Title: Kuokkavieras
Rating: K11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Genre: drama, lievä angst
Summary: Sirius tuntee olevansa ulkopuolinen omassa kodissaan.
A/N: Eikö olekin ihan hyväksyttävää myöhästyä välillä haasteista? Ei tämäkään ficci ole kuin reilu kolme kuukautta myöhässä. Eli otan siis tällä osaa 22 virkettä -haasteeseen. Henkilönäni on Sirius Musta ja virkkeisiin liittyvät sanat ovat seuraavat:
1. kriikuna
2. tanssija
3. sydän
4. karu
5. leimahdus
6. rauta
7. pummi
8. miekka
9. siepata
10. lupaus
11. toiveikas
12. kielimuuri
13. syöpä
14. humaltua
15. jäinen
16. villapaita
17. karamelli
18. painottomuus
19. nukkua
20. laatikko
21. pinta
22. vieras
Lisäksi osallistun Fanfic100 -haasteeseen, jossa aiheenani on kelmien vuosikurssi ja ficciin liittyvä sana on 90. Koti.
---
Pöydällä oli kulhossa kriikunoita, joita vieraat voisivat maistella kaivatessaan virvokkeita. Tanssijoiden liikkeet olivat rauhallisia ja arvokkaita, mutta juhlavat kaavut peittivät nopeammat askeleet, harkitsemattomammat liikkeet, lihakset jotka väsyivät astellessaan samoja kuvioita yhä uudestaan ja uudestaan. Illanvietoissa ei ollut harvinaista, että joltakulta onnettomalta vanhemmalta madamelta tai herrasmieheltä petti sydän tanssin pyörteissä hapenpuutteen tai huomaamatta juomaan kaadetun myrkyn vuoksi. Mustan suvun maine oli karu, mutta jokainen sellaista mainetta kasvattanut teko oli tarkkaan harkittu ja kovan työn takana.
Lumotut kynttilät ja soihdut leimahtivat liekkeihin, kun ulkoa tuleva valaistus ei enää ollut tarpeeksi saadakseen tanssisalia hehkumaan. Rautainen kädensija salin perällä piilossa olevassa salaovessa kääntyi ja nuori Sirius Musta, suvun musta lammas, kurkisti varovasti syntyneestä raosta saliin varmistaen, ettei kukaan ollut huomannut häntä. Hänestä tuntui kuin hän olisi ollut pummi kauniiden ruhtinaiden ja ruhtinattarien joukossa arkisissa kaavuissaan, mutta Sirius tiesi koreilun olevan vain naamiota ja näytelmää. Samaa ulkoaopeteltua teatteria oli harrastettu puhdasverisissä suvuissa jo vuosisatoja; vyöllä riippuvat miekat olivat vain vaihtuneet koreisiin asuihin, kaksintaistelut hienoihin tanssiaisiin. Siriuksen nenä sieppasi tuulahduksen hajuvedettä, jonka tuoksu ei aivan peittänyt sen alla majailevaa hikeä, joka kihosi iholle vartaloiden painuessa toisiaan vasten. Vaivihkaiset liikkeet, raajojen painautuminen tiukasti lähemmäs tanssiparin vartaloa, olivat lupauksia muustakin, erilaisesta tanssista. Katseet, joita nuoret noidat ja velhot loivat toisiinsa, olivat toiveikkaita ja vihjaavia, ja jokainen huoneessa oleva tiesi niiden merkityksen, vaikka siitä ei ääneen puhuttukaan. Ne puhuivat universaalia kieltä, sellaista jota mikään kielimuuri ei voinut sulkea taakseen.
Sirius tunsi olevansa tässä joukossa kuin syöpä, epätoivottu kasvain, josta ei päässyt eroon ja jonka olemassaolon olisi halunnut vain unohtaa. Siriuksen sukulaiset humaltuivat omasta tärkeydestään ja paremmuudestaan verrattuna muihin, mutta Sirius olisi halunnut vain olla, ei enempää tai vähempää kuin oikeasti olikaan. Joka kerta kun hän oli vihjannut äidilleen, ettei uskonut puhdasveristen ylivertaisuuteen, että jotkut suvun mielipiteet olivat suorastaan keskiaikaisia, hän kohtasi vain jäisen katseen ja käskyn olla hiljaa asioista, joita hän ei pystynyt ymmärtämään. Muut pitivät asenteitaan käytössä kuin vanhaa villapaitaa, joka oli jo aikoja sitten nukkaantunut kelvottomaksi, mutta oli vain ollut aikanaan käyttäjälleen niin kallis, ettei sitä raatsinut poiskaan heittää.
Ilmapiiri huoneessa oli yhtäkkiä muuttunut makeaksi kuin karamelli, paksuksi kuin hattara. Tanssijoiden liikkeet olivat nopeampia, rytmikkäämpiä, ja he liitelivät lattialla kuin olisivat olleet painottomia. Vanhemmat henkilöt olivat hienotunteisesti poistuneet kotiinsa nukkumaan, jotta nuoret voisivat pitää hauskaa keskenään. Nuorten keskinäiset tekemiset sukulaisten poistuttua olivat julkinen salaisuus, kuin laatikollinen jotain, minkä kaikki tiesivät olevan olemassa, mutta kukaan ei halunnut avata rasian kantta katsoakseen. Siriuskaan ei enää halunnut ties kuinka monennetta kertaa jäädä seuraamaan, miten näytelmä päättyi, vaan sulki salaovensa hiljaisen nitinän saattelemana ja jäi tuijottamaan oven pintaa pitkäksi aikaa. Tämän olisi pitänyt olla hänen kotinsa, mutta tällaisina hetkinä hän tunsi itsensä rakennuksessa kuokkavieraaksi.
---
A/N2: Ja kommentithan ovat aina toivottuja.
