"Joo, mäkin rakastan sua." | Harry/minä || S-ficlet. Angstaava romance

[hymykuoppa]

Title: "Joo, mäkin rakastan sua."
Genre: Angstromancefluffy
Author: hymykuoppa (=mie)
Paring: Harry Potter/ Mary Sue (= mie taas, hymykuoppa)
Raiting: S
Summary: Sydänten rikkominen voi sattua, sydämensä vaientaminen taas vielä pahempaa. Joskus voi vahingossa sokaistua tunteistaan, mutta toiset eivät halua satuttaa ja teeskentelevät.
A/N: Tein sen jälleen ! Nimittäin Mary Suen. Anteeksi, olen niin kiintynyt kirjoittamaan itsestäni. : D Mutta joo, tässäpä tällainen. En oikein tiennyt mihin sijoittaisin tämän, mutta laitoin tänne, koska tämä on angstavaa romanssifluffya (:



"Joo, mäkin rakastan sua."

Istuin lattialla Harryn polvien välissä. Poika tuijotti vaitonaisena takkatulta silitellessään paksuja kiharoitani. Tunsin ohikulkevan Ronin polttavan katseen kaulassani, joten yritin huomaamattomasti nostaa harmaan neulepaitani kaulusta. En voinut kuitenkaan olla vilkaisematta poikaa ja luomatta hänelle väkinäistä hymyä. Ei ollut helppoa olla ystävysten välissä - tai entisten ystävysten.

Vilkaisin Harryn yksinään vipattavaa jalkaa ja tunsin tyhjyyden kouraisevan vatsassani. En minä rakastanut Harrya, mutta en ollut voinut sanoa hänelle ei. En voinut särkeä hänen sydäntään, sillä hän oli joutunut jo kärsimään niin paljon. Hän tunsi olonsa mitättömäksi Draco Malfoyn rinnalla - pojan, joka sai tyttöjä kuin mustikoita. Sekä muutamia poikia..

Punainen kiehkura valahti olkapääni yli kasvojeni vierelle ja sai minut havahtumaan ajatuksistani. Tunsin kylmänväreet selässäni kun Dracon kasvot piirtyivät verkkokalvoilleni. Harry oli ilmeisesti huomannut tapahtuneen, sillä hän kumartui kietomaan kätensä ympärilleni: "Kylmääkö sinua?"
Pudistin päätäni huultani puraisten ja peukalon ihoa näpertäen. Kuulin Harryn sanovan jotain hymy kasvoillaan, mutta en keskittynyt saamaan sanoista selvää. En oikeastaan edes halunnut tietää mitä hän oli sanonut.

Hän silitteli hiuksiani ja naputteli toisella etusormellaan siroa olkapäätäni. Poika kumartui jälleen ja suuteli minua päälaelleni: "Rakastan sinua."
Värähdin yllättävästä kosketuksesta ja kiedoin kädet entistä tiukemmin polvieni ympärille. Tukahdutin huokauksen ja koitin turhaan hymyillä takkatulelle kyynelteni takaa: "Joo, minäkin rakastan sinua."


A/N2: Lainaus psykologian kirjastani: "Joo, mäkin rakastasan sua", epäilen jo, tarkoitanko sitä sittenkään.
Eli näin.

[Hinska]

En tajua, miksi mä hihkaisin kun katoin kuka tän oli kirjoittanut. Pläh, hymykuoppa sattuu olemaan hyvä kirjoittaja. Ja tää ficcikin sattu olemaan erityisen hyvä.

"Kylmääkö sinua?"

Tuo kuulostaa jotenkin.. luonttomalta. Musta tohon sopisi paremmin: "Onko sinulla kylmä?"

[Lily]

Oih, miten suloinen, huomaan pitäväni Mary Sueista (?), tosin pienissä annoksissa Hieno, ja olit saanut kahlittua näinkin lyhyen ficletin täyteen tunnetta. Hymis rulaa!

Lils

[hymykuoppa]

Kiitos Hinska ja Lily (:

Hinska, minusta tuo kuulostaa omaan korvaan aivan luonnolliselta o_O Hassua (: Itse puhun aina noin, mutta eripuolilla eritavalla, niinhän se menee. Toivottavasti se ei nyt kovin pahasti sinun korvaasi töksähtänyt.

Lily, kiitos (: Itse en ennen ymmärtänyt, kuinka jotkut saattoivat luoda oman hahmon, mutta nykyään omasta mielestäni kuulun Potter-maailmaan : D Siitä saamme syyttää Sinun Potter -haastetta.. (: No ei, kirjoitan minä niillä tavallisillakin hahmoilla, mutta en osannut tähän kirjoittaa Hermionea tai ketään muutakaan.

[Salmiakkisydän]

Tämän olen lukenut joskus aikaisemminkin, joten johan tässä on korkea aika kommentoida. Tämä on todella ihana. Omalla tavallaan niin suloinen, vaikkakin todella haikea. Pystyin hyvin samaistumana sinun hahmoosi ja olo oli jotenkin haikea, kun sain tämän päätökseen. Todella pistää jo vähän mietityttämään tuo viimeinen lause, että onko se toinen tosissaan vai eikö sittenkään. Toiset eivät vain ymmärrä--

Tähän olisi voinut käydä aika hyvin tuo murrekieli, jota otsikossa on. Tosin murrekin jakaa aina mielipiteitä, joten varmintahan se on tietysti kirjoittaa kirjakielellä. Ymmärrettävää.

Tämä oli kaunis, virheitä ei ollut ja tarina oli mukaansa tempaava ja elävää. Kiitos

[Scarlett]

Se on surullista, kun ihmiset toimivat tosielämässä niin kuin tässä sinun hahmosi toimi, vaikken sellaista ole itse onneksi kokenutkaan. Tämän kautta sai hyvän kuvan, millaista se on, kun ei rakasta jotakuta, jonka kanssa on silti yhdessä. Ja hahmoosi pystyi hyvin samastumaan, niin kuin Salmiakkisydänkin jo sanoi. Kirjoitit hahmosi jotenkin sillä tavalla, että hänen ajatuksiaan ja tekojaan ymmärsi, vaikka ne tavallaan ovatkin aika julmia.

Se oli jotenkin juuri sopiva tähän, kun hahmosi haaveili Dracosta, mutta oli Harryn kanssa. Samoin osuvaa oli Ronin ilmennyt kateellisuus (?), jonka voisi hyvinkin kuvitella tapahtuvan, jos otetaan huomioon esimerkiksi Liekehtivän pikarin tapahtumat. Mary Sueksi en muuten hahmoasi edes tajunnut, ennen kuin luin oheistiedot paremmin, enkä uudelleen lukemiseni jälkeenkään minkäänlaisia marysuemaisuuksia huomannut (taidan kai olla tottunut erilaisempiin Mary Sue -hahmoihin).

Sekä muutamia poikia..

Hehe. 8D Draco, senkin jakorasia.

Kiitän kivasta lukukokemuksesta.

[hymykuoppa]

Kiitos Salmiakkisydän ja Scarlett Mietin tuota, että käytänkö tuota mä-sä-kieltä, vai ihan tavallista kirjakieltä, joten päädyin itse ficissä tavalliseen kirjakieleen Olisihan tässä voinut toimia molemmat...
Yleensä pyrin siihen, että jos kirjoitan Mary Suena, niin ihmiset saisivat edes jonkinlaisen kosketuksen hahmoon, enkä niin, että hahmo jää kylmäksi ja jotenkin kaiken ulkopuolelle.

Scarlett, olit kiinnittänyt huomiota tuohon Roniin enemmänkin. Juu, itse ajattelin myös, että hän olisi kateellinen tai vähän jopa mustasukkainen(?) parhaalle ystävälleen - tai entiselle ystävälleen. Taas huomasin käyttäneeni hienovaraisia vihjauksia, enkä räjäyttänyt asiaa suoraan esille. Monet eivät yleensä edes kiinnitä huomiota tuollaisiin sivumennen mainittaviin hahmojen ilmeisiin tai eleisiin, joten olin melko yllättynyt, kun sinä siitä erikseen mainitsit