Kirjoittaja Aihe: Twilight: Veren kutsu (K-11, epilogi - 08.07, valmis)  (Luettu 44309 kertaa)

miisa

  • ***
  • Viestejä: 207
  • © miisa
Vs: Veren kutsu | Luku 4 - 20.01
« Vastaus #20 : 22.01.2009 17:13:43 »
Ihan sattumalta avasin ja lukaisin tämän. Tykkäsin ficistä ja kirjoitustyylistäsi.

Rebeccasta tulee mieleen Ginny Weasley punaisine hiuksineen ja pisamoineen. En kyllä erityisemmin pitänyt hahmosta kun hän selkeästi on tunkemassa itseään Edwardin ja Bellan väliin (vaikka hänhän tietää Bellan ja Edwardin seurustelevan?), tai siltä ainakin vaikuttaa.

Tapahtumien kulku on selkeä ja ficci etenee mukavalla vauhdilla.

Eikai minulla muuta sanottavaa olekkaan, jatkoa odotellessa~ ;D

Reykjavik

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 4 - 20.01
« Vastaus #21 : 22.01.2009 19:01:33 »
Mutta Edwardhan rakastaa jo Bellaa! Miksi hän yhtäkkiä rakastuisi johonkin äärettömän ärsyttävään Rebeccaan? En suostu uskomaan sitä Edwardista. Ole nyt kiltti meille Bella/Edward faneille ja tapa Rebecca mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti...
Jatkoa odottelen kuitenkin.

lauraisonfire

  • beauty killer
  • ***
  • Viestejä: 46
  • are you afraid?
    • FREAKSHOW☆
Vs: Veren kutsu | Luku 4 - 20.01
« Vastaus #22 : 23.01.2009 07:14:13 »
Pidän tästä ficistä ja kirjoitustyylistäsi paljon, mutta tässä nyt Petturia lainaten:

Lainaus
1) Inhoan sitä, että Rebecca tunkee itsensä huomaamattomasti E/B väliin.
2) Ärsyttää, miten nopeasti Edward vaihtaa Bellan Rebeccaan.
3) Olen totaalisen koukuttunut tähän tarinaan.

Ei siitä voi enempää sanoa.
Jatkoa toivoisin, haluan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi :--(
ローラ

Tattoos of memories and dead skin on trial
For what it's worth it was worth all the while

elinasofia

  • ***
  • Viestejä: 28
Vs: Veren kutsu | Luku 4 - 20.01
« Vastaus #23 : 24.01.2009 16:08:49 »
Ei Edward saa rakastua tuohon Rebeccaan! Ei.  :o

Siis tää on hyvä fic, mutta mua(kin) alkaa kohta ärsyttään tuo tyyppi.

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #24 : 25.01.2009 22:22:28 »
Petturi, kiitos :) Jaa-a, saa nähdä nyt lankeaako se Edward vahingoittamaan Rebeccaa *viittaa  kurkun repimiseen*..  Odotinkin, että Rebecca ärsyttäisi monia.  Etenemisnopeus nyt on tällaista, hieman hidastusta voin toki pistää.

cilent, kiitos :)  Rebeccaa saa vihata ja itsekin rakastan E/B paritusta.  He kuuluvat toisilleen (, mutta Rebecca tuli nyt kiusaamaan heidän elämäänsä  ;D).

samnth, kiitos :)  Kuvailua koitan lisäillä ja eiköhän tämä asioiden eteneminen jatku melko samalla painolla (tosin viidennessä luvussa ei niinkään ehkä mitään "erikoista" tapahdu?  Riippuu näkökulmasta).

Kuurankukka, kiitos :) Kuvausta koitetaan lisäillä ja toivotaan, että Edward tulee järkiinsä  :D

mapwe, kiitos :) Jaa-a, olikohan Edward "vieraissa"?  Saattoi olla, mutta selitystä poissaololle kuullaan kuudennessa luvussa :)

miisa, kiitos :)  Itsellekin muodostui nyt kuva Ginnystä, kun mainitsit.  Juu, Rebecca tietää (tai itse asiassa päätteli) heidän seurustelevan.  Ovathan Bella ja Edward julkisesti aina hyvin lähekkäin (vai miten sen sanoisi?).

Reykjavik, niin rakastaa, mutta mikään ei ole mahdotonta (tosin Edward ei kyllä oikeasti kirjoissa hylkäisi Bellaa jonkun toisen takia, joten Edwardista tulee tässä ficissä jonkin verran OoC).  Ehkä tapan  ::)  Kiitos kommentista.

lauraisonfire, kiitos :)  Jatkoa tulossa juuri nyt.

elinasofia, moni on samaa mieltä.  Mutta sitä ei koskaan tiedä, mitä lopussa käy.  Kiitos :)



Luku 5


Kylmä tuulen vire heilutteli Swanien pihan puita hiljalleen ja sai Bellan tärisemään kylmyydestään.  Se sai hänet tuntemaan olonsa vieläkin epämukavammaksi kuin se jo valmiiksi oli.  Hänen päänsä oli täynnä kysymyksiä, muttei saanut yhtäkään niistä ulos suustaan.  Bella seisoi täysin sanattomana katsoen vuorotellen Edwardia ja Rebeccaa.

”Edward, mikset tullut eilen illalla?”  Bella toisti kysymyksensä.  ”Odotin sinua koko illan.”
”Anteeksi”, Edward sanoi.  Hän katsoi Bellaa suoraan silmiin.  ”Minulle tuli tärkeää tekemistä, enkä ehtinyt millään ilmoittaa sinulle, vaikka olisi pitänyt.”
”Olin huolissani ja luulin sinulle sattuneen jotakin!”  Bellan ääni kohosi.  Hän katsoi Rebeccaa, joka hymyili Volvon takapenkillä.  ”Miksi hän on autossasi?”

Edward kääntyi katsomaan Rebeccaa.  ”Hänen autonsahan meni rikki ja ajattelin, että voisin viedä hänetkin kouluun.  Hän ilahtui todella paljon.”
Niinpä tietysti, Bella hymähti ajatuksissaan ja pieni kateus iski suoraan hänen sydämeensä.  Jos joku muu olisi tullut hakemaan häntä, hän ei olisi varmastikaan ilahtunut yhtä paljon.

Bella käveli hitaasti auton matkustajanpuoleisen oven luokse, jonka Edward kiirehti avaamaan.  Hän istui alas, eikä ollut kuulevinaankaan Rebeccan pientä tervehdystä takapenkiltä.  Hän oli hieman vihainen, loukkaantunut.

”Bella, minä lupaan tulla tänään.  Minä lupaan.”

***

Bella availi sängyssään silmiään ja etsiskeli kädellään jotain kylmän tuntuista.  Hän tunsi sänkynsä liian tyhjäksi ja avasi silmänsä kokonaan nähdäkseen, että ketään muita ei hänen huoneessaan ollut.  Sitä hän ihmetteli suuresti.  Edwardhan oli viime öinä ollut hänen luonaan aina aamuun saakka.

Missä Edward on?  Hänhän oli illalla vielä täällä, Bella mietti katsellessaan ympärilleen.  Hän katsahti ikkunaan, se oli hieman raollaan.  Onko hän lähtenyt jonnekin?  Eikä ole jättänyt viestiä?

Siinä samassa Bella kuuli ikkunan luota ääntä.  Hän nousi sängystään ja käveli hitaasti ikkunan luokse ja näki Edwardin sen takana.  Tämä katsoi anteeksi pyytävästi Bellaa aukaistessaan ikkunan kokonaan auki päästäkseen sisään.

”Missä olet ollut?”  oli Bellan ensimmäinen kysymys.  ”Kauanko olet ollut?”
Edward otti varovaisesti Bellan käsivarsista kiinni.  ”Olin vähän aikaa ulkona nautiskelemassa hyvästä säästä.”
”Hyvästä?  Paistaako aurinko?”  Bella kysyi kummissaan ja kurkki ikkunasta ulos.  Aurinkoa ei näkynyt, pelkästään sumuista, harmaata.
”Ei, mutta tämä on juuri hyvä sää minulle”, Edward naureskeli nostaessaan toisen kätensä Bellan kasvoille.  ”Minä odotan, jos haluat olla hetken aikaa ihminen.”

Bella nyökkäsi hiljaisena ja poistui huoneestaan yläkerran vessaan.  Hän avasi hanan, kasteli kätensä ja kumartui sitten lavuaarin ylle pestäkseen kasvonsa nopeasti.  Bella tarttui pian pyyhkeeseen, joka roikkui lavuaarin vieressä ja kuivasi kasvonsa.  Peili heijasti hyvin vaaleat, mietteliäät kasvot.  Oliko Edward oikeasti ollut nauttimassa säästä?

Palattuaan takaisin huoneeseensa, Bella löysi Edwardin katselemassa ulos ilmeettömänä.  Mitä tämä mahtoi ajatella?

Voisinpa lukea ajatuksia, kuten sinä,  Bella huokaisi mielessään Edwardin kääntyessä ympäri.

”Aamupalaa?”  tämä kysyi hymyillen.
Bella nyökkäsi ja lähti edeltä alakertaan Edward perässään.

***

Rebecca seisoskeli koulun parkkipaikalla uuden, harmahtavan sinisen autonsa luona Edwardin pysäköidessä omansa muutaman auton päähän punahiuksisen tytön autosta.  Edwardin ei ollut tarvinnut muutamien päivän jälkeen kyyditä Rebeccaa kouluun, sillä tämä oli saanut uuden auton sedältään, joka asui Seattlessa.  Tämä oli ollut kovinkin antelias ja lahjoittanut autonsa sukulaistytölleen, koska oli juuri vastikään ostanut itselleen uuden.  Ja olihan setä hieman rikkaampikin kuin Rebeccan oma perhe.

Bella ei ollut saanut omaa autoaan vielä kuntoon ja hän kulki joka päivä edelleen Edwardin kyydissä.  Edward oli kuitenkin luvannut, että jos autoa ei saataisi kuntoon, hän ostaisi Bellalle uuden.  Tämä oli kuitenkin pistänyt vastaan Edwardin ajatukselle.

”Antaisit minun ostaa sinulle uuden auton, Bella”,  Edward anoi parkkeerattuaan autonsa koulun parkkipaikalle.  ”Mitä pahaa siinä olisi?”
”Se, että ostaisit kumminkin jonkin oikein hienon auton, joka kulkee lujaa.  Minulle kelpaa hyvin vanha autoni”, Bella vastasi.  ”Mutta jos autoni kerta on nyt mennyttä, et varmaan välitä vastalauseistani?”
Edward hymyili.  ”Ehkä.”

Hän nousi autostaan sulavin liikkein ulos, eikä Bellakaan enää jäänyt sen sisälle istuskelemaan.  Tämä huomasi Rebeccan katselevan heitä, enimmäkseen Edwardia, joka kuitenkin oli kuin ei huomaisi, vaikka varmasti tunsi katseen selässään ja kuuli nuoren naisen ajatukset.

”Hieno auto hänellä”, Bella tokaisi yhtäkkiä heidän kävellessään koulurakennukselle.  ”Maksanut varmaan paljon.”
”Puhutko Rebeccan autosta?”
Bella nyökkäsi.  ”Mm.  Tuollainen voisi kelvata minullekin.  Se ei ole liian pramea.”
”Antaisitko minun ostaa sinulle tuollaisen?”  Edwardin ilme kirkastui.  ”Oikeasti?”
”Se riippuu minun vanhasta autostani.  Jos sille ei pysty tekemään mitään, saat ostaa.”
”Hienoa.”

Bella huomasi heidän tullessaan sisälle, että Rebecca käveli heidän perässään.  Tämä seurasi häntä ja Edwardia kuin pieni ankanpoikanen emoaan ja pysähtyi vasta äidinkielenluokan ovella.

”Edward?”

Edward ja Bella pysähtyivät.  Molemmat kääntyivät Rebeccaan päin, Edward hymyillen, ja Bella ilmeettömänä.

”Kiitos, kun toit kyyditsit minua, kun minulla ei ollut autoa”, Rebecca sanoi kaivellen mustaa laukkuaan.  Hän nappasi sieltä pienen, hiekanruskean kangaspussukan ja ojensi sen Edwardille.
Edward otti pussukan käteensä.  ”Kiitos.  Mitä tässä mahtaa olla?”  Se oli tarpeeton kysymys Edwardilta, sillä hänhän jo tiesi, mitä pussukka sisälsi.
”Näet sitten itse, kun avaat sen.  Nähdään biologian tunnilla.”

Rebecca viiletti pois Edwardin ja Bellan luota, jotka tuijottivat pussukkaa.  Bellaa kiinnosti erityisesti, mitä se mahtoi sisältää.  Hän ei kuitenkaan saanut kysyttyä sitä, kun Edward jo otti häntä kädestä ja lähti viemään heidän ensimmäisensä tuntinsa luokan luo.

***

”Mitä Rebecca antoi sinulle?”

Bella ja Edward istuskelivat ruokalassa, tällä kertaa kahdestaan.  Alice ja muut Cullenit istuivat aivan viereisessä pöydässä  keskenään ja Rebecca Jessican, Angelan, Miken ja muiden kanssa kauempana.  Bella oli saanut matematiikan tunnilla kerättyä rohkeutta kysyäkseen Rebeccan antamasta lahjasta.

Edward otti farkkujen taskustaan esille hiekanruskean pussukan ja asetti sen keskelle pöytää.  ”Saat katsoa, jos haluat.”
”Sinä et ole avannut tätä?”  Bella kysyi ottaessaan pussukan käteensä.  Hän heilutteli sitä varovaisesti.  Esine, mikä nyt olikaan, ei kilissyt tai helissyt.  Se ei pitänyt minkäänlaista kunnon ääntä.  ”Sinä tiedät mitä tässä on?”
”Niin tiedän.”  Edward hymyili salaperäisesti.  ”Ja uskon, että olen oikeassa, kun sanon sinun haluavan tietää, mikä se on.”

Bella nyökkäsi alkaessaan avata pussukkaa.  Hän katsahti Rebeccaan ennen esineen ottamista esille.  Punahiuksinen tyttö oli keskittynyt juttelemaan Jessican kanssa, ettei huomannutkaan Bellan pitelevän Edwardille antamaansa lahjaa kädessään.
Puuhelmirannekoru tipahti pöydälle, kun Bella käänsi pussukan ympäri.  Puuhelmiä oli kolmea eri väriä; ruohonvihreää, merensinistä ja luonnonvalkoista.  Bella otti rannekorun käteensä ja huomasi Edwardin kääntäneen katseensa pöytään päin, jossa Rebecca istui.  Tyttö katsoi pöydästä takaisin hymyillen.

”Hän on tehnyt sen itse”,  Edward sanoi kääntyessään takaisin Bellaan päin. 
”Oletko kuunnellut hänen ajatuksiaan vai onko hän kertonut sinulle?”  Bella kysyi madaltaen ääntään.  Hän ojensi korun Edwardille, joka pujotti sen vasempaan ranteeseensa hieman hymyillen.
”Kuunnellut.  Kuuntelisin sinunkin ajatuksiasi, jos vain voisin, Bella.”

Tiedän, Edward.

***

Illalla ei Edwardia ollut näkynyt ja Bella oli valvonut myöhään pitäen huoneensa ikkunaa auki, jos Edward olisikin sattunut tulemaan.  Mutta hänen vampyyripoikaystävänsä ei ollut ilmestynyt paikalle, joten Bella oli lopulta luovuttanut, pistänyt ikkunan kiinni ja käynyt nukkumaan.  Aamulla herättyään hän aukaisi ikkunan siltä varalta, jos Edward tulisi silloin.  Bellan usko siihen kuitenkin horjui.

En pääse kouluun, jos hän ei tule hakemaan minua.  Paitsi jos Alice näkee, ettei hänen veljensä hae minua,  Bella ajatteli istuessaan keittiössä murokulho edessään. Ehkä minun pitäisi soittaa Edwardille.

Bella söi muronsa loppuun ripeästi ja hakeutui sitten puhelimen ääreen.  Hän nosti luurin, näppäili Edwardin numeron ja antoi puhelimen tuutatata rauhassa hetken aikaa, kunnes toisessa päässä vastattiin.

”Bella?”
”Missä sinä olet?”  Bella kysyi ensimmäiseksi.  ”Et tullut illalla.”
”Anteeksi”, Edward sanoi anteeksi pyytävään sävyyn.  ”Kävin kyllä ikkunasi alla aamuyöllä, mutta ikkuna oli kiinni.”
”Tietenkin se oli, koska luulin, ettet tule”, Bella selitti ja huokaisi.  ”Tuletko sentään hakemaan minua kouluun?”
”Olen jo matkalla.  Nähdään kohta, Bella.”

Puhelu meni katki.  Bella laski luurin takaisin paikoilleen ja meni yläkertaan hakemaan laukkunsa, jonka oli pakannut vähän aikaa sitten.  Alakertaan tullessaan hän kuuli ulkoa auton tööttäystä, Edward oli tullut.
Bellan astuessa ulos ovesta hän ei ollut uskoa silmiään.  Upouusi, punainen auto seisoi pysäköitynä tienvarteen.  Se ei ollut samanlainen kuin Rebeccan uusi auto, josta Bella oli pitänyt, mutta sillä ei ollut mitään väliä.  Tämäkään auto ei ollut liian pramea.

”Mitäs pidät?”  Edward kysyi kävellessään Bellan luo.  Hän kietoi toisen kätensä, jossa ei enää ollut Rebeccan antamaa rannekorua, tämän vyötärölle ja toisella kädellä heilutteli autonavaimia tämän silmien edessä.  ”Voisiko neiti Swan kenties kyyditä minut kouluun tänään?”
”Ostitko sinä tämän minulle?”  Bella kysyi kuin ei olisi kuullutkaan Edwardin kysyvän mitään.  ”Se on upea, mutta entä minun vanha autoni?”
”Autoasi ei voida korjata, pahoittelen”, Edward kertoi.  ”Isäsi kertoo kyllä sinulle siitä tänään.”
Bella loi hieman moittivan katseen Edwardiin.  ”Oletko kuunnellut salaa isää?”
”Hieman, mutta haluan nähdä sinut nyt uuden autosi ratissa.  Voin minäkin ajaa, jos et itse halua.”
”Minä ajan.”

***

Ruokatunnilla Edwardin ja Bellan istuskellessa rauhassa kahdestaan, Rebecca ilmestyi heidän pöytänsä viereen ja istahti alas.

”Bella, onko sinulla viikonloppuna mitään tekemistä?”  Rebecca kysyi hymyillen.
”Kuinka niin?”  Bella ihmetteli ja katsahti Edwardiin, joka katsoi häntä.  ”Ei pitäisi olla.”
”Lähtisitkö sitten Port Angelesiin elokuviin?  Viime kerralla kun kysyin niin se ei käynyt sinulle, joten kävisikö nyt?  Voit ottaa Edwardin mukaan.”
”Bella, mene vain Rebeccan kanssa”, Edward sanoi kehottavasti.  ”Minä lähden kuitenkin taas retkeilemään, kun on hyvä sää, muistathan?” 
Bella nyökkäsi Rebeccaan päin.  ”Hyvä on.  Sovitaan sitten myöhemmin ajasta ja leffasta.”
”Kiitos, Bella!  Nähdään espanjantunnilla.”

Rebecca nousi pöydästä iloissaan ja  palasi toiseen pöytään.  Edward sipaisi Bellan silmien edestä hiussuortuvan korvan taakse ja sanoi:  ”Toivottavasti et tällä kertaa joudu vaikeuksiin Port Angelesissa.”


A/N:  Loppu jotenkin lässähti  :-\   Ensi osaan parantelen (vaikka tätä osaa korjailin aika paljolti..).  Kommenttia?
« Viimeksi muokattu: 04.02.2009 22:53:26 kirjoittanut Tuhisija »

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 864
  • T'hy'la
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #25 : 26.01.2009 14:38:40 »
Hah, olen ensimmäinen ;D

Kuten aina, tykkäsin tästä. Minusta tarinan henki oli ehkä hieman muuttunut, nyt sait siihen mukaan sitä kuvailua, mitä olin jo odottanut. Ja voi olla, että Edwardkin oli muuttunut. Minusta Edward suhtautui Bellaan aika välinpitämättömästi, tai   oikeastaan Edward suhtautui kaikkeen välinpitämättömästi ??? (Huom, tämä on mun mielipide). Mutta voihan olla, että Edwardilla on omiakin "huolia", kun kerran häipyy melkein joka yö johonkin ;D(Toivottavasti ei Rebeccaan). Toivon edelleen, ettei Edward hylkää Bellaa... Kiitos, jatkoa odottelen :)
Einmal ist keinmal


samnth

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #26 : 26.01.2009 14:57:49 »
Mielenkiintoinen luku. Käänsi hieman tarinan "asetuksia". Edward hillitsi itsensä ainakin Bellan nähden, ei roikkunut Rebeccassa kiinni ja muutenkin tämä oli jotenkin enemmän E/B, kuin E/R luku. Se kyllä hieman mietityttää, että mitä ihmettä Edward tekee yöllä? On Rebeccan luona vai? Olisi huippua jos sillä olisi joku toinen juttu kuin Rebecca ja sitten se olisi jotain jännittävää.(; Alkaisi tapahtua jtn jännittävää..

Luku oli hyvä, odottelen jatkoa. (taas<; )

-samnth
« Viimeksi muokattu: 29.01.2009 15:53:29 kirjoittanut samnth »

elinasofia

  • ***
  • Viestejä: 28
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #27 : 26.01.2009 20:29:02 »
Tää oli jännä. Siis ihan hyvällä tavalla :) Jotekin erilainen, ku tässä Edward ei ollu niin kiinni Rebecassa. Vaikka eihän sitä tiiä, missä se yöt on :| Kuitenki mukava pitää siitäkin tyypistä vähän taukoa

Jatkoaaa (::

cilent

  • ***
  • Viestejä: 28
  • i'm chuck bass
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #28 : 27.01.2009 18:12:54 »
Urp. Mulla menee hermot Edwardiin. Ja Rebeccaan (kirjotettiinhan se noin, vai oliko se että Rebecka;)? En jaksa nyt tarkistaa);D

yhden virheen bongasin:
Lainaus
”Olin huolissani ja luulin sinulle sattuneen jotakin!”  Bellan ääni koroni.
koroni?  oisko kohosi, tms?;)

ja edelleen kirjotat tosi hyvin ja koukuttavasti, mutta hermo menee:)
kiitos, ja jatkoa -cilent
Three words, Eight letters, and I'm yours.

Reykjavik

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #29 : 31.01.2009 20:24:29 »
Tää oli tosi hyvä luku. Kiva kun Edward ei vaihdakaan rakastettua ainakaan niin nopeasti, kun aluksi kuvittelin. Olisi kiva, jos loisit Rebeccan persoonaa vähän pidemmälle. Olisi kiva, jos saisi tietää, mikä Rebeccassa kiehtoo Edwardia tuoksun lisäksi. Nyt hahmo on hieman "laimea".

Kai Bella joutuu hankaluuksiin Port Angelesissa? Olisi turha rikkoa perinnettä.  :)

Odotan jatkoa! Toivottavasti tämä loppuu Bellankin kannalta onnellisesti...
« Viimeksi muokattu: 31.01.2009 20:28:16 kirjoittanut Reykjavik »

Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Veren kutsu | Luku 5 - 25.01
« Vastaus #30 : 01.02.2009 21:09:03 »
Heh. Hyvä ficci on jne. Mutta minua (myös) häiritsee se, että Bella tapauksia on kaksi. Hei tyyppi jatkoa pian!
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 6 - 04.02
« Vastaus #31 : 04.02.2009 22:49:27 »
Kuurankukka, kiitos.  Hienoa, kuvailun kirjoittaminen onnistuu nyt siis ainakin vähän paremmin (riippuu kyllä millä mielellä olen kirjoittaessa).

samnth, jaa-a   :) Enpäs sano..  Jännittävää kaipaat?  Kaipa tämän luvun lopusta saisi jotain jännittävää revittyä (toivottavasti?)?

elinasofia, kiitos.  Pitäähän heitä hieman pitää erossa toisistaan ja sitten myöhemmin lyödä yhteen  :D  (<--- joo, väsyttää, pitäisi nousta aamulla aikaisin)..

cilent, se on Rebecca :)  Täytyypä korjata virhe.  Minäkin menetän hermoni, kun Jacob on kiinni Bellassa.  Aika jännää, että usein kirjasarjojen tai tv-sarjojen hahmojen elämä jotenkin vetoaa ja sitten joku tyyppi alkaa ärsyttää ja niin pois päin (itselläni hyvin usein tällaista, vaikka vakuutan usein itselleni, että se on vain kirja/tv-ohjelma).

Reykjavik, kiitos.  Hmm.. voisin tosiaan valaista asiaa hieman enemmän  :)  Ja voin sanoa, että eiköhän perinne melkein ainakin pysy.  Tai sen voi päättää itse luettuaan kuudennen luvun.  Ja lopusta voin sanoa, että olen hionut mielessäni ficin loppua ihan hirveästi ja luonut eri ratkaisuja ja päädyin sitten siihen yhteen.

Nabi., kiitos.  Niin, mutta onhan se mahdollista.



Luku 6


”Pidä hauskaa Port Angelesissa huomenna.”

Edward piteli Bellaa viileässä sylissään illan pimennyttyä yöksi.  Ikkunasta, joka oli raollaan, puhalsi sisään viileää ilmaa ja puiden lehdet pitivät ääntä hiljaista, kahisevaa ääntä ulkona.  Kumpikaan näistä ei haitannut Bellaa, joka makasi rentoutuneena rakkaan vampyyrinsa rintaa vasten pitäen kiinni tämän kädestä, josta hän ei olisi koskaan halunnut päästää irti.

”Ja sinä metsästysretkellänne”, Bella sanoi hiljaa Edwardin silitellessä hänen hiuksiaan.  ”En malta odottaa, että palaat takaisin.”
”En minäkään”, Edward kuiskasi Bellan korvaan.  Hän painoi huulensa kevyesti tämän hiuksiin ja hipaisten sitten tämän vasenta ohimoa.  ”Bella, pidä huolta itsestäsi.”
”Yritän, mutta tiedäthän sinä, että olen oikea onnettomuusmagneetti.  Koitan selvitä ehjin nahoin pois Port Angelesista, vaikka tuskin siellä mitään ihmeellistä sattuu.  Korkeintaan kompastun ja saan käteni verille.”

Edward huokaisi raskaasti pudistellen päätään.  Bella nousi istuma-asentoon nähdäkseen Edwardin kasvot, joilla oli hivenen huolestunut ilme.  Tummissa silmissä näkyi silti palanen lämpöä.

”Toivon, ettei sinulle tapahdu edes sitä.  Haluan nähdä sinut ehjänä, kun palaan.”
 
***

Säätiedotus oli ollut väärässä, aamulla satoi kaatamalla, vaikka oli auringon olisi pitänyt paistaa.  Bella istuskeli huoneensa sängyllä tuijottaen vastapäistä seinää.  Rebecca tulisi hakemaan hänet iltapäivällä, jolloin he lähtisivät Port Angelesiin, kävisivät ensin katsastamassa pari kauppaa ja sitten menisivät elokuviin, jossa pyöri jokin romanttinen komedia, jonka Rebecca halusi ehdottomasti nähdä.

”Rebecca?”

Bella oli juuri saanut syötyä, kun ovikello oli soinut ja hän rynnännyt avaamaan.  Ovella seisoi Rebecca mustissa farkuissa ja harmaassa hupparissa, jonka aukinaisen vetoketjun välistä pilkotti vaaleansininen paita.

”Moi”, Rebecca tervehti hymyillen ja astui sisään.  ”Tiedän, että minun piti tulla vasta parin tunnin päästä, mutta kotona oli kuolettavan tylsää, joten ajattelin tulla tänne.  Ei kai se haittaa?”
Bella pudisti päätään sulkiessaan ulko-oven.  ”Ei, minullakin oli tylsää.”

Rebecca käveli Bellan perässä keittiöön, jossa he molemmat istuivat pöydän ääreen.  Bella yritti tarjota Rebeccalle syötävää ja juotavaa, mutta tämä kieltäytyi molemmista ja alkoi kysellä Edwardista.

”En tiedä”,  Bella vastasi Rebeccan kysyttyä, milloin Edward palaisi retkeltään.  ”Varmasti parin päivän päästä, ellen ole aivan väärässä.  Se riippuu, miten kauas he ovat menneet tällä kertaa.”
”Lähtevätkö he kauaskin yleensä?”  Rebecca uteli naputellen vasemman käden sormillaan pöydänkantta.  Lyhyet, kirkkaanpunaisiksi lakatut kynnet (joista lakkaa oli tosin jo kulunut melkoisesti) hipaisivat pöytää ja saivat aikaan pienen naputus äänen.
”Eivät yleensä.”
”Onko koko heidän perheensä retkeilemässä?”

”Ei.”  Bella ei halunnut vastailla enempää Rebeccan kysymyksiin Edwardista, koska pelkäsi tämän keksivän kysymyksen, johon hän ei osaisi vastata.  ”Jospa me –”
”Ketkä ovat nyt retkeilemässä?”  Rebecca uteli lisää puhuen Bellan päälle.  ”Edward, hänen isänsä?  Alice?”
Bella huokaisi.  ”Emmett ja Jasper ovat Edwardin ja Carlislen mukana.  Alice ja Rosalie jäivät Esmen kanssa kotiin.”  Bella hiljeni hetkeksi ja oli avaamassa suutaan kysyäkseen itse jotain, mutta Rebecca ehti ensin ja tätä jatkui vielä pitkään.

***

”Käänny oikealle seuraavaksi.”

Bella ja Rebecca olivat saaneet ajan kulutettua Bellan luona tekemällä osan kouluprojekteistaan valmiiksi ja iltapäivällä kaksikko lähti Rebeccan autolla huristamaan kohti Port Angelesia.  He olivat käyneet läpi pari pientä vaatekauppaa, joista molemmat olivat löytäneet pari paitaa itselleen, vaikka suurimmaksi osaksi Bella olikin toiminut Rebeccan makutuomarina.  Kun kaupat oli kaluttu, oli siirrytty ravintolaan syömään ja juttelemaan.

”Ai tuosta?”  Rebecca kysyi.
”Joo.”

Rebecca kääntyi oikealle heti seuraavassa risteyksessä ja jatkoi ajamista eteenpäin.  Bella antoi ajo-ohjeita tarpeen tullen, Rebecca ei oikein tuntenut Port Angelesin teitä.  Pian kuitenkin sininen auto pysäköi elokuvateatterin eteen.

”Vielä kymmenen minuuttia elokuvan alkuun!”  Rebecca puuskahti etsiessään laukustaan lompakkoa.  ”Missä se nyt on?”
”Mikä?”  Bella kysyi käsi auton ovenkahvalla.
”Lompakko!  Ei, älä sano, että olen hukannut sen”, Rebecca voivotteli ja jatkoi laukkunsa penkomista.  Pienen hetken päästä hän kaatoi koko laukun syliinsä.  Huulirasva, avaimet, hopeinen rannekoru ja muut tavarat tipahtivat hänen syliinsä, mutta lompakkoa ei näkynyt.
”Jospa pistit sen vaatekassiin?”  Bella ehdotti Rebeccan, joka tuhahteli itsekseen turhautuneena, tunkiessa tavaroitaan takaisin mustaan laukkuun.

”En takuulla pistänyt!”  Rebecca pudisteli päätään, mutta otti silti vaatekaupan paperikassin takapenkiltä ja alkoi tonkia sitä.  ”Hmph, katso nyt. En ymmärrä, mihin olen kadottanut sen.”  Hän heitti paperikassin takaisin takapenkille ja alkoi vaikuttaa kiukkuiselta.
”En tiedä, mutta haluatko mennä katsomaan elokuvan vai etsiä lompakkoasi?  Voin maksaa sinut sisään.”
Rebecca katsahti Bellaan kiitollisena.  ”Kiitos!  Tietysti lompakon löytyminen olisi kivaa nyt ja täytyyhän minun löytää se, mutta minua ei nyt millään huvittaisi etsiä sitä, joten mennään katsomaan se elokuva.  Maksan sinulle heti takaisin, kun löydän lompakkoni.”

Tytöt nousivat autosta ja marssivat sisään teatteriin.  Bella osti kaksi lippua Rebeccan valitsemaan elokuvaan.  Vaikka teatteri tuntui olevan melko täysi, he saivat kuitenkin hyvät paikat keskeltä penkkirivistöä, melko ylhäältä.

***

Elokuva oli ollut erityisesti Rebeccan mieleen, mutta oli Bellakin siitä pitänyt.  Kaksi rakastavaista ja kasa ongelmia, kukapa sellaista vastustaisi?  Ei ainakaan Rebecca.

”Se miespääosan näyttelijä oli niin hurmaava, komea”,  Rebecca hihkutti heidän kävellessä autolle.  ”Ja se loppu oli niin koskettava!”
”Olet kyllä oikeassa”, Bella myönsi ja Rebecca avasi autonsa ovet.  He istuivat sisälle ja tämä käynnisti auton.  ”He olivat aika suloinen pari.”
Rebecca naurahti.  ”Tarkoitat varmaan upea!  Löytyisikin täältä oikeasta maailmasta sellainen yhtä upea mies.”  Hänen äänensävynsä oli haaveileva, ja silmät jäivät hetkeksi tuijottamaan auton avaimia, jotka roikkuivat virtalukossa.  Hän haaveili jostain, jostakusta.  ”Anteeksi, juutuin ajattelemaan sitä näyttelijää.”

Bella nyökkäsi laittaessaan turvavyönsä kiinni.  Rebecca oli juuri nostamassa kytkintä, kun kiljahti ilokseen ja nosti Bellan silmien eteen harmaan lompakkonsa.

”Se oli tippunut penkin ja kytkimen väliin!  Miksi en ajatellut sitä?”  Rebecca puhui itsekseen, pisti lompakon hupparin taskuunsa ja nosti kytkimen sitten.  ”Muistuta minua, että maksan sinulle takaisin, kun olemme kotona.”
”Joo.”

***

”Edward osti sinulle auton?”  Rebecca kysyi heidän ajettuaan hetken aikaa kotiin päin.  He kuuntelivat radiosta musiikkia ja olivat jutelleet elokuvasta hyvän tovin, kunnes keskustelu oli kääntynyt Rebeccan autoon ja sitä kautta Bellan uuteen sellaiseen.
”Niin”, Bella myönsi nyökäten.  ”Tai ainakin hän toi sen.”
”Heidän perheensä on varmaan rikas, jos hän pystyy ostamaan sinulle auton!”  Rebecca totesi.  Hänen ilmeensä oli muuttunut hieman ihmetteleväksi ja Bella pelkäsi kysymysryöpyn iskevän.  ”Sinäkin varmaan ihmettelit, kun hän toi sen?”

”Niin tein, mutta Charlie, isäni siis, ihmetteli kyllä vielä enemmän.  Olisitpa nähnyt hänen hämmästyneen ilmeensä, kun hän näki uuden autoni.”
Rebecca katsoi mietteliäänä pimeää tietä, jota auton valot valaisivat.  ”Suuttuiko hän?”
”Ei, kysyi kyllä, että kenenkäs autoa olen lainannut.  Hän ei meinannut uskoa, että se on minun, mutta Edward selitti sitten myöhemmin Charlielle kaiken”, Bella kertoi nojaten päätään auton ikkunaan.  ”Mistäs sinä sait autosi?”
”Enkö kertonut?”  Rebecca kysyi.  Bella pudisti päätään.  ”Ai, setäni antoi sen minulle.  Hän ja hänen vaimonsa ostivat uuden, he ovat yksinkertaisesti varakkaita.  Setä joskus piikittelee isääni siitä, että hänellä on rahaa, mutta isä ei välitä.”

Hiljaisuus laskeutui autoon ja Bella vajosi ajatuksiinsa.  Edward palaisi maanantaina, ehkä jopa sunnuntai-iltana.  Se olisi jo huomenna, joten Bella ajatteli, etteivät hänen rakkaat vampyyrinsa kerkeäisi vielä silloin takaisin.  Eihän hän kuitenkaan tiennyt kuinka pitkälle Edward, Jasper, Emmett ja Carlisle olivat lähteneet ja kuinka nopeasti saisivat janonsa sammutettua ja palattua kotiin. 

Bella käänsi katseensa Rebeccaan, joka oli juuri sanomassa jotain, kun Bella huudahti ’pysäytä’.  Rebecca painoi jarrua niin nopeasti kuin pystyi ja auto hiljensi vauhtiaan ja päätyi melkein törmäämään kaiteeseen.  Rebecca ja Bella hengittivät raskaasti ja säikähtäneinä autossa.  Bella huomasi jonkin eläimen loikkivan aidan toisella puolella pimeässä metsikössä.

”Onko kaikki hyvin?”  Rebecca kysyi saatuaan koottua itsensä kokoon säikähdyksestä.  ”Mikä se oli?”
”Eiköhän”, Bella vastasi pidellen kättään rintansa päällä.  ”Se oli jokin eläin.  Varmaan peura.”
”Niinpä tietysti.  Olisi pitänyt olla varovaisempi!  Käyn katsomassa nopeasti, että kaikki on kunnossa.”

Rebecca nousi autosta ja pamautti perässään oven kiinni.  Hän kiersi auton tutkiskellen sitä hetken ja sisälle palattuaan totesi kaiken olevan kunnossa ja heidän voivan jatkaa matkaansa.  Bella nyökkäsi ja yritti loppumatkan puhua Rebeccan kanssa ihan mistä tahansa, koska he molemmat olivat hieman shokissa tapahtuneesta.  He olisivat voineet päätyä kaiteeseen ja sairaalaan tai jopa kuolla.

***

Sunnuntai oli kulunut hyvin hitaasti.  Koko päivä oli ollut kuolettavan tylsä ja Bella oli vain tehnyt ruokaa, istuskellut, tehnyt läksyjä, lukenut kirjaa ja miettinyt, milloin Edward palaisi.  Tämä saattaisi tulla illalla, jos ehtisi.

Palaisipa Edward jo tänään.  Hän on saattanut kuulla jo melkein sattuneesta kolarista, Bella mietiskeli tuijottaessaan lattiaa istuessaan olohuoneessa sohvalla.  Charlie istui nojatuolissa keskittyen menossa oleviin uutisiin.  Tai sitten ei.  Hänhän olisi pinkaissut salamana takaisin, varmasti.

Seinäkellon sekuntiviisari eteni hiljalleen ja pian isoviisari oli siirtynyt kahdentoista kohdalta kuutosen luo.  Kello oli puoli kahdeksan ja Edward ilmestyisi, jos ilmestyisi, varmasti vasta myöhään yöllä.  Bella tiesi sen ja halusi olla hereillä silloin, vaikkei ollut varma Edwardin palaamisesta.

Voisin lukea vielä jotain kirjaa ja toivoa, että aika kuluisi sitä lukiessa nopeammin.


Bella nousi sohvalta ja lähti yläkertaan hitaasti kävellen.  Hän huikkasi Charlielle hyvät yöt ja tämä mutisi jotain samantapaista takaisin.  Bella otti kirjoituspöydältään kirjan, jota oli aiemmin päivällä lukenut ja asettui sängylleen istumaan.

Tästä taitaa tulla vielä pitkä ilta.

***

Ei.. Ei!

Bella heräsi hätkähtäen ja koetti repiä jotain kylmää ja hyvin kovaa ympäriltään irti.  Joku naurahti hänen korvanjuuressaan ja hän tajusi olla riuhtomatta sen enempää.  Edward oli palannut ja kietonut kätensä Bellan vyötärölle tämän nukkuessa.

”Edward!”
”Shh!  En halua, että isäsi herää”, Edward kuiskasi Bellan korvaan tämän etsiessä samalla pimeässä hänen huuliaan.  ”Oletko sinä kunnossa?”
Bella hymähti.  ”Totta kai olen.  Miksi kysyt?”
”Taisit juuri nähdä painajaista ja kaikenlisäksi olitte Rebeccan kanssa ajaa kolarin peuran kanssa”, Edward sanoi ja silitti Bellan poskea.
”Milloin –”
”Tänään, kun satuin kuulemaan Alicen ajatukset.  Huolestuin, vaikka tiesin, että olette kunnossa.”

Edward suuteli Bellaa ja tämä painautui hänen rintaansa vasten.

”Minähän en koskaan voi välttyä vaaroilta ja onnettomuuksilta”, Bella totesi naurahtaen.  ”Jos olisin itse ajanut, makaisin nyt varmaan sairaalassa Rebeccan kanssa.”
”Ette välttämättä”, Edward sanoi.  ”Olisit varmasti pysynyt tiellä ja samalla väistänyt eläintä.”
Bella pudisti päätään huomaamattomasti.  ”Ehkäpä.”

***

Suurin osa oppilaista oli poistunut ruokailusta ja odotti nyt seuraavan tuntinsa alkua kyseisen luokan edessä.  Myös Edward ja Bella, jotka seisoivat ovea vastapäätä olevan seinän luona hiljaisina, mutta lähekkäin, molempien toiset kädet kiedottuina toisen ympärille.

Kun opettaja Banner vihdoin saapui, kaikki pääsivät luokkaan istumaan omille paikoilleen.  Edward ja Bella menivät omaan pöytäänsä edelleenkin hiljaisina ja pysyivät niin, kunnes Banner oli sulkemassa luokan ovea, jolloin Rebecca ryntäsi sisään ja näytti vasenta kättään opettajalle.  Siinä komeili pitkä haava.

Voi ei, Bella ajatteli huomattuaan Rebeccan veriset kädet.  Hän katsahti nopeasti Edwardiin, joka oli jäykistynyt paikoilleen hänen vieressään ja pidätti selvästi hengitystään.  Edward, sinä kestät kyllä.

”Menepä käymään terveydenhoitajan luona”, Banner sanoi Rebeccalle vilkaistuaan kättä.  Tämä nyökkäsi ja oli juuri kääntymässä poispäin opettajasta, kun Edward syöksähti tuolistaan tämän luokse hieman vihainen ilme kasvoillaan.  Bella hypähti tuolistaan ylös hätäisenä saman tien.

Ei!  Edward!


A/N:  Aika pitkä pätkä tekstiä Port Angelesista, sitä oli itse asiassa kiva kirjoittaa.  Ja tuo Edwardin paluu retkeltään lässähti hieman..  Kommenttia (niin negatiivista kuin positiivistakin) otetaan vastaan ilomielin  :D
« Viimeksi muokattu: 04.02.2009 22:52:20 kirjoittanut Tuhisija »

Kuurankukka

  • Onnenhileet
  • ***
  • Viestejä: 864
  • T'hy'la
Vs: Veren kutsu | Luku 6 - 04.02
« Vastaus #32 : 05.02.2009 09:45:37 »
Oi, viimein alkaa tapahtua ;D Vaikken pidäkkään Rebecasta, en silti halua että Edward hyökkää hänen kimppuunsa koska silloinhan Cullenit paljastuis ja ne joutuis häipyyn ties kuinka kauan, ja luultavasti Bella joutuis jäämään Forksiin yksin, ja joutuisihan hänkin jonkinlaiseen pulaan jos selviäisi että Edward on vampyyri. Eli toivon että Edward vaan juoksee Rebecan ohi tai kärrää sen terkkarille ja häipyy tuhatta ja sataa pois paikalta ^^. Mutta kerrassaan hyvä luku, aivan yhtä hyvä kuin muutkin, ja se peurajuttu oli ihan kiva, onneks Bella selvis siitä :)

Tykkäsin aivan yhtä paljon kuin ennenkin, jatkoa odottelen edelleen ;)

Kiitos :-*
Einmal ist keinmal


Nabi.

  • ***
  • Viestejä: 267
Vs: Veren kutsu | Luku 6 - 04.02
« Vastaus #33 : 07.02.2009 15:07:45 »
Oi<3 Ei mä säikähin tosta lopusta. Mie keskityin tohon tekstiin aika hyvin ku en kuullu ees roskiksessa pauhaavaa radiota (se tippu sinne siivotessa). Ihanaa... Mä en tykkää olla jännittyneenä ja oottaa jatkoa koska tästä ei seuraa hyvää...
Everyone thinks that I have it all
but it’s so empty living behind these castle walls
nobody knows i’m all alone
but there’s no place to fall.

Korsetti

  • ***
  • Viestejä: 106
  • lwl ♥
Vs: Veren kutsu | Luku 6 - 04.02
« Vastaus #34 : 08.02.2009 16:05:41 »
oho , tänne on tullu jo näääääin paljon jatkoa O.o

mutta joo , ihana tää on ( :

äänyt jännittää ja mä kyl romahdan jossain vaiheessa ja meen tonne nurkkaa istumaa ku ei jaksa venata jatkoa :'D

nojoo

Jatkoa odotellen,
Korsetti
Yeah, I bet you will. You rap about it, yeah, word, keep it real!

ude

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Veren kutsu | Luku 6 - 04.02
« Vastaus #35 : 11.02.2009 16:34:03 »
Jäi tosi jännittävään kohtaan :D Odotan innolla jatkoa! Pidän hyvin paljon ficistäsi, ja siinä on paljon aitoa tunnetta, ja kerrot todella hyvin kaikki asiat/tapahtumat. :) jatka samaan malliin!
"You are my life now"

-Anerya-

  • ***
  • Viestejä: 162
Vs: Veren kutsu | Luku 6 - 04.02
« Vastaus #36 : 14.02.2009 11:45:34 »
Hyvä ficci, täytyy sanoa. Ärsyttävää kun tuo Rebecca tulee niiden väliin  >:( Mutta, rakentavaa multa ei kannata odottaa, joten jatkoa kehiin vaan :D
Headmaster of Hogwarts hits the gym.

Dumbelldore.

Tuhisija

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 7 - 16.02
« Vastaus #37 : 16.02.2009 23:30:48 »
Kuurankukka, niinpä.  Siitä koituisi ongelmia monelle.  Mutta onneksi seiskaluku kertoo, mitä tapahtuu/tapahtui :)

Nabi., roskiksessa?  :o  Kai ongit sen pois sieltä?  Kiitos :)  Jaa-a, tuosta lopusta seuraa.. ainakin ristiriitaisia ajatuksia ja kummastelua.

Korsetti, kiitos :)  Eihän tässä mennyt kuin kahdeksan päivää, että lisää jatkoa tuli, joten elä ny nurkkaan mene  ;D

ude, kiitos piristävästä kommentista :)

-Anerya-, kiitos :)  Niin, tässä luvussa saamme ihan pientä vahvistusta asiaan, että Rebecca on tosiaan yrittää "hieman" änkeä väliin.


Luku 7


Bella nojasi käteensä menossa olevalla biologian tunnilla istuessaan yksin.  Hän mietti, oliko Edward saanut hillittyä itsensä, vai iskenyt kiinni Rebeccaan heidän poistuttuaan luokasta?  Bella pelkäsi pahinta, mutta sisimmässään uskoi kaiken olevan hyvin.

Hän ei ole voinut tehdä Rebeccalle mitään.  Hän pystyi taatusti hillitsemään itsensä,  Bella vakuutteli itselleen naputtaessaan lyijykynäänsä vihkonsa tyhjää sivua vasten.  Kaikki on hyvin.

Edward oli tunnin alussa rynnännyt Rebeccan luo, kun tämä oli tullut luokkaan molemmat kädet veressä, haava vasemmassa kädessä.  Hän oli tarttunut Rebeccaa kädestä ja pienen hetken päästä sanonut Bannerille ääni hermostuneena ja kireänä vievänsä Rebeccan, joka oli näyttänyt säikähtäneeltä, terveydenhoitajalle.  Sen jälkeen opettaja oli sulkenut luokan oven ja tunti oli alkanut.  Edwardista ja Rebeccasta ei ollut kuulunut mitään yli kahteenkymmeneen minuuttiin.  Oliko kaikki kunnossa?

Ei kai Edward vain ole hyökännyt Rebeccan kimppuun käytävällä ja paennut sitten?  Bella alkoi miettiä eri vaihtoehtoja tapahtumien kululle.  Hän oli nyt hyvin huolissaan. Rebecca olisi varmasti kiljunut ja joku olisi taatusti kuullut, joten tuskinpa.

Kuului koputus ovelta, joka rikkoi Bellan ajatukset ja sai hänet katsahtamaan nopeasti ovelle.  Kynä hänen kädessään alkoi täristä, kun Banner asteli ovelle avaamaan sen.

”Ai, minä luulin, että lähtisit kotiin terveydenhoitajalta”, opettaja sanoi miellyttävällä äänellä Rebeccalle, joka käveli luokkaan hermostuneen näköisenä, Edward perässään. 
”Minä pärjään kyllä vielä tämän tunnin”, Rebecca mutisi nopeasti Bannerille ja riensi paikalleen luokan takaosaan.  Edward käveli hitaasti, ehkä liiankin, omalle paikalleen ja istui alas.

Mitä oikein mahtoi tapahtua?  Miksi Rebecca oli niin hermostunut? Bella mietti ja käänsi katsettaan nähdäkseen Rebeccan, joka istui yksin pöydän ääressä, kirjat edessään ja hiukset kasvojen peittona.  Kun tämä kuitenkin nosti päätään, hiukset valahtivat hetkeksi pois ja Bella näki itkuiset silmät, jotka Rebecca piilotti nopeasti takaisin hiuksiensa taakse.  Bella huokaisi ja kääntyi nyt Edwardin puoleen.  Sinun pitää kertoa välitunnilla kaikki!

***

Tunnin päätyttyä Rebecca oli rynnännyt luokasta ulos ensimmäisenä, mutta Edward taasen hidasteli, mitä Bella ei ollut uskoa.  Tämä sai odottaa tällä kertaa Edwardia, eikä toisin päin.  Jokin oli nyt pahasti vialla.

”Miksi hidastelet?”  Bella kysyi heidän päästyään käytävälle.  Hän tarttui Edwardia kädestä ja lähti viemään tätä ulos.
”Kuinka niin?”  Edwardin ääni kuulosti vieläkin hieman kireältä ja tunnillakin hän oli istunut jäykästi paikoillaan, kuten silloin, kun Rebecca oli ollut ensimmäistä päivää uudessa koulussaan.
”Onko kaikki hyvin?  Mitä Rebeccan kanssa oikein tapahtui?”  Bella alkoi kysellä.  ”Ethän vain satuttanut häntä?”
Edward pysäytti Bellan ja tämä kääntyi häneen päin.  ”En.  Se oli näin”, Edward näytti peukalolla ja etusormellaan madaltaessaan ääntään, ”lähellä.  Kerron myöhemmin lisää.  En halua puhua tässä tai ulkona siitä.”

He lähtivät kävelemään seuraavan luokan luo ja näkivät Rebeccan seisovan sen vieressä.  Luonnonvalkoinen side peitti oikeaa kämmentä ja osa siteestä pilkisti mustan hihan alta vasemmassa kädessä.  Kirkkaanpunaiset hiukset peittivät enää vain pienen osan kasvoista.

”Hei, oletko kunnossa?”  Bella kysyi Rebeccalta, joka sipaisi hiuksensa korviensa taakse ja nyökkäsi äänettömänä.  ”Mitä oikein tapahtui?”
”Mitä?”  Rebecca sanoi ääni takerrellen.  Hän karaisi kurkkuaan ja katsoi Bellaa suoraan silmiin.
”Miten sait tuon haavan?”
Rebecca kohautti olkiaan välinpitämättömästi.  ”Ruokalassa.  Kaaduin ja satuin tönäisemään erästä kaappia ja sieltä tippui joitakin laseja alas, jotka särkyivät.  Siruista sain sitten haavan vasempaan käsivarteen ja sitten oikeaan kämmeneen pienen.  Minun piti lähteä terveydenhoitajalle heti sen jälkeen, mutta muutinkin mieltäni ja ryntäsin meidän seuraavan tuntimme luokkaan.”
”Ai.”  Bella nyökkäsi ja tunsi Edwardin kylmän käden vasemmalla olkapäällään.  ”Toivottavasti olet muuten kunnossa.”
”Olen minä.”

Edward veti Bellan pois paikalta ulos sateeseen.  Rebecca jäi seisomaan yksin seinään nojaten.  Hän huokaisi ja puristi oikean kätensä nyrkkiin.  Siihen sattui, kaikkiin ruumiinosiin sattui.

***

”Kerrotko nyt, mitä tapahtui?”

Bella ja Edward istuivat Edwardin autossa koulun parkkipaikalla.  Bella oli odottanut koko loppupäivän, että saisi kuulla, mitä todella oli tapahtunut, kun Edward oli lähtenyt viemään Rebeccaa terveydenhoitajalle.  Ja nyt sai hänen puolestaan olla kertomisen aika.

”Vein Rebeccan terveydenhoitajalle ja toin hänet takaisin”, Edward vastasi yksinkertaisesti ja käynnisti auton.
”Edward, haluan kuulla koko jutun.  Kerro, jooko?”  Bella pyysi ja kohtasi Edwardin rentoutuneen katseen.  ”Olisitko niin kiltti?”
”Jos kerta haluat kuulla”, Edward sanoi.  Hän ajoi pois koulun pihalta ja alkoi kertoa.  ”Kun Rebecca tuli luokkaan ja haistoin kunnolla hänen verensä tuoksun, mieleni teki kovasti hyökätä hänen kimppuunsa.  Hillitsin kuitenkin itseni ja yritin olla hengittämättä, mutta keskittymiskykyni herpaantui ja päästin itseni melkein hyökkäämään koko luokan edessä hänen kimppuunsa.  Hän taisi säikähtää yhtäkkistä syöksähdystäni hänen luokseen ja sitä, kun tartuin hänen käteensä.”  Edward hiljeni hetkeksi katsoakseen Bellan ilmettä.  Se oli melko tyyni, hieman huolestunut.

”Mitä sitten tapahtui, kun lähditte luokasta?”
Edward käänsi katseensa takaisin tiehen.  ”Minä suurin piirtein vedin Rebeccan käytävälle, mutta lopulta hän käveli itse perässäni.  Hän ajatteli kysyvänsä minulta, että miksi ihmeessä lähdin saattamaan häntä terveydenhoitajalle ja miksi olin niin hermostunut ja kireän oloinen.  Hän ei kuitenkaan saanut suutaan auki.   Ja ennen kuin saavuimme terveydenhoitajan luo”, Edward henkäisi, ”pysähdyin ja tartuin taas hänen kädestään, tällä kertaa vasemmasta.  En tiennyt mitä tein ja pelkäsin, että menetän lopullisesti itsehillintäni, kun nostin käden kasvojeni korkeudelle ja nuuhkaisin sitä hyväntuoksuista, kuilun partaalle ajavaa verta.  Re –”

”Mitä?”  Bella huudahti kuulostaen järkyttyneeltä.  ”Sinä nuuhkaisit verta hänen kädessään?”
”Niin tein ja Rebecca veti kätensä otteestani heti ja katsoi minua kuin hullua..”
”Hän varmasti ihmetteli, että mitä ihmettä sinä teet.  Ei ole tosiaankaan luonnollista, että ihmiset haistelevat toistensa verta.”

Edward pysäytti auton kadun viereen.  He eivät vielä olleet Swanien talon luona ja Bella ihmetteli, miksi Edward pysähtyi jo nyt.

”Bella, hillitsin itseni, enkä satuttanut häntä, joten kaikkihan on hyvin, vaikka minusta tuntuukin aika kamalalta?  Rebecca varmastikin vain säikähti outoa käyttäytymistäni ja nauraa sille jo huomenna.  Hänen pitäisi kyllä olla kauhusta kankeana”, Edward sanoi ja otti Bellan kasvot varovaisesti käsiinsä.  Hän painoi kylmät huulensa kevyesti tämän huulille.
”Olet varmaan oikeassa, koska tiedät aina hänen ajatuksensa.”  Bella huokaisi Edwardin irrottauduttua hänestä ja käynnistettyä taas auton.  ”Mitä hän mahtaa nyt ajatella sinusta?”
Edward naurahti ja väläytti vinon hymynsä ensi kertaa sinä päivänä.  ”Että olen suloisin, sekä samalla oudoin hänen tapaamaansa ihminen.”

***

Rebecca oli jutellut Bellan kanssa kahdestaan Edwardista espanjantunnin jälkeisellä välitunnilla seuraavana päivänä.  Hän oli kertonut omin sanoin kaiken tapahtuneen ja hänen ajatuksensa selvenivät Bellalle hieman paremmin.

”Edward on kyllä oikein mukava ja komea, mutta silloin hän käyttäytyi oudosti.  Aivan kuin hän olisi vinksahtanut nähtyään verta!”  Rebecca oli sanonut Bellalle.  ”Sinäkin varmasti ihmettelit hänen käytöstään?”
”Niin ihmettelin”, Bella oli myöntänyt katsellessaan ympärilleen.  Hän oli huomannut Alicen seisovan jonkin matkan päässä heistä erään ison puun luona ihan kuin tarkkailemassa.  ”Edward ei yleensä ole sellainen, mutta hän on aika huolehtivainen ja taisi vähän ylireagoida haavastasi.”
”Hän huolestui?  Minun kädestäni?”  Rebecca oli suorastaan sillä hetkellä näyttänyt nousevan pilviin asti.  ”Hän on oikea herrasmies, mutta yhtä asiaa en ymmärrä.  Mitä se minun käteni tutkiminen keskellä käytävää oikein oli?”
Bella oli kohauttanut olkiaan ja yrittänyt keksiä jotain nopeasti.  ”Tuota… hänen isänsähän on lääkäri, joten ehkäpä hän halusi vilkaista kättäsi ja katsoa, josko olisi voinut auttaa?  Tai ehkäpä hän haluaa itsekin lääkäriksi?”
”No, se jää kai sitten arvoitukseksi.”

***

”Rebecca!  Ylös nyt!”

Valo tulvi vaaleaan huoneeseen ikkunasta sisään ja valaisi koko huoneen.  Rebecca potki peiton päältään ja nousi istumaan haukotellen.  Hän katsoi punaista seinäkelloaan vastapäisellä seinällä, se näytti kahdeksaa.

Miksi herätyskello ei soinut?  Rebecca ihmetteli noustessaan sängystä. Hän käveli kirjoituspöytänsä luo ja otti käteensä pienen, värikkään herätyskellon, jonka viisarit olivat pysähtyneet näyttämään kahtakymmentä yli viittä.  Patterit tyhjinä, niinpä tietysti!

Rebecca otti kellosta patterit pois ja pisti ne kirjoituspöydälle kellon viereen, haki uudet patterit eteisen kaapista, jossa säilytettiin vähän kaikkea; pattereita, vanhoja kirjoja ja cd-levyjä, joitain vaatteita.  Saatuaan uudet, toimivat patterit kelloonsa, hän sääti sen oikeaan aikaan ja kävi sängylleen makaamaan vetäen peiton päällensä.

Tuntuu, ettei tästä päivästä tule mitään.

Rebecca vaipui hetkellisesti uneen, muttei saanut kauaa uinua, kun hänen molemmat pikkuveljensä tulivat hänen huoneeseensa metelöimään ja nostamaan isosiskoaan ylös äidin käskystä.

”Becca!”  Sean, nuorempi 8-vuotias veli, huusi ja repi peittoa siskonsa päältä.  ”Äiti käski nousta heti.”
”Niin käski ja hän sanoi myös ettet pääse meidän kanssa sedän luokse ensi viikonloppuna, jos et nouse nyt tällä sekunnilla”, jatkoi Ryan, 9-vuotias ja vanhempi veli.  Hän oli lyhyt, kasvoilla pieni määrä pisamia ja hiuksetkin olivat luonnostaan oranssit, kuten Rebeccalla ja heidän äidillään.  Sean taasen oli veljeään hieman pidempi ja hänellä oli vaaleanruskeat, lyhyet hiukset, kuten heidän isällään Johnilla.
”Sanokaa äidille, etten ole edes lähdössä sedän luokse!  Ja sanokaa myös, että nousen ihan kohta”, Rebecca mutisi pikkuveljilleen.
Sean veti koko peiton lattialle jalkojensa juureen.  ”Äiti sanoi myös, että sinun pitää viedä meidät kouluun.”
”Niin äiti sanoi”, Ryan nyökytteli Seanin takaa.  Rebecca kirosi äänettömästi mielessään ja ponkaisi pystyyn.
”Hyvä on, hyvä on!  Minä nousen nyt, käyn pikaisesti suihkussa, syön ja vien teidät!  Mutta jos ette ole kunnolla, potkaisen teidät matkalla pois kyydistä, onko selvä?”

Pojat katsahtivat toisiinsa hymy huulillaan.  ”Joo, joo.”

***

”Olkaa kiltisti koulussa.”

Sean ja Ryan nousivat isosiskonsa auton kyydistä pois.  Molemmat hymyilivät iloisina Rebeccalle ja vilkuttivat, kun tämä kääntyi ala-asteen pihalta pois ja suunnisti kohti Forksin lukiota.  Ajomatka ei olisi pitkä ja Rebecca saisi odotella hyvän tosin lukion pihalla koulupäivän alkamista.

Miksei äiti itse voinut viedä mokomia riiviöitä kouluun?  Hän vie heidät aina, Rebecca ajatteli ja napsautti radion päälle.  Hyvälle kuulostava miesääni täytti auton jokaisen sopukan ja rauhoitti hieman Rebeccan mieltä, joka oli rasittunut pikkuveljien seurassa.  Minun ei sentään tarvitse hakea heitä.

Rebecca pysäköi koulun pihassa autonsa Edwardin hopeisen Volvon viereen.  Tämä nojaili sen kuskin puoleista ovea vasten varsin tyynen näköisenä yksin.  Missä Bella oli?

”Hei”,  Rebecca tervehti Edwardia noustuaan autosta.  Hän käveli tämän luokse hymy huulillaan.  ”Missä Bella on?”
”Hänellä on kuumetta”, Edward vastasi ristien kätensä rintansa päälle.  Puhuessaan hänen silmissä käväisi huolestuneisuus, joka katosi lähes saman tien.  ”Hän taisi vilustua eilen, kun olimme ulkona aika pitkään.”
”Toivottavasti hän paranee pian”, Rebecca sanoi jääden tuijottamaan Edwardia.   Bella on saanut tuon koko komeuden omakseen.  Olen niin kateellinen hänelle!  Edwardin punaruskeat hiukset, kullanruskeat silm –

”Edward.”

Rebecca käänsi katsettaan oikealle ja näki Alicen seisovan vieressään.  ”Minun pitää puhua sinun kanssasi.”   Alice katsoi merkitsevästi veljeään, joka nyökkäsi ymmärtäväisesti.
”Anteeksi, tulen kohta takaisin”, tämä sanoi Rebeccalle hymyillen lähtiessään Alicen, joka vilkaisi välillä taakseen, kanssa hieman sivummalle.  Rebecca jäi yksin seisomaan Edwardin autolle ja katsoi kuinka tämä ja Alice juttelivat keskenään kävellessään parkkipaikan toiselle laidalle. 

Alice on niin pieni ja hauraan näköinen.  Hän on hyvin kauniskin, kuten myöskin se vaalea, Rosalia?  Ei, Rosalie.  Rebecca katseli Alicea, joka liikkui hyvin kepeästi Edwardin rinnalla.  Mutta tuossa tytössä on kyllä jotain salaperäistä.

Rebecca pudisteli päätään itsekseen ja lähti Volvon luota sisälle koulurakennukseen.  Edward löytäisi hänet sieltäkin, jos vain tällä sattuisi olemaan hänelle asiaa.

***

”Saanko istua tähän?”

Rebecca nosti katseensa tarjottimestaan.  Edward Cullen seisoi lähes tyhjän pöydän vieressä tarjotin toisessa kädessään.  Rebecca nyökkäsi ja hymyili, Edward olikin tullut istumaan hänen kanssaan.  Hän oli aamulla kysynyt tältä, josko tämä voisi syödä hänen kanssaan, mutta  Edward ei ollut luvannut mitään.

”Luulin, että menet istumaan sisaruksiesi kanssa”,  Rebecca sanoi nojaten oikeaa kättä vasten.  Muutamia päiviä vanhat haavat eivät tehneet enää kipeää, mutta hän piti molemmissa käsissään edelleen sideharsoja.
”Niin, mutta en halunnut jättää sinua istumaan yksin”, Edward vastasi hienoisesti hymyillen.
”Olisin kyllä siirtynyt istumaan Angelan ja  Jessican luo, jos olisitkin mennyt sisaruksiesi pöytään”, Rebecca selitti.  Hän vilkaisi pöytään, jossa Alice, Rosalie, Jasper ja Emmett istuivat.  Kukaan heistä ei luonut katsettakaan mihinkään muuhun pöytään.  ”Menetkö käymään Bellan luona koulun jälkeen?”
”En, menen illemmalla.  Kuinka niin?”
”Ajattelin, jos voisit sanoa minulta terveisiä?”
”Toki.”

Rebecca suoristautui tuolillaan ja lopetti käsiinsä nojailun.  Hän otti mandariinin tarjottimeltaan ja alkoi kuoria sitä samalla vilkuillen vuorotellen Cullenien pöytää ja vastapäätä istuvaa Edwardia, joka oli jäänyt tuijottamaan vastapäistä seinää.  Alice vilkaisi pari kertaa Rebeccan ja Edwardin suuntaan ennen kuin nousi pöydästä pitäen Jasperia kädestä.

He ovat melko söpöjä yhdessä,  Rebecca ajatteli katsellessaan Alicen ja Jasperin poistumista ruokalasta.  Pieni keijukainen ja haltija.  Hän nauroi hiljaa mielikuvalleen, jolloin Edward käänsi katseensa häneen muka kummastuneena, vaikka tämä hyvin tiesi, mille hän oli juuri nauranut.

”Anteeksi”, Rebecca sanoi hillittyään hieman nauruaan.  ”Ajauduin vain ajattelemaan yhtä asiaa.”
”Ymmärrän.  Taisi olla hauskakin asia?”  Edward totesi hymyillen.
”Et uskokaan.  Sinäkin nauraisit, jos vain tietäisit, mitä ajattelin!”

***

Swanien kotona Bella oli koko päivän maannut sängyssään lukien kirjaa ja miettien.  Välillä hän oli joutunut käymään vessassa tiuhaankin tahtiin, oksennustauti oli kuumeen lisäksi iskenyt.  Se ei ollut laisinkaan mukavaa, varsinkaan kun oli juuri löytänyt hyvän asennon ja joutui heti sen jälkeen nousemaan ja juoksemaan vessaan.

Kunpa tämä olisi pian ohi, Bella ajatteli mahaansa pidellen kömpiessään takaisin sänkyynsä.   Minulla on tylsää ja Edward on koulussa ja tulee vasta illalla.  Kunpa hän olisi jäänyt aamulla luokseni.

Bella veti peiton päälleen ja painoi päänsä tyynyyn.  Häntä ei nukuttanut, eikä häntä olisi edes huvittanutkaan nukkua juuri nyt.  Hän vain halusi kellon viisareiden pyörivän muutamia tunteja eteenpäin, jotta Edward saapuisi  ja pitelisi häntä kylmässä sylissään.

”Bella?”  kuului yhtäkkiä huoneen oven takaa helisevä ääni.  Ovi raottui auki ja Alice asteli kevyin askelin sisään.  ”Oletko kunnossa?”
”Alice?  Mikset ole koulussa?”  Bella kysyi ja nousi istumaan.  Alice istahti sängyn reunalle näyttäen pikkuisen huolestuneelta.  ”Onko jotain sattunut?”  Bellan ilme muuttui hätääntyneeksi.  Hän pelkäsi Edwardin tehneet jotain.  Hän oli pelännyt siitä asti, kun Rebecca oli saapunut luokkaan kädet verisinä.
”Kaikki on hyvin.”
”Miksi sitten näytät tuolta?   Miksi tulit yhtäkkiä luokseni?”
Alice harkitsi hetken sanojaan.  ”Rebecca.  Hän on roikkunut Edwardissa koko päivän.”
”Hän ei varmaankaan halua olla yksin?”

Alice ponnahti kevyesti pystyyn ja asteli huoneen toiseen päähän.  Hän seisoi hetken selkä Bellaan päin, kunnes kääntyi ympäri ilmeettömänä.

”Olen nähnyt hänen tulevaisuuttaan, olen nähnyt, mitä hän on aikonut tehdä ja mitä aikoo tehdä”,  Alice sanoi hiljaa.  ”Tiedätkö mitä hän tänään aikoi?”
Bella pudisti päätään uteliaana.
”Hänellä on aikomukset viedä Edward sinulta”, Alice sanoi niin nopeasti, ettei Bellalla ollut saada selvää sanoista.  ”Hän on monesti tänään aikonut pyytää Edwardia käymään luonaan  tänään koulun jälkeen.”
”Alice, se ei tarkoita, että hän aikoisi viedä Edwardin”, Bella väitti vastaan, vaikka Alicen sanat olivat iskeneet suoraan päin hänen kasvojaan.  Rebecca oli aina ollut niin utelias Edwardista ja tämän perheestä.  Hän oli hyvin useasti ollut heidän lähettyvillään.
”En kuitenkaan usko, että hän onnistuisi”, Alice totesi pienen hymyn ilmestyttyä kauniille kasvoille.  ”Edwardhan osaa ennakoida hänen tekemisensä ja sitä paitsi hän rakastaa sinua hyvin paljon, eikä jättäisi sinua.”
”Halusit silti varoittaa minua kilpailijasta?”  Bella kysyi totisena.
”Aivan.  Halusin, että tiedät vähän, mitä Rebeccalla on mielessään, vaikka Edward tietääkin sen paremmin.”

Alice tanssahteli takaisin Bellan luo ja halasi tätä.  Hän jäi hetkeksi aikaa tämän seuraksi ja palasi kouluun vasta toiseksi viimeiselle tunnille.  Bella jäi taas yksin odottelemaan iltaa ja Edwardia miettien Alicen sanoja, jotka kaikuivat hänen päässään.

’Hänellä on aikomukset viedä Edward sinulta.’


A/N: Joo-o :) Aika pitkä luku tällä kertaa, toivottavasti tykkäätte.   Ehkä pari kohtaa olisin voinut tehdä paremminkin, muttah..  Kommentteja?
« Viimeksi muokattu: 28.03.2009 14:48:31 kirjoittanut Tuhisija »

Reykjavik

  • Vieras
Vs: Veren kutsu | Luku 7 - 16.02
« Vastaus #38 : 17.02.2009 10:51:03 »
Kiitos uudsista luvuista. Odotan taaskin innolla jatkoa. Vähän häiritsi tuo loppu, jossa Alice tuli Bellan puheille. Eikö Alicen olisi pitänyt Rebeccan aikomusten sijasta nähdä, miten juttu mahdollisesti päättyisi? Nyt hän tavallaan näki Rebeccan mieleen, eikä tulevaisuuteen. Tai voihan olla, että hän näkikin tulevaisuuteen, muttei vain viitsinyt kertoa. Muuten tykkäsin kyllä oikein paljon. Rebecca alkaa käydä yhä ärsyttävämmäksi, mutta se on tarinan kannalta vain hyvä. Nyt olisi kyllä ajatustenlukutaito tarpeen, että voisi vähän kurkistaa Edwardin mieleen. Mitäköhän tämä mahtaa Rebeccan puuhista ajatella?
« Viimeksi muokattu: 17.02.2009 14:08:34 kirjoittanut Reykjavik »

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Veren kutsu | Luku 7 - 16.02
« Vastaus #39 : 17.02.2009 11:53:56 »
Aaaaaaaaaaaahhhhhhh tää on ihana.... Jäin koukkuun jo kauan sitten:)
Ei tähän oikeen mitään järkevää saa... Ihana.

Kiitos
If I say you're the one would you believe me?