Author: maisamiisa
Title: Breakdown
Pairing: none
Rating: S
Fandom: HP
Beta: none
Genre: Pikkupikku angst. (mitäpä muutakaan.) one-shot.
Disclaimer: En omista Luciusta, Narcissaa enkä Dracoa.
Summary:
Minä en kerro isille että te asutte täällä.A/N: Perustuu piisiin
Breakdown, by
Plain White T’s, albumi
All that we needed. Biisin voi kuunnella
täältä ja sanat löytyvät vaikka
täältä, osallistuu albumihaasteeseen. Kun tuon biisin ekakerran kuuntelin, tuli ihan fiilis että haluan kirjoittaa siitä tällaisen ficin. Tässäpä tämä sitten on, toivottavasti tykkäätte. Kisumisut oli pakko mukaan tunkea
BreakdownPieni poika istuu nurkassa. Lyhyet käsivarret ovat kiertyneet suojelemaan pientä platinaista päälakea.
Huoneen toisella laidalla, suuren, koristeellisen marmoritakan vieressä, seisovat kaksi aikuista huutavat toisilleen. Tai toinen aikuisista huutaa; toinen kuuntelee vaieten. Poika ei kuuntele sanoja, vaan keskittyy hokemaan itselleen sanoja, omia sanojaan.
”Äiti on vihainen, isi ei ole. Isi ei suutu. Äiti on vihainen, isi ei ole. Isi ei suutu.”
Poika kurkistaa käsien suojasta ja painaa sitten päänsä polviin. ”Isi ei suutu.” Poika ei uskalla liikahtaakaan, hän pelkää liikkeen särkevän jotain, hän pelkää isän suuttuvan, jos hän liikkuu.
Murheellinen hiljaisuus laskeutuu huoneeseen. Poika ei uskalla katsoa, mitä vanhemmat tekevät, vaan kuuntelee nyt henkeään pidätellen. Äiti ei sano mitään, eikä isäkään. Poika päästää katseensa lakaisemaan lattianrajaa ja näkee jalat, joissa on kiiltävät kengät ja prässätyt housut, ja jotka lähestyvät häntä. Onko jalat omistava isä pahalla päällä, surullinen vai iloinen?
Isä kyykistyy. Poika ei uskalla katsoa isäänsä, ja kun isä koskettaa pojan käsivartta, joka edelleen on suojaamassa päätä, poika nousee äkkiä ylös. Poika ei katso isäänsä, mutta näkee silti isän vähän surullisen katseen.
Isä yrittää estää poikaa lähtemästä, mutta viisivuotiaan raivolla poika lyö isänsä käden pois ja juoksee ulos seurusteluhuoneen leveistä ovista. Pojan pienet jalat, joissa on pienemmät samanlaiset kengät kuin isällä, hakkaavat pehmeää mattoa. Muotokuvista katselevat vanhat miehet ja naiset mutristelevat suitaan nähdessään pojan pienen, kalpean käden nousevan pyyhkimään kyyneliä poskilta.
Pojat eivät itke.Jos poika olisi jäänyt seurusteluhuoneeseen, hän olisi nähnyt isänsä kaatuvan erittäin epäarvokkaasti tuolille ja kuullut isän karhean äänen, joka sanoi:
”Tuliviskiä, Dobby.” Hän olisi myös kuullut vaimean räksähdyksen, joka kuului kun likaiseen tyynyliinaan sonnustautunut, kyyristelevä, käsissään pientä tarjotinta, jolla oli pullo ja lasi, kannatteleva kotitonttu ilmaantui kuin tyhjästä isän eteen.
Poika on ehtinyt jo päällysvaatekomerolle. Hän ottaa pienen lohikäärmeennahkaisen takin, jonka isä on hänelle ostanut, ja pukee sen ylleen, koska isä on sanonut niin.
Jos menet illalla ulos, laita takki päälle, Draco, ettet tule kipeäksi.Poika tarttuu ovenkahvaan ja painaa sitä. Talonväelle ovi on aina auki.
Ulkona on jo pimeää. Poika laskeutuu harmaita, leveitä rappuja soralla päällystetylle pihatielle. Sora rahisee pojen sisäkenkien alla, poika huomaa unohtaneensa vaihtaa kengät. Poika tietää äidin suuttuvan, jos hän sotkee kengät ja menee sitten sisälle, ja suttaa sitten kaikki matot.
”Hei, kisumisu”, poika sanoo ja kyykistyy silittämään vaaleanharmaata kissaa, joka on tullut pihatielle yhden lampun valokeilaan. Kissa hyrisee tyytyväisenä kun pojan sormet silittelevät sitä. Sitten kissa kuitenkin lähtee vähän kauemmaksi ja kääntyy katsomaan taaksepäin. Pojan mieleen tulee hassu ajatus, entä jos kissa halusi hänen seuraavan sitä? Epäröimättä poika lähtee seuraamaan kissaa, joka johdattaa hänet suuren pyökin alle. Kissa menee puun alla sijaitsevan suuren pensaan alle. Poika miettii hetken, äiti suuttuu jos hän sotkee pyhähousunsa. Poika ryömii kuitenkin kissan perään.
”Oi”, äännähdys karkaa pojan huulilta. Pensaan alla on kolme pientä kissanpentua, kaksi harmaata niin kuin isompi kissa ja yksi lähestulkoon musta. Poika ojentaa kätensä varovasti mustaa kissaa kohden, ja kun kissa ei lähde mihinkään, hän silittää sitä. Musta kissa puskee päällään pojan kämmentä.
”Hei, minä olen Draco”, poika kuiskaa kissalle. ”Mikä sinun nimesi on?” Kissa ei kuitenkaan vastaa mitään pojalle, vaan hyrisee tyytyväisyyttään. Pensaan alla on tilavaa, Draco pystyy istumaan siellä suorassa. Toinen harmaista pienemmistä kissoista lähestyy varovasti poikaa, hän silittää sitä varovasti etu- ja keskisormellaan.
Poika käpertyy maahan kerälle. Musta kissa tulee aivan kiinni poikaan, asettuu tämän viereen makuulle ja painaa päänsä alas. Isompi harmaa kissa seuraa pienempää, ja isoa seuraavat kaksi pientä harmaata kissaa. Poika hymyilee kun kaikki kissat asettuvat hänen viereensä.
”Minä en kerro isille että te asutte täällä.” Poika tietää, ettei isä pidä kissoista. Jos isä tietäisi, että pyökin alla sijaitsevassa pensaassa on kolme pientä kissanpentua ja niiden äiti, isä ajaisi ne pois, ja sitten poika ei voisi enää tavata niitä.
Pojalla ei ole kylmä, lohikäärmeennahka lämmittää mukavasti. Kissojen hiljainen kehräys on unettavaa, pojan silmät painuvat kiinni ja unissa hän leikkii omassa huoneessaan neljän uuden ystävänsä kanssa.
A/N2: Kommenttia?
