Kirjoittaja Aihe: Horjuvuuden hehku [Sirius, S, angst, AU, triplaraapale]  (Luettu 3902 kertaa)

Jazz*

  • Vieras
Title: Horjuvuuden hehku
Author: Jazz*
Beta: Lenune
Disclaimer: En saa tästä rahaa. Rowling omistaa kaiken Pottereihin liittyvän.

Rating: S
Pairing: -
Genre: angst, AU, triplaraapale
Warnings: -

Summary: Miksi niin yllättynyt? Minä olen vain muistojeni viaton uhri.

A/N Kiitokset Lenunelle betaamisesta! Horjuvuuden hehku osallistuu Albumihaasteeseen James Bluntin kappaleella Cry. Ficci on triplaraapale, 3 x 100 sanaa. Kommentoi toki. Ja haluaisin vielä huomauttaa, että Siriuksen ja Jamesin välillä ei ole mitään muuta kuin hyvin vahva ystävyyssuhde. Välittämiseen kun ei aina tarvita poikarakkautta ja vaaleanpunaisia sydämiä.



Horjuvuuden hehku


Näytät niin kuulaalta kun silmäsi ovat kietoutuneet raivon huntuun. Syydät syyttävät sanasi minun niskaani, saat jopa petturuuteni kuulostamaan kauniilta.

Inhoat minua.

Jokainen tavu tärisee ja vapisee kielelläsi, paiskot tavaroita vain koska tiedät minun nauttivan siitä. Mutta pian murrut, ja kyllä, nyt jo ripsesi piiloutuvat kyynelten taakse. Luulet olevasi jo aikuinen, luulet olevasi iso poika. Et tunne itseäsi, mutta minä tunnen sinut.

Luulin jo saaneeni sinut takaisin.

Minä tunnen sinut, sillä muistutat minua hänestä. Olet hänen kopionsa. Ei, olit hänen kopionsa. En enää näe uhmakasta pilkettä silmäkulmassasi. Mitä tapahtui? Minne kadotit identiteettisi? Oletko viimein ihminen vai pelkkä muisto?

Itke vain, James.

*

Silitän mattapintaisia poskiasi. Pidän silmistäsi niin kovin. Ne ovat kauniin ruskeat. Muistan kuinka kerran kehuit minun silmiäni, sanoit niiden sopivan nimeeni. Ne tuikkivat kuin tähdet. Hymyilin sinulle silloin.

Siinähän sinä olet.

Miksi niin yllättynyt? Minä olen vain muistojeni viaton uhri.

Sirius, teet sitä taas. Anteeksi, James. En minä ole James. Et tietenkään.

Käymme tämän keskustelun kerta toisensa jälkeen. Uudelleen ja uudelleen, puuduttavassa kehässä. Mutta sinä olet valehtelija, James. Väität ettet ole oma itsesi. Yritätkö muuttua? Miksi silmäsi eivät enää ole ruskeat vaan vihreät? Minunko takiani sinä tämmöisiä uhrauksia teet? Etkö ymmärrä että rakastan sinua juuri omana itsenäsi?

Älä mene, James.

*

Herää jo. Ravistan hieman olkapäitäsi. Miksi kauniit mustat kiharasi ovat värjäytyneet tummanpunaisiksi? Huudan nimeäsi. Ihmiset kerääntyvät meidän ympärillemme, olemme jälleen kerran huomion keskipisteenä. Kuten vanhoina hyvinä aikoina.

Herää, James. Ei hän ole James, Sirius, hän on Harry. Kuka Harry? Sinun kummipoikasi. Miksi hän nukkuu? Miksi minun Jamesini nukkuu? Ei hän ole James, hän on kuollut.

Älkää valehdelko minulle.

Sinäkin siinä, punaisine kiharoinesi, Lily. Etkö tunnista häntä? Miksi te olette niin naurettavia? Miksei James suostu heräämään? Lopettakaa jo pelleily ja tehkää taikanne, jotta saisin taas puristaa Jamesini lämmintä kättä, kietoa käteni hänen hartioilleen.

Hän on kuollut, Sirius. Hän ei ole James.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 16:06:53 kirjoittanut niiina »

Jassmi

  • Vieras
Vs: Horjuvuuden hehku
« Vastaus #1 : 22.09.2008 11:35:06 »
Aika jännä ficci. Piti ihan kunnolla miettiä että mitä tapahtuu, ja silti juuri tuollainen epäselvä kirjoitustapa sopii tähän ficciin niin hyvin. Ehkä alussa hieman vaikeaa, mutta sitten lopussa kävi enemmän järkeen.
Kaunis ficci, mukavasti jäsennelty ja varsinkin tuo että jokainen osa päättyy sanaan 'James' oli ihana.
Siriuksen noin "sekoaminen" oli kirjoitettu kauniisti ja Siriuksen hätääntyminen näkyi niin hyvin tässä. Myös se, että selvensit alussa että kyseessä ei ole mikään slash-vaalenpunainen-poikarakkaus-ficci, oli hyvä koska siitä tuli hieman erilainen fiilis tähän ficciin, ja minusta se onkin parempi ajatella näin.
Ja tuo kappale sopi ihanasti tähän ficciin, ja ihana muuten että käytit juuri sitä, koska itse pidän kappaleesta, mutta siitä on aina puuttunut "jotain", ja nyt siinä on sitä "jotain" minulle, koska siitä muistaa aina tämän ficin :)

Lozku

  • ***
  • Viestejä: 466
Vs: Horjuvuuden hehku
« Vastaus #2 : 26.09.2008 15:26:55 »
Oon lukenut tämän jo ainakin kolmesti ja joka kerta tämä avautuu minulle eri tavalla. Ymmärrän koko ajan enemmän. Tämä on loistava ficci, oikeasti. Tuo loppu on jotain ihanaa ja niin todellista. Juuri tälläistä olen kuvitellut Siriukselle tapahtuvan. Kuinka hän sekoaa, luulee Harrya Jamesiksi. Ja myös Rowlingin teksteissä on myös tähän viitattu, sinä vain kirjoitit sen ja upeasti vieläpä.
~ehjimmät meistä on tehty sirpaleista~

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan