A/N: Tämän luvun jälkeen tulee ainoastaan Epilogi, joka on valmiina, mutta ei vielä betattu. Kiitos Justinee kamalasti kommentista, nyt saat selville, mitä tapahtuu!
******
Luku 6.
******
Aamu sarasti. Draco katsoi aamuaurinkoa Blaisen asunnon isoista ikkunoista maatessaan sohvalla. Hän ei ollut saanut unta edellisenä yönä ollenkaan ja oli saanut aikaan vain hämmentävän ajatussumpun päässään, mahdottomia kysymyksiä ja karmivia vaihtoehtoja, mitä voisi tapahtua jos he epäonnistuivat. Blaise kömpi huoneesta melkein yhtä väsyneenä, vaikka hän ei ollut koko yötä valvonutkaan. Suunnitelma oli kiertänyt kehää hänen päässään ja hän oli pystynyt miettimään vain sitä, mitä voisi tapahtua jos he epäonnistuisivat.
Draco valmisti pikimustaa kahvia ja joi sen sellaisenaan. Hän siristeli vielä hieman silmiään, mutta oli henkisesti niin hereillä, kuin pystyi. Adrenaliini virtasi hänen suonissaan, odotusten ollessa korkealla. Kun he olivat saaneet syötyä sen vähän, jonka nyt olivat saaneet laitettua suuhunsa, he laskeutuivat hissillä alas Blaisen kattohuoneistoista. Toisinkuin Dracon kerrostalon hissi, tämä hissi oli hiljainen, nopea ja mukava, eikä heilahdellut.
Heidän vuokrattu autonsa odotti talon edessä. Se oli suuri pakettiauto, jonka he olivat ajatelleet tarvitsevansa suunnitelmassaan.
"Draco, nyt minä muistan, mistä tiedän Hermionen!" Blaise paljasti kesken automatkan. Draco painoi jarrua raivokkaasti ja parkkeerasi tien varrelle.
"MITÄ?" hän kysyi yllättyneenä.
"Niin, katsos, muistatko sen päivän, kun minä sanoin, että minulla olisi sinulle jotain hauskaa tekemistä silloin yhtenä iltana? No, minä ja Ginny, minun tyttöystäväni, olimme suunnitelleet sokkotreffejä teille. Tiedät kai, että soitin sinulle silloin ja sanoin, että koko juttu oli peruuntunut? Hermione joutui auto-onnettomuuteen. Minä en ollut ikinä nähnyt naista, vaan Ginny hoiti sen puolen. Hän vain mainitsi tytön nimen ja kysyi, jos minulla olisi ystävää, joka lähtisi hänen kanssaan sokkotreffeille. No, vastasin, että sinä. Se oli Ronin syntymäpäivänä, kaikilla muilla oli pari silloin paitsi hänellä, joten minä ja Ginny suunnittelimme koko jutun", Blaise selitti kiireessä. Dracon aivot raksuttivat, siksikö nainen näki vain hänet? Koska hänen piti tulla tapaamaan juuri häntä silloin, mutta ei koskaan päässyt perille? Se kävi järkeen.
"Mikset sanonut sitä aikaisemmin?"
"Siitä on jo puoli vuotta. En minä muistanut sitä enää, varsinkaan Hermionea, josta Ginny ei ole puhunut paljon. Hän vain sanoi, että tämä ystävä, jonka piti tulla sinun kanssasi sokkotreffeille, ei pääsekään tulemaan. Ei kai halunnut puhua siitä, oli aika järkyttynyt puhelimessa, mutta en kiinnittänyt siihen niin paljon huomiota."
Draco käynnisti auton uudelleen ja lähti kaahaamaan kohti Mungoa. Entistäkin palavampi halu pelastaa Hermione rinnassaan hän kaahasi kuin hurjapäinen, he olivat suunnitelmasta jäljessä.
Pitäen kasvonsa normaaleina he astuivat aulaan ja valkoista käytävää pitkin he kävelivät kohti Hermionen huonetta. Heidän kenkänsä kopisivat paljaalla lattialla ja ovi narahti hiljaa kun he astuivat sisään. Paikka oli siihen aikaan aika hiljainen.
Avattuaan oven Draco näki hermostuneen Hermionen.
"Draco, nopeasti! Kuulin Parvatin sanoneen, että Harry oli soittanut ja sanonut, että he voivat tulla aikaisemmin, koska eivät saaneet ollenkaan nukuttua yöllä. Ja se sopi. Heidän pitäisi olla täällä kymmenen minuutin sisällä!" nainen sanoi levottomana. Draco järkyttyi tästä tiedosta, ehtisivätkö he? Nopeasti he ryntäsivät Hermionen ohi, Blaise suhahti tämän lävitse ja he tarttuivat tämän sänkyyn, Blaise otti naisen hengityskoneesta kiinni ja avasi oven. Nopeasti he rullasivat sängyn käytävää pitkin, kohti aulan suuria ovia. Draco sihahti loitsun, jonka avulla he saivat päälleen parantajan asun, loitsun, jonka he olivat eilen löytäneet hioessaan suunnitelmaansa. Mies otti naisen lämpimästä kädestä kiinni ja puristi sitä. Hermione katsoi kättään.
"Draco, minä... Minä pystyn tuntemaan tuon!" nainen huusi nopeasti. Draco katsoi häntä hämmästyneenä, mutta ei ehtinyt tehdä sen enempää siinä tilanteessa.
Juuri, kun he olivat pääsemässä aulan keskikohtaan, joku huusi. Ja pian he olivat saarretut, niin saarretut, ettei mistään kohtaa päässyt ohitse. Harry Potter ja Ron Weasley seisoivat kiukkuisina kuin ampiaiset yhdessä reunassa ja muita parantajia oli heidän ympärillään.
"Päästä irti Hermionesta, heti!" Harry huusi raivostuneena. Hän puristi taikasauvaansa rystyset valkoisina. Ronin kasvot punehtuivat vihasta hetki hetkeltä enemmän.
"En päästä! Sinä et voi tappaa häntä, hän on elossa! Sinä tapat hänet, jos nyt otat hänet pois tuosta hengityskoneesta!" Draco huusi vastaan.
"Mies on hullu! Ottakaa hänet kiinni, nyt!"
Draco vetäisi taikasauvan taskustaan ja osoitti ihmisiä ympärillään. Blaise teki samoin Hermionen sängyn toisella puolella, nainen itse katseli tapahtumaa kuin lumoutuneena, hän ei voinut tehdä mitään sillä hetkellä. Kaikki mitä hän tekisi, olisi hyödytöntä, hän oli näkymätön. Ihmiset heidän ympärillään vetäytyivät hieman, mutta eivät edelleenkään päästäneet heitä ohitseen.
Draco teki epätoivoisen miehen teon: hän otti sängystä kiinni ja ampaisi se ja Blaise perässään kohti ovea, eikä odottanut, siirtyisivätkö ihmiset pois hänen tieltään. Ihmiset siirtyivät, mutta ennen kuin hän pääsi noista ovista ulos, joka sinkautti loitsun siihen ja teki eräänlaisen näkymättömän muurin, että he eivät pystyneet kiertämään sitä. He tökkäsivät kuin seinään.
Äkkiä kummallinen pitkä ääni täytti aulan. Kauhistuneena Draco katsoi Blaiseen, joka kannatteli laitetta, josta näkyi Hermionen tämänhetkinen tila. Käyrän olisi pitänyt pomppia ylös alas, mutta nyt se näytti suoraa, pitkä viivaa, joka meni keskellä monitoria. Draco tavoitteli katseellaan Hermionea, joka näkyi haaleana kauempana. Nainen juoksi hänen luokseen, hän oli tulossa läpikuultavaksi, ja menetti näkyvyyttään koko ajan enemmän.
"Draco, mitä tapahtuu? Mitä tapahtuu, minä... Minä katoan!" Hermione huusi kauhuissaan. Hän katsoi jalkojaan, jotka näkyivät juuri ja juuri. Sitten nainen katosi. Monitori Blaisen kädessä piippasi edelleen ärsyttävää, pitkää ääntään, kun Draco kumartui naisen puoleen ja suuteli häntä suoraan huulille, suuteli naisen pehmeitä huulia ja tunsi lämpimiä väristyksiä koko kehossaan.
Äkkiä pitkä ääni muuttui ja siitä tuli tasainen, piippaava. Draco nosti kasvonsa ylös ja katsoi Blaiseen, joka katsoi juuri monitoria, jonka käyrä oli muuttanut suuntaansa. Sitten hän käänsi katseensa naiseen ja siitä väkijoukkoon, mutta ei nähnyt naisen haamuakaan missään. Sitten hän kuuli ynähdyksen Hermionen suunnasta, katsoi naiseen ja näki tämän availevan silmiään. Nainen ynähti uudestaan ja nousi istumaan käsivarsiensa avulla. Tämä katseli ympärilleen hieman hämmentyneenä.
"Hermione! Sinä... Sinä elät!" mies huudahti puhtaasta ilosta.
"Niin... Minä elän. Mutta... Kuka sinä olet?" Hermione kysyi hämmentyneenä. Harry ja Ron tunkivat naisen luo hymyillen suunnattoman iloisesti. Nainen näytti tunnistavan heidät.
Kun he vähän aikaa päivittelivät Hermionea asiasta, Ron veti hänet pois väkijoukosta.
"Minä... minä ja Harry olemme erittäin kiitollisia avustasi, mutta meistä... Meistä sinun ei pitäisi nähdä Hermionea enää. Hän käski meidän välittää sinulle kiitoksensa henkensä pelastamisesta, mutta kuten näit, hän ei tunnista sinua", mies sanoi vakavana. Draco nyökkäsi ymmärtäen ja katsoi vielä viimeisen kerran Hermioneen, joka istui sängyllään puheensorinan keskellä. Nainen katsoi häneen takaisin, mutta hänen tummissa silmissään ei näkynyt minkäänlaista tunnistamisen merkkiä, ei minkäänlaista.
Kädet taskuissa mies käveli pois. Blaise juoksi hänet kiinni ja hiljaa välitti pahoittelunsa miehelle. Draco katseli eteensä tyhjin silmin ja ilmiintyi asuntoonsa. Blaise jäi katsomaan hämmentyneenä ja surullisena paikkaa, missä Draco oli ollut.
Asunto tuntui Dracosta yhä tyhjemmältä nyt, kuin silloin kun hän oli muuttanut sinne. Tuntui, kuin sen henki olisi lähtenyt. Hermione oli lähtenyt. Olisipa hänellä ollut tilaisuus selittää, tilaisuus kertoa, kaiken mitä oikeasti tapahtui. Mies lysähti sohvalle ja mietti, mihin hän sitten muuttaisi, kun Hermione palaisi kotiin.
Parin viikon kuluttua mies istui puiston penkillä ja katsoi kaukaisuuteen, äkkiä huomaten tutun naisen peuhaavan kahden punahiuksisen lapsen kanssa. Varmasti Ronin lapsia, tämä päätteli. Mies oli muuttanut pois asunnosta väliaikaisesti Blaisen luokse ja etsi nyt itselleen uutta asuntoa. Hermione suoristi selkänsä huomatessaan katseen ja katsoi hänen suuntaansa hymyillen pienesti. Sitten hän käänsi katseensa takaisin lapsiin, eikä huomannut häntä enää. Mies lähti kulkemaan pois kädet taskuissa.
******