Title: En rakastaa saa
Author: Herski
Raiting: S
Pairing: Hrm/Dra
Genre: Romance, Flyff, (yritin jonkinlaista huumoria)
Summary: Tässä ficin apuna olen käyttänyt Herkulesta tutuksi tulleen kappaletta : En rakastaa mä saa.
Kertoo Hermionen näkökulmasta...
En rakastaa mä saaHuokasin syvään ja istuin Harryn viereen nurmikolle. Katsoit minuun ihmeissäsi.
"Herm, mikä on?" Harry kysyi minulta rauhallisella äänellä.
"Äh, ei mikään." Huokasin taas.
"Älä naine yritä. Minä näen, että jokin painaa sinun mieltä." Virnistit vierelläni.
Tunnet minut jo liian hyvin. Joskus jopa tuntuu kuin lukisit kaikki ajatukseni.
"Ei kun ihan oikeesti, Harry. Kaikki on hyvin. Vähän vain hermostuttaa nuo loppukokeet..." selitin.
"Minusta nyt vähän tuntuu että sä narraat minua..." Harry mutisi vierelläni.
"En! Ihan tosi - no okei... on yks juttu." Myönsin ja näin kuinka Harryn virne levisi hänen naamallaan.
"Liittyykö se jotenkin... Malfoyhin?" Kysyit ja katsoit minua taas rauhallisella katseellasi.
Osasit joskus kyllä olla hyvin pelottava. Säpsähdin ja katsoin kauhistuneena Harryä.
Siinä samassa hänen rauhallinen ilme katosi ja naamalle palasi sama tuttu pirullinen virnistys.
Inhoan tota virnistystä!
"Malfoyhin? Ei, ehei suinkaan!" sanoin. Joo loistavaa Hermione, kuulostitpa sinä uskottavalta!
"Hermione hyvä, onhan minulla silmät päässä." Harry naurahti ja katsoi minuun tietävästi.
Miksi tuo jätkä tietää kaiken? Olenko niin läpinäkyvä?
"No niin, mutta..." änkytin.
"Rakastatko sinä häntä?" Kysyit minulta taas rauhallisella äänelläsi.
Huokasin syvään ja katson Harryä joka virnuli pienesti ja odotti minun vastausta.
"En." sanoin hiljaa ja revin hermostuneena nurmikkoa maasta.
"Etpä vissiin." Harry virnuili pirullisesti.
"Tai... En ainakaan tahtoisi, minä teen sen aina kai väärin. Olen niin sokea kun rakastun,
ne hemmetin rentut kurjat minua narraa! Semmosia olen nähnyt jo mielin määrin..."
Hymyilit minulle ja katsoit kirkkaanvihreillä silmilläsi suoraan minun ruskeisiin silmiini.
"Herm, sinun pitää kuunella sydäntäsi."
"Minä olen yrittänyt mut - "
"Draco on maa ja taivas sinulle." Harry virnuli taas.
"Hän on renttu!" huudahdin niin kovaa että puussa istuvat linnut lähtivät lentoon.
"Tiedän... tai siis, ei hän ole. Ja etkai sinä noin sano pojasta-jota-rakastat?"
"Harry..." Sanoin ja katoin Harryä kulmieni alta.
"Minua et nyt narraa, minä tiedän kyllä ketä sinä nytkin ajattelet!"
"Eiii käy! E-heei. Valhetunne se on!"
"Kun uuh ja aah, sulle ainut hän on!"
"Se on niin klishee!"
"Täh?"
"Rakastaa mä en saa..." Huokasin ja heitin nyppimäni ruohot Harryn virnulevalle naamalle.
"Kerro lisää..."
"Ei ole mun tunteilla vertaa, kun se katse ihana huumaa..." Huokasin taas kerran ja näin sivusilmällä kuinka virnuilit itseksesi. Hetken kuluttua aukasin taas suuni.
"Minä olen kokenut jo niin paljon! Entä jos Dracokin on kuin ne muut?"
"Ei, ei hän ole. Sinua hän ei koskaan petä eikä jätä." sanoit lempeästi.
Voi, jospa olisit oikeassa...
Kun en sanonut mitään vähän aikaan Harry aukasi suunsa.
"Kuules muija, minua et edelleenkään narraa! Minä näen suoraaaan sun -"
"Ei käy! Valhetunne se on. Ok?"
"Aha, Okei..." Harry mutisi ja raapi päätään ja se näky sai minut naurahtamaan.
"Miksi naurat taas?" Harry ihmetteli.
"Mut näy se ei! Rakastaa mä en saa." intin naama punaisena vieressäni nauravalle Harrylle.
Taas se sekos...
"Ai ei näy vai?" naurahdit ja katsoit minua kulmat koholla.
"Ei näy!" sanoin enkä voinut olla hymyilemättä.
"Kun sä hymyilet noin, mä tiedän sen että oot rakastunut."
"Hah, sinä luulet vain niin!" Väitin vastaan, vaikka tiesinkin että Harry oli aivan oikeassa.
"Ehei, en minä luule vaan tiedän!"
"Pitää luulla enemmän kuin tietää..." mutisin.
"Täh?" ihmettelit kulmat kurtussa.
"Ei mitään..." Nauarahdin. Olin itsekkin tulossa hulluksi Harryn seurassa.
"Joko myönnät?" Harry kysyi hetken kuluttua.
"Minä en myönnä."
"Myönnä pois."
"En myönnä!"
"Se onnen saa, joka ain' rakastaa!" Harry sanoi oikein imelällä äänellä.
"Ouu oo... Mut ääneen kai, rakastaa mä en saa." kuiskasin hiljaa.
"Sinä siis rakastat Dracoa!" Harry huudahti ja laitoin äkkiä kätäni Harryn suun eteen.
"Ääh hyvä on! Minä rakastan Dracoa." Myönsin sen sekä Harrylle että itsellenikin vihdoin.
"Anteeksi, en tainnut kuulla?" Harry virnuli.
"Minä rakastan Dracoa." sanoin hieman kovemmalla äänellä.
"Eeen tainnut kuulla vieläkään."
"MINÄ RAKASTAN DRACO MALFOYTA!" Huusin niin kovaa kuin kurkustani lähti, siinä vaiheessa viimeisetkin linnut, joka olivat puussa lähtivät kiireellä pois turvaan.
"Kuulitko nyt?" Tiuskasin.
"Kyllä, niinkuin taisi kuullä hänkin." Harry sanoi ja virnisti niin leveästi kuin vain voi ja nyökkäsit puuhun päin, joka oli
noin viiden metrin päästä siitä missä me istuimme ja kauhistukseni huomasin puun alla istuvan Draco Malfoyn, joka katsoi minua hieman järkyttyneenä mutta silti pieni virnistys näkyi pojan komeilla kasvoilla.
"O-ou..." Huokasin ja peitin helakanpunaiset kasvoni käsiini ja kuulin kuinka sinä nauroit vierelläni...
**
Tämmöistä siis tänään. Olen kirjoittanut tämän jo jokin aika sitten ja nytten päätin laittaa tämän tänne!
Tarkoitus oli jättää tämä oneshotiksi, mutta jos haluatte niin kirjoitan mielelläni vaikka pari lukua lisää...
Olisi todella mukava kuulla että mitä olitte mieltä tästä!
Kommenttia, Kiitos!
otan vastaan risut ja ruusut!
