Nimi: Mitä sinä pelkäät?
Genre: Angst, romance, (fluffy)
ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
A/N: Eli tämä lähes sama ficci löytyy alkuperäisenä versiona tuolta: http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=6659.msg111575#msg111575
Se on siis minun kirjoittama myös, mutta tein siitä siis tämmöisen Harry/Draco -version. (: [Muah. viideskymmenes viesti tämä!]
MITÄ SINÄ PELKÄÄT?
Huokaisen. Istun koulun penkillä ja sinä istut edessäni. Katselen sinua salaa. Näen sinun lihaksikkaan selkäsi, jota peittää valkoinen t-paita. Katseeni harhailee sinun vaaleisiin hiuksiisi, jotka antavat huolettoman kuvan. Minä kuitenkin tiedän, että hiuksiesi laitossa kestää aina. Huokaisen uudestaan. Yritän keskittyä opiskeluun kuten sinäkin, mutta se on mahdotonta, kun näen sinut edessäni. Annan lopultakin ajatuksieni harhailla unelmiin, jotka ovat mahdottomia, jopa unissani. Ajattelen, miten ihanaa olisi kävellä sinun kanssasi käsi kädessä iltaruskossa. Ajattelen, miten kuiskaisin nimesi ja sinä vastaisit jäisellä äänelläsi.
"Mitä sinä pelkäät?" professori Angian ääni kantautuu vihdoin tajuntaani ja yritän keskittyä. Angian on nainen, todella kaunis nainen, mutta minun kiinnostukseni on suunnattu kokonaan edessäni istuvaan poikaan, eli sinuun. Näen Angian suun liikkuvan ja sanat kaikuvat päässäni. Tajuan kuitenkin lopulta, että meidän tulisi vastata kysymykseen, mitä sinä pelkäät.
Otin sulkakynän käteeni. Hymyilin lempeästi sulalle, jonka olin saanut sinulta lainaksi. Vilkaisen sinua surullisesti ja aloitan kirjoittamisen.
En pelkää pimeää, jos hän olisi kanssani. En pelkää kuolemaa, jos hän pitäisi kädestäni. En pelkää ketään, jos hän lohduttaisi minua. En pelkää mitään, jos hän olisi kanssani. En pelkää itse pelkoa, kunhan hän vain huolehtisi minusta. Katson kirjoittamaani tekstiä ja vilkaisen taas kerran vaaleaverikköä.
Olet kaunis, minun haluaisin kuiskata sinulle.
"Harry, lukisitko sinä tekstisi?" professori Angian kysyy minulta ja aloitan lukemisen. Kun olen lukenut tekstini, nostan katseeni ja huomaan tuijottavani jäätäviin siniharmaisiin silmiin, jotka kuuluvat sinulle.
"Harry, tarkoitus oli kirjoittaa mitä pelkää, ei, mitä ei pelkää." Angian sanoo ihmeissään tekstistä. En kuitenkaan kuuntele professoria tai muiden naurua. Näen vain siniset silmäsi, vaikka sinä oletkin jo kääntynyt selin minuun. Näen silmäsi mielessäni. Hymy pilkahtaa kasvoillani ja ajatukseni virkistyvät hetkeksi. Haluaisin niin kuiskata nimesi ilmaan. Kertoa sinulle, että minä välitän sinusta. En mahda sille mitään.
"Draco", kuiskaan, vaikka yritän sulkea suuni. Sinä säpsähdät. Käännyt nopeasti ja katsot minua vihaisesti. Näen silmissäsi myös jotain muuta, mutta en osaa tulkita sitä. Vihainen ja halveksiva katseesi kertoo minulle kaiken. Et voisi rakastaa minua. Et voi pitää minua kädestä. Et voi kuiskaa nimeäni vastaukseksi.
Käännyt takaisin ja kirjoitat jotain vihkoosi. Repäiset vihkostasi palan. Käännyt ja pudotat sen maahan tuolisi alle. Katsot minua silmiin, kuin viestittääksesi, että paperin sanat ovat minulle. Nyökkään epävarmasti ja hymyilen kokeeksi. Sinä kuitenkin vain käännät selkäsi minuun ja se sattuu. Se sattuu enemmän kuin puukon iskut selkään.
Tunnin lopuksi nousen ja etsin paperia maasta. En näe sitä. Katson hätääntyneenä ympärilleni ja vihdoin näen sen. Se on sinun pulpettisi alla. Nostan paperin maasta ja katson mitä siinä lukee.
Jätä minut rauhaan!En tiennyt, että lappu ei ole sama, jonka sinä kirjoitit. En tiennyt, että sinun kirjoittama lappu oli päätynyt eräälle mustahiuksiselle tytölle. Lappu, jonka minä löysin oli mustahiuksisen tytön kirjoittama. Sinun kirjoittamassasi lapussa oli lukenut jotain aivan muuta. Jos olisin löytänyt oikean lapun, niin olisin itkenyt onnesta, mutta kasvojani pitkin virtasivat nyt vain surun ja pettymyksen kyyneleet.
Minä rakastan sinua.
