Genre: Angst
Pairing: itse & itse
Rating: Sallittu
Author: Minä
Beta: Ei ole.
Summary: Ahdistus on kamala tunne.
A/N:
Ihan rehellisesti sanottuna, en tiedä mikä tämä on. Ei ole mitään rimmaavia juttuja, niin ei kai tämä runostakaan käy. Mutta teki mieli kirjoittaa vaan tälläinen. Kuvaa aika hyvin ajatuksiani nyt.
Kommenttia kaipailisin kovasti, mitä ajatuksia tämä herätti, miltä tuntui?
Ahdistaa kun on pimeää,
Ahdistaa kun on kylmää,
Ahdistaa kun joutuu miettimään, mikä elämässä on tärkeää,
Ahdistaa, kun huomaa olevansa väärällä polulla.
Elämä näyttää laitapuoliaan,
Tie on pitkä ja kivinen,
täynnä mutkia,
kuoppia,
kiviä.
Mutta joskus,
huomaan miettiväni,
kun aurinko paistaa,
että kuinka hyvin asiani ovatkaan.
On koti,
on lämpöä,
on rakkaita,
on täynnä elämää.
Ilman suuntavaistoa,
on vaikea löytää perille,
mutta joskus sattumankin kautta,
huomaa olevansa siellä,
minne oli juuri halunnutkin.
Vaikket ole löytänytkään,
vielä sitä, mitä olet etsinyt koko elämäsi,
muista että,
ennemmin tai myöhemmin huomaat,
että se on juuri edessäsi,
tulossa, tai menossa,
mutta kohtasit sen kuitenkin.
Elä jokainen päivä,
niin kuin se olisi viimeisesi.
Älä takerru vääryyksiin,
älä anna ajatustesi jäädä menneeseen.
Käännä katse kohti tulevaa,
ja anna valon kohdata kasvosi.
