Otsikko: Hyvästit
Paritus: James/Lily
Genre: angst, oneshot
Ikäraja: sallittu
Beta: Kanelitanko
Hyvästit
Lily katsoi ulos ikkunasta, sadepisarat paiskautuivat päin lasia ja tuuli ujelsi korviavihlovasti. Lily kosketti siroilla sormillaan ikkunan kylmää lasipintaa. Lily värähti ja kyynel, joka oli hiipinyt silmäkulmaan, valui poskelle ja tippui siitä lattialle. Lily sulki hitaasti silmänsä ja pari uutta kyyneltä valahti taas poskelle.
Lily oli tiennyt tämän siitä lähtien, kun hän oli alkanut seurustella Jamesin kanssa. Hän oli tiennyt sen, mutta työntänyt sen jonnekin aivojen ulottumattomiin, kätkenyt sydämeensä. Hän oli aina tiennyt sen, James ei ollut yhden naisen mies. Hänestä oli vain muodostunut pakkomielle Jamesille, niin monen vuoden torjuminen oli varmasti ajanut Jamesin kaltaisen naistenmiehen hulluuden partaalle. Lily kuuli lapsen itkua mutta ei välittänyt, ei jaksanut. Lily katui nyt niitä silloisia ihania ja suloisia hetkiä, kun oli vain antautunut virran vietäväksi. Lopulta James oli sekoittanut Lilyn pään niin kuin jokaisen muunkin tytön. Se oli ollut hänelle painajaista, nähdä James suutelemassa toista naista kaupungilla. Lilyä harmitti, tässä sitä nyt oltiin... Tilanteessa johon hän ei olisi koskaan halunnut joutua; yksin lapsen kanssa. Lily avasi silmänsä ja katsoi ulos, tumma hahmo liikkui taloa kohti pää painuksissa. Tumma hahmo läheni uhkaavasti ja pian Lily hahmotti tutut, märät ja sotkuiset kiharat.
Lily kääntyi poispäin ja asteli kehdon luokse, nosti edelleen itkevän lapsen syliinsä ja painoi tämän rintaansa vasten. Hän kuuli oven kolinaa ja avaimen kääntyvän lukossa. Lapsi hiljeni kun Lily puristi lasta kovemmin rintaansa vasten ja silitti samanlaisia sotkuisia hiuksia kuin Jamesilla. Kuului poksahdus ja viimeinen kyynel tippui lattialle.
*
Huoneen ovi avautui. Pitkä ja laiha mies astui huoneeseen. Huone oli tyhjä. Sängyllä oli valkoinen paperi. James otti sen käteensä ja avasi taitoksen.
”Se on nyt loppu. Minun ja Harryn on parempi ilman sinua. Haluan jonkun, joka elää vain minun kanssani.”
James asteli saman ikkunan luokse jonka ääressä Lily oli äsken seissyt. Lasin pinnassa oli edelleen huuruiset jäljet niissä kohdissa mihin naisen käsi oli minuutti sitten koskettanut. James painoi kätensä samaan kohtaan, missä Lilyn käsi oli ollut ja tajusi että oli tehnyt elämänsä virheen.
------------------------------------------------------
Toivon, että tykkäätte. Risut ja ruusut tervetulleita. Niin ja on mun ensimmäisiä ficcejä.
