Title: Toteutumaton rakkaus
Author: Endless
Beta: Vampirelove
Genre: Fluff
Pairing: selviää ficissä
Rating: S
Disclaimer: En omista hahmoja vaan ne kuuluvat J. K. Rowlingille.
A/N: En tiedä teistä mutta minua häiritsee tuo nimi... En nyt äkkiseltäni keksinyt parempaa 8 )) toivon kommentteja. Ne rohkaisevat kirjoittamaan ja piristävät päivää. : ))
Toteutumaton rakkausSinä. Kuinka joku voi olla niin halveksittava, kamala ja kaikin puolin inhottava ja vihaa herättävä ilmestys? Mutta samalla olet ihanin, viehättävin, komein, hellyttävin ja kaunein olento, mitä olen koskaan nähnyt. Olet kaikkia näitä samaan aikaan enkä tiedä mitä minun tulisi ajatella sinusta. Ristiriitaista.
Tapa jolla hymyilet ja naurat saa minut ärsyyntymään, mutta samalla se saa aikaan myös vatsanpohjallani vellovan oudon tunteen. Se tunne on minulle täysin uusi enkä tiedä mitä se on. Mutta se tuntuu mukavalta. Kävelysi ja tapasi liikkua haittaa minua suunnattomasti. Tahtoisin tönäistä sinut kumoon tai kampata sinut lattiaan. Mutta ei-toivottu nykäisy jalkojeni välissä estää aikeeni. Herätät minussa monia tunteita, joista en itsekkään ole vielä perillä. Vihaa, surua, inhoa, halveksuntaa, iloa, onnellisuutta.
Saat minut rentoutumaan. Mutta aina kun olet lähelläni minun on nälvittävä sinua. Se tuntuu pahalta enkä haluaisi tehdä sitä, mutta sanat tulvivat huuliltani ennen kuin pystyn estämään itseäni. Mutta sinun nälvimisesi tuntuu myös hyvältä. Olen sekaisin tunteideni vallassa. Kun katsot minua vihreillä silmilläsi minun harmaita silmiäni, en tiedä mitä näet niistä. Näetkö vihan? Surun? Onnellisuuden? Vai tunteideni sekasorron? Kun katsot minua, näen silmissäsi inhoa. Se sivaltaa sydäntäni. Tapa, jolla katsot minua, saa sydämeni jättämään yhden lyönnin välistä. Toivon, että jonain päivänä saan pitää sinua sylissäni, rutistaa hellään halaukseeni ja tuntea huulet huulillani.
Ajatus saa minut miettimään miltä huulesi mahtavat maistua? Mansikalta varmaankin... Olen saanut selville, että käytät mansikan makuista huulirasvaa. Olen saanut sinusta paljon muutakin selville, mitä muut eivät tiedä. Tiedän, että rakastat suklaata. Kerran tulit minua vastaan käytävällä. Et huomannut minua, joten piilouduin haarniskan taakse, tiputtaen ensin suklaapatukan keskelle käytävää. Seurasin hiljaa kuinka askel askeleelta lähestyit minua. Sydämeni takoi rinnassani ja pystyin melkein vannomaan, että kuulit sydämeni jyskeen. Pysähdyit sen haarniskan kohdalle, minkä takana piileskelin. Katsoit suklaapatukkaa hämmästyneenä. Nostit sen maasta ja vilkuilit ympäriinsä patukan omistajaa hakien. Käytävällä ei kuitenkaan ollut muita. Avasit käärepaperin ja söit siitä yhden palan. Näin ilmeestäsi kuinka nautit suklaan mausta. Laitoit loput patukasta taskuusi vielä mutustellen ensimmäistä palaa tyytyväisenä. Jatkoit matkaasi ja en voinut irrottaa katsettani sinusta. Minut valtasi hetkellisesti harmi. Olin antanut sinulle vapaaehtoisesti viimeisen patukkani. Mutta sitten muistin tyytyväisen ilmeesi ja hyvä olo täytti minut. Tunteeni olivat ristiriidassa toisiinsa.
Tiedän myös toisen mieltymyksesi. Sinulla on tapana hiippailla Murjottavan Myrtin vessaan muutama kermakalja kainalossasi, vaikka sitä on vaikea aluksi uskoa. Ensimmäisellä kerralla kun huomasin sinun menevän Myrtin vessaan luulin sinun yrittävän myrkyttää itsesi. Juovan itsesi kuoliaaksi. Mutta hämmästyksekseni sinä et edes sammunut, vaikka siitä pisteestä et kaukana ollutkaan. Kun olit tyhjentänyt viimeisenkin pullon, käperryit lattialle ottaen jalkasi syliisi ja puristit niitä kuin henkesi olisi niistä kiinni. Puhkesit lohduttomiin kyyneliin. Itkustasi ei tuntunut tulevan loppua. Mieleni teki tulla esiin piilostani ja lohduttaa sinua. Mutta silti, sinä hetkenä osittain myös halveksin sinua, kun makasit siinä maassa kylmillä kaakelilaatoilla itkien. Lopulta itkusi tyrehtyi nyyhkytykseksi, kunnes lopulta vaivuit uneen. Kädestäsi tipahti kuva hymyilevästä ja komeasta miehestä, jolla oli tummat hiukset. En tunnistanut henkilöä, mutta jotenkin sen piti liittyä suruusi. Kun olin varma että nukuit, kuivasin kyyneleesi ja asettelin kaapusi peitoksi päällesi. Katselin sinua hetken. En ymmärtänyt, miksi itkit itsesi uneen juotuasi itsesi ensin humalaan? Säälin sinua. Silitin kyynelien tahrimaa poskeasi sormellani. Kumarruin ja painoin melkein olemattoman suudelman otsallesi. Mutta se hipaisu, kun huuleni koskettivat sileää otsaasi, jäi kihelmöimään huulilleni. Sydämeni tuntui takovan ulos rinnastani.
Toivoin että heräisit, mutta samalla pelkäsin sitä. Jäin istumaan polvilleni viereesi silitellen edelleen poskeasi, toinen käsi kannatellen päätäsi. Tuskallinen ilme oli vaihtunut kasvoiltasi levolliseksi. En tiedä kuinka kauan istuin siinä. Mutta kun huomasin ensimmäisten auringon säteiden pilkistävän metsän takaa, nousin. Katsoin sinua vielä viimeisen kerran. En tuntenut sinua kohtaan enää minkäänlaista halveksuntaa tai inhoa. Olit kaunis maatessasi siinä aikaa nähneellä kaakelilattialla. Samalla olit hyvin orvon ja yksinäisen näköinen. Särkyvä lasikoriste, joka hajoaisi pienimmästäkin kosketuksesta. Katsoin käsiäni, joilla pääsi oli juuri hetki sitten levännyt. Nyt ne tuntuivat tarpeettomilta. Käännyin ja lähdin kohti ovea. Kun käteni kosketti oven kahvaa, ymmärsin lopulta. Käänsin päätäni hieman, että näin sinut juuri ja juuri sivusilmällä. Kuiskasin kolme kaunista sanaa ennen lähtöäni, joiden ymmärtämiseen tarvitsin niin paljon aikaa.
"Minä rakastan sinua."
**The End**
(Muokkasin ikärajan otsikkoon. ~Melodie)