Sirius seisoivat kasvotusten makuusalissa, aivan kahdestaan. James oli joutunut selittämään kolmeen kertaan, kuinka hän oli avannut paketin. Luudanvarsi leijui heidän välissään värähtämättä.
"Ei hemmetti James, olispa mullaki tollaset vanhemmat", Sirius sanoi ja hänen kasvonsa vääntyivät suruun. James otti ystäväänsä kiinni olkapäästä ja tämä värähti.
"Kuule. Onhan sulla mut", James sanoi. Hän ajatteli lisätä perään vielä: "Sä oot mulle ku veli", mutta jätti kuitenkin jostain syystä sanomatta. Heidän katseensa kohtasivat ja Sirius hymyili.
"Oikeesti?" hän kysyi. James nyökkäsi. Sirius veti syvään henkeä. Hän näjautui eteenpäin, ja ennen kuin James ehti tehdä tai sanoa mitään, he suutelivat. James vastasi suudelmaan hetken aikaa. Hänen vatsan pohjassaan myllersi. Miksi näin? Mutta sitten Lilyn kasvot pomppasivat hänen eteensä. Hän vetäytyi kiireesti irti Siriuksesta silmät kauhusta pyöreänä.
"Sirius! Mä en oo homo!" hän huusi, tarttui luudanvarteensa ja juoksi pois.
"Mitä mä tein väärin?" Sirius hoki itselleen. Hän oli lukinnut itsensä kylpyhuoneeseen. Hänen poskellaan valui kyynel.
"Sirius... Mä en oo homo... Oonko mä sitte?" Sirius mutisi. Hänen kasvonsa vääristyivät tuskasta. Aivan kuin ei olisi muutenkin eronnut jollain tavalla muusta perheestä, niin vielä tämä. Hän oli homo. Ja rakastunut James Potteriin. Hänen perheensä ei ikinä sallisi sitä.
James käveli hiljaa hiipien käytävällä. Hän tuijotti kelmien karttaa. Sirius Mustan täplä tärisi hieman kylpyhuoneessa. James käveli nopeampaa.
"Se on mulle ku veli... Kuinka mä saatoin tehä sille noi?" hän mutisi itsekseen. Hän melkein juoksi kylpyhuoneelle ja hetkeäkään ajattelematta hän potkaisi puista ovea.
"Sirius!" hän huusi. Kuului vameita askelia ja ovi aukesi. James säikähti; Siriuksen kasvot olivat kyynelten raidottamat ja silmät turvonneet ja punaiset.
"Sirius... Anna anteeksi", James kuiskasi. Hän ei kyvennyt enempään. Sirius pysyi vaiti.
James astui sisälle kylpyhuoneeseen ja pani oven säppiin takanaan.
"Okei, Sirius... Olen pahoillani... Sä oot oikeesti mulle ku... Jotain nii tärkeetä", James takelteli. Miksei hän vain sanonut että veli?! Sirius katsoi maahan apea ilme kasvoillaan. Hän ei uskaltanut toivoa liikoja.
"Siriuus", James kuiskasi anovasti ja nosti hänen kasvonsa varovasti molemmin käsin omiensa tasalle. Nyt hän ymmärsi miksi. Hän ymmärsi, ettei Sirius ollut hänelle kuin veli. Hän oli enemmän.
Ensimmäinen suudelma oli varovainen ja kokeileva. Toinen oli jo paljon intohimoisempi, ja ennen kuin kumpikaan ehti tajuta, he makasivat lattialla suudellen toisiaan kiihkeästi. Jamesin vatsassa liitelivät perhoset, ja hän melkein tunsi saman Siriuksen vatsassa. Nyt hän ymmärsi. Hän oli homo.
