// Alaotsikko: James, Sirius (=minä kertoja) || S-ficlet
Title: "Sinun vuorosi jatkaa elämää, ei minun."
Genre: Angst
Paring: Sirius, James
Raiting: S
Summary: Onni ei välttämättä kestä ikuisesti, ja ero voi olla hyvinkin tuskainen, vaikka henkilö koittaa muuta väittää.
A/N: Angstasin pitkästä aikaa kunnolla
"Sinun vuorosi jatkaa elämää, ei minun."Kohotin haarukkani hitaasti ja ujutin lihan palan suuhuni. Kurkkuni tuntui kuivalta ja ilmassa leijuva jännitys teki nielemisen vaikeaksi. Jäin pureskelemaan katsellessani pöydän toisella puolella istuvaa miestä. James tökki uupuneena ruokaansa ja pyyhkäisi välillä hiuksia kasvoiltaan. En olisi halunnut nähdä hänen turtunutta olemustaan, mutta minun oli vain pakko tuijottaa häntä.
Sain viimein nielaistua suuni tyhjäksi: "James..."
"En halua puhua siitä", mies mumisi selvästi tosissaan. Yritin tavoittaa hänen katsekontaktiaan, mutta turhaan.
"Sinun täytyy jatkaa -"
"Kuka sinä olet puhumaan minulle mitään jatkamisesta?" James näytti kimpaantuvan paiskatessaan haarukkansa pöytään. Mies katsoi minua silmät salamoiden: "Sinä se tässä apua kaipaat. Et ole tehnyt elämälläsi mitään, etkä aiokaan. Haluat vain katsella kun se lipuu ohitsesi", James nielaisi vetäessään henkeä.
Tunsin kasvojani lämmittävän punastuksen. Pyyhkäisin hitaasti lainehtivia hiuksiani korvani taa ja yritin jättää Jamesin kommentin huomioimatta. Näin ystäväni silmistä, että hän olisi tahtonut perua sanansa. Näin hänen anteeksipyyntönsä, mutta Potter oli aina peräänantamaton, eikä pyydellyt koskaan anteeksi.
"Sirius", James aloitti rauhallisesti ojentaessaan kämmentään omaani kohti, "Me olemme ystäviä, niinhän?"
Vilkaisin lähestyvää kämmentä, mutten tehnyt elettäkään vastatakseni siihen. Jamesin sormet laskeutuivat pöydän pinnalle miehen huomatessa kylmän vastaanottoni.
"Sirius..."
"Ei se mitään", kuiskasin irrottamatta katsettani Jamesin nimettömästä, jossa näkyi vaaleampi raita muuhun ihoon verrattuna, "Ei se mitään."
Kohotin katseeni Jamesiin ja nyökkäsin hyväksyvästi mustatukkaiselle miehelle.
Näin helpotuksen miehen silmissä, mutta se katosi nopeasti, kun pöydän päässä aukenivat pienet vihreät silmät. Käännyimme molemmat katsomaan, kuinka pieni Harry James Potter oli herännyt ja katseli meitä nälkäisenä.
A/N2: yapyap, lyhkästäkin lyhyempi ficlet