Kiitos taas kommenteistanne!
Evora: Juu, minulle tulee aika paljon noita virheitä. :S Ei ole betaa, joten yritän itse bongailla niitä, mutten kaikkia niitä löydä.
Ansqu: Kiitos kehuistasi ja neuvoistasi.
Koitin nyt saada tästä luvusta vähän pidemmän!
Herm-oo-nini: Kiitos kommentistasi. Olen tottunut aina kirjoittamaan nuo puheenvuorot noin, joten tavasta on vaikea päästä... :S
Tässä melko pitkää jatkoa (jeeee, sain kerrankin kirjoitettua monta sivua!!
). Hyvää syyslomaa kaikille!
Luku 6
”Ja se yksi oli ainakin näääin iso!” Sirius selitti innostunut ilme kasvoillaan kuinka ison fletkumadon oli nähnyt metsässä kesällä. Jessica haukotteli väsyneenä. Hän oli noin kuusi tuntia kuunnellut Sirius Mustan taukoamatonta hölötystä, ja se alkoi pikkuhiljaa jo kiehua yli. Amy nojasi nurkkaan silmät kiinni ja luultavasti nukkui, Remus oli jo pari tuntia kuorsannut Siriuksen vieressä ja Katherinen pää nuokkui uhkaavasti. Peter Piskuilan oli ainoa, joka kuunteli Siriuksen tarinointia haltioissaan. Jessica olisi mieluusti nukkunut pienet päikkärit, mutta se tuntui aika mahdottomalta, kun tuo yksi luupää paasasi täysillä hänen korvansa juuressa. Rasittavaa! Tyttö käänsi katseensa ikkunasta ulos, ja huomasi, että siellä oli jo täysin säkkipimeää. He olisivat pian Tylypahkassa. Onneksi! Jos hän joutuisi vielä vähän kauemmin kuuntelemaan Siriuksen tarinointia, poika olisi vainaa. Jossain kaukana näkyi valon pilkahdus. Se olisi varmasti Tylyahon asema. Matkaa ei olisi montaa minuuttia jäljellä. Yhtäkkiä Jessica tajusi, etteivät he olleet vaihtaneet koulukaapuja. Nyt tuli kiire!
”Amy, Katherine, Tylypahka näkyy jo! Ja meidän pitäisi vaihtaa kaavut. Joten heippa, pojat!” Jessica hihkaisi paikaltaan. Sirius ja Peter käänsivät katseensa tyttöön, mutta eivät tehneet elettäkään noustakseen. ”Tarkoitin, että menkääpäs ULOS!” tyttö karjaisi kärsimättömänä ja Remus hätkähti hereillä. ”Häh, missä on ankeuttaja!? Antakaa sauvani niin posautan sitä…”
”Remus, missään ei ole ankeuttajaa, olemme lähes perillä ja koulukaavut pitäisi vaihtaa, joten voisitteko poistua hetkeksi…” Katherine sanoi heränneelle pojalle hymyillen säteilevästi.
”Minä en tajua, miksemme voisi kaikki vaihtaa vaatteitamme tässä!” Sirius tuhahti ja vilkaisi toiveikkaasti Jessican suuntaan saaden taas tappavan katseen.
”Mieti, Sirius. Mieti oikein tarkkaan. Johtuisiko siitä, että me olemme tyttöjä ja te olette poikia!?” Jessica sanoi ivallisesti.
”Miksi aina meidän pitää häipyä? Kyllä tekin voitte mennä vaikka vessaan vaatteenne vaihtamaan!”
”NYT ULOS!” rääkäisi pinnansa menettänyt Jessica. Peter tarrasi pelokkaasti korviinsa ja pomppasi seisomaan. ”Po-po-pojat, mentäisiinkö nyt vaan?” hän piipitti hiljaa ja kiskaisi jo oven auki.
”Oukkidoukki, mutta tulemme takaisin,” Sirius sanoi ja iski silmää. Tytöt tuhahtivat kun ovi paukahti kiinni ja alkoivat penkoa kouluasujaan matka-arkuistaan. Löydettyään vaatteensa Jessica alkoi napittaa punaista puseroaan auki. Parin ylimmän napin jälkeen hän sattui vilkaisemaan ovelle ja huomasi sen läpinäkyvässä ikkunassa vilahtavan tumman hiuspehkon. Sirius Mustan. Hampaitaan kiristellen tyttö läjäytti ikkunan eteen sälekaihtimen, ja loppu vaatteiden vaihto sujui kommelluksitta.
Tytöt tunsivat, kun juna alkoi hidastamaan. Kuului ääniä, kun kaikki siirtyivät vaunuosastoistaan käytävään. Tytöt kiskoivat matka-arkkunsa alas hyllyltä ja lähimpänä ovea ollut Amy tuuppasi sen auki ja astui ruuhkaiseen käytävään muut perässään. Poikien tavarat jäivät hyllylle, mutta tytöt eivät siitä välittäneet. He tunkivat Jessican johdolla perimmäiselle ovelle. Juna hidasti vauhtiaan ja pysähtyi. Ovella roikkuva Jessica kiskaisi heti oven auki ja pomppasi matka-arkkuaan kiskoen ulos. Taivas oli muuten pimeä lukuun ottamatta pieninä pisteinä loistavia tähtiä. Jessica, joka oli hukannut ystävänsä ihmismassaan, meni odottamaan hevosettomia vaunuja pois aseman ruuhkasta tien viereen. Hän pamautti matka-arkkunsa maahan ja jysähti sen päälle istumaan. Hän tuijotteli tähtiä ja hyräili jotain jästien hempeilykappaletta, kun tunsi käden olallaan. ”Aika romanttista, vai mitä?”
Jessica käännähti ja huomasi Siriuksen kasvot liian lähellä omiaan. Sydän tykytti kovaa kun poika liu’utti kätensä hänen käsivarttaan pitkin ja tarttui kädestä. ”Kätesi ovat kylmät, miksei sinulla ole lapasia?” poika kysyi ja nosti tytön käden suunsa eteen ja puhalsi siihen lämmintä ilmaa. Tyttö värähti ja henkäisi tuntiessaan pojan pehmeiden, lämpimien huulien koskettavan hänen kättään. He tuijottivat toisiaan kiinteästi silmiin tuulen sotkiessa pojan mustia hiuksia ja liehutellen tytön pitkiä, vaaleita kiharoita. Sirius kohotti kätensä ja sipaisi pitkän suortuvan Jessican kasvoilta. Jessica tunsi yhtäkkiä aivan selittämätöntä halua suudella tuota poikaa. Tyttö lähestyi pojan kasvoja irrottamatta hetkeksikään katsettaan tämän silmistä. Hengitys tiheni, nuoret lähestyivät toisiaan, he sulkivat silmänsä ja… ”Ikävä keskeyttää tämä hempeä hetki, mutta vaunut saapuivat!” Jessican silmät rävähtivät auki, hän pomppasi pystyyn ja kiskaisi kätensä vapaaksi Siriuksen otteesta. Nähdessään Jamesin virnuilemassa muutaman metrin päässä ja Lilyn seisomassa hänen vieressään suu auki täysin sanattomana, hän punastui tulipunaiseksi. ”Oi Lils, et tajua kuinka huolissani olen ollut sinusta, missä olet ollut koko matkan? Luulin ettet päässyt junaan ollenkaan!” Jessica papatti ja ryntäsi halaamaan ystäväänsä.
”Kerron myöhemmin, mennään nyt tuohon vaunuun, Amy ja Kathy varaavat sitä jo meille,” Lily tiuskaisi ja kiskaisi punaisena hehkuvan ystävänsä kädestä mukaansa. Kuulomatkan ulkopuolella hän alkoi tenttaamaan ystäväänsä. ”Jessy, mitä sinä oikein luulet tekeväsi!? Mehän olemme sopineet, ettemme ikinä, KOSKAAN sekaannu kelmeihin! Kai sinä sen muistat!?”
”En oikeasti tiedä mikä minuun meni! Hän huiputti minua jotenkin, hypnotisoi tai käytti jotain taikajuomaa… En oikeasti tiedä Lils!” Jessica sanoi ja yritti vedota epätoivoisella katseellaan ystäväänsä. Lily tuhahti ja nousi vaunuihin. Jessica pomppasi vaitonaisena hänen perässään ja kiskaisi oven kiinni. Vaunut lähtivät keinahtaen liikkeelle. Lily alkoi kertomaan kuinka ei päässyt ollenkaan junaan ja joutui viettämään koko päivän Jamesin kanssa. Amy ja Katherine nauroivat tarinalle ja kauhistelivat Lilyn huonoa onnea. Oven vieressä oleva Jessica ei sanonut sanaakaan vaan tuijotteli ikkunasta pimeyteen näkemättä mitään vaipuneena ajatuksiinsa. Mikä ihme häneen oli mennyt!? Hän oli antanut kovan kuorensa kadota ja melkein oli suudellut Sirius Mustaa, koulun pahinta pelimiestä, kukasta kukkaan lentelijää! Hänhän inhosi Siriusta enemmän kuin ketään muuta! Vai inhosiko todella? Tottakai inhosi! Mutta ehkä jossain sisimmässään… EI! Hän vihasi poikaa ja sillä sipuli! Eikä enää koskaan antaisi mitään tällaista tapahtua. Ei koskaan…
Vaunut pysähtyivät ja ovi avautui. Tytöt pomppasivat ulos ja huokaisivat nähdessään tuon linnan, joka oli ollut heidän toinen kotinsa jo kuuden vuoden ajan. Aukinaisista pääovista loisti eteisaulan satojen kynttilöiden luoma valo. Tytöt nousivat portaat jotka veivät eteisaulaan ja lähtivät astelemaan sen läpi kohti Suuren salin ovia. Salin ovilla heitä vastaan tuli Rohkelikon tupakummitus Melkein päätön Nick, jota he tervehtivät. Takaa kuului kova puheensorina, kun muut oppilaat rupesivat tungeksimaan saliin. Tytöt kävelivät Rohkelikon pitkään pöytään ja istuivat kaikki vieretysten. Oppilaat alkoivat löytää paikoilleen ja vaihtelivat kesän kuulumisia. Kun Lily käänsi katseensa, hän huomasi kelmit ovella ja Jamesin vilkuttavan iloisesti huomatessaan heidät ja tulevan kohti. Lily käänsi katseensa ja huomasi, että heitä vastapäätä olevat paikat olivat vielä vapaat. ”Älkää tulko tänne, älkää tulko tänne, älkää…”
”Hei rakkaat, ehtikö jo tulla ikävä?” Sirius sanoi ja iski silmää Jessicalle ja istahti tätä vastapäätä. Jessica käänsi nopeasti katseensa pois ja alkoi keskustelemaan vieressään istuvan Mark Bellin kanssa kesän lomamatkoista. Mark näkyi selvästi olevan innoissaan siitä, että Jessican kaltainen kaunis ja suosittu tyttö osoitti huomiotaan juuri hänelle ja selitti Jessicalle Pariisin matkastaan. ”Kävit oikein Eiffel-tornissa! Voi, se oli varmasti ihanaa!” lirkutti Jessica Markille hymyillen suloisesti ja vilkaisi sivusilmästä Siriusta. Poika näytti aivan Murjottavalta Myrtiltä tuijottaessaan Markia ja Jessicaa. Hyvä! Sai sekin huomata, ettei ole ainoa poika maailmassa.
”Kukahan mahtaa olla Pimeyden voimilta suojautumisessa?” Katherine kysyi vieressään istuvalta Lilyltä. Tytöt käänsivät katseensa opettajien pöytään ja näkivät kaksi uutta opettajaa. Toinen oli nuori nainen, jolla oli puolipitkät tummanruskeat hiukset ja suuret, hieman vinot silmät. Toinen oli noin kolmekymmentä vuotias mies, jolla oli vaaleat hiukset, jotka oli nostettu otsalta pystyyn ja ruskettunut iho. ”Oiii kuinka hottis!” sanoi Jessica, joka oli lopettanut Markin kanssa höpötyksen ja nousi seisomaan nähdäkseen miehen paremmin. Sirius näytti, jos mahdollista, vieläkin kiukkuisemmalta.
Yhtäkkiä Suuren salin kaksi korkeata ovea avautuivat ja koko sali hiljeni kääntäen katseensa ovelle. Sisään astui Professori McGarmiva perässään pitkä jono ekaluokkalaisia, jotka vilkuilivat pelokkaina ympärille. ”Ovatko ne aina muka olleet noin pieniä?” ihmetteli Jessica silmäillen uusia koululaisia. ”Oi, tuolla on veljeni Andre! Ja serkkuni Anton!” hän hihkaisi heiluttaen iloisesti kahdelle pojalle jotka vastasivat vilkutukseen vähemmän innokkaasti. ”Nirhaan ne, jos ne eivät pääse Rohkelikkoon!”
”Shhh, Jessy! sihahti kolme tyttöä tuijottaen jakkaraa, jonka päällä oli vanha, kärsineen näköinen hattu. Ekaluokkalaiset hätkähtivät ja jotkut ottivat muutaman askeleen taaksepäin, kun hattu alkoi yhtäkkiä laulaa. Se lauloi vähän muunnellun version aikaisemmista lauluistaan, toitottaen samoja asioita, kuin aikaisemminkin. Viimeisen lauseen jälkeen kaikki alkoivat taputtaa ja vislata, kelmit jatkoivat taputtamista vielä senkin jälkeen kun muut olivat lopettaneet. He lopettivat vasta, kun Professori McGarmiva mulkaisi heitä kiukkuisena. McGarmiva rullasi pergamentin auki ja huusi; ”Lisa Aniston!”
Pienikokoinen tyttö, jolla oli pitkät letit, käveli jalat täristen eteen ja istahti tuolille. McGarmiva asetti hatun tytön päähän, ja hetken päästä se huusi: ”Korpinkynsi!” Sali taputti ja Korpinkynnen pöytä hurrasi kaikkein kovaäänisimmin kun helpottuneen näköinen pikku-Lisa istahti sen päähän.
Hetken päästä McGarmiva pyysi Jessican veljen jakkaralle. Hattu mietti yli minuutin ja ihmiset alkoivat hihitellä ja Andre, joka istui jakkaralla rupesi virnuilemaan. Pitkän mietinnän jälkeen hattu karjaisi: ”ROHKELIKKO!” Jessica hurrasi muun pöydän kanssa ja taputti ohi kulkevaa veljeään päälaelle.
”Anton Griffen!”
Hattu mietti hetken, muttei läheskään niin kauan kuin Andren päässä. ”ROHKELIKKO!”
Rohkelikon pöytä puhkesi jälleen hurrauksiin ja Anton juoksi Jessican ohi Andren luokse ja pojat antoivat läpyt toisilleen.
Kun hattu oli lajitellut viimeisenkin oppilaan, Professori Dumbledore nousi seisomaan ja McGarmiva käveli paikalleen.
”Tervetuloa uusille ja vanhoille oppilaille! Päästän teidät pitemmittä puheitta syömään!” sali osoitti suosiotaan ja Andre ja Anton huusivat: ”Oikea asenne!”
Tyhjästä ilmestyi pöydät täyteen ruokaa ja kaikki alkoivat vauhdilla täyttää lautasiaan herkuilla. Jessica ja Lily vilkaisivat kauhistuneina toisiinsa, kun Sirius veti kanankoiven väärään kurkkuun ja alkoi köhiä.
”Yäääk, räkisitkö johonkin muualle kuin minun lautaselleni!?” Jessica tiuskaisi ja nosti lautasensa korkealle ilmaan. Sirius käänsi päänsä ja köhi Luihuisen pöytään päin. Vieressä istuva James hakkasi häntä selkään. Jessica laski lautasensa takaisin pöydälle ja jatkoi taas syömistä. Pojat maistelivat innoissaan kaikkea mahdollista monta lautasellista. Kun suurin osa oli jo saanut syötyä, tarjoiluvadit tyhjenivät ja lautaset kiiltelivät putaina. Oppilaat huokasivat ihastuksesta, kun vadit täyttyivät mitä upeimmista jälkiruoista. Kaikki lappasivat lautasilleen kakkuja, keksejä torttuja, leivoksia ja kaikkea mitä kuvitella saattaa.
”Kuinka te voitte syödä noin paljon!? Teillä on varmasti pohjattomat vatsat!” Lily sanoi kelmeille, joilla oli jo kolmannet jälkiruokalautaselliset menossa. Tytöt olivat jo saaneet syötyä.
”Helpostihan tämä menee, emme ole saaneet näitä herkkuja koko kesänä! Ennätys on yhdeksän lautasellista viime vuoden kurpitsa-juhlassa. Nyt tavoittelemme Jamesin kanssa kymmentä!” Sirius ilmoitti ylpeänä ja kohotti kätensä ottaakseen pari keksiä tarjoiluvadilta, kun ruoat katosivat. James ja Sirius huokaisivat pettyneinä.
Dumbledore nousi korokkeelle ja kohotti kätensä. Kaikki hiljenivät.
”Rakkaat oppilaat. Edessä on hyvin jännittävä vuosi. Jouluna koulumme täyttää tuhat vuotta, ja sen kunniaksi järjestämme valtavat kolme päivää kestävät juhlat, jotka huipentuvat tanssiaisiin. Tänne saapuu vieraita Euroopan kahdesta suuresta taikakoulusta, ja koko opettajakunnan kanssa toivon, että ne onnistuvat hyvin. Sen vuoksi olemme päättäneet järjestää harjoitustanssiaiset lokakuun viimeisenä lauantaina, päivänä, jolloin kurpitsa-juhlan pitäisi olla. Toivon, että kaikki saisivat sinne jo parin, ja harjoitustanssiaisten järjestämisen olen langettanut johtaja-ja valvojaoppilaiden vastuulle. Nyt päästämme teidät kotiutumaan kouluumme. Lukujärjestykset jaetaan huomenaamulla kello yhdeksän. Ensiluokkalaiset, seuratkaa valvojaoppilaita oleskeluhuoneisiin. Hyvää yötä kaikille!” Dumbledore sai osakseen mahtavat suosionosoitukset, ja hymyillen hän palasi takaisin paikalleen. Kaikki alkoivat innoissaan kuhista tanssiaisista, kukaan koulun oppilaista ei ollut sellaisia aikaisemmin kokenut. Oppilaat nousivat ylös ja suuntasivat kohti oleskeluhuoneitaan. Tytöt lähtivät viimeisten joukossa salista. Jessica oli kaikkein innostunein tanssiaisista. ”Vihdoinkin jotain jännää tapahtuu meidän koulussa! Siis kahdet tanssiaiset! Tosi siistiä!”
”Tämä on ihan loistavaa!” Amykin sanoi hymyillen.
”Pitääkö meidän ostaa kaksi eri juhlamekkoa?” Lily kysyi huolestunut ilme kasvoillaan.
”Minä ainakin osta, kaikkihan ovat nähneet asuni jo kurpitsa-juhlassa,” Jessica ilmoitti.
”Mutta kai me päästään johonkin ostoksille?” Amy kysyi.
”No pakkohan niiden on päästää!” Lily sanoi.
”Lils, kai sinä tiedät salasanan? Olethan johtajaoppilas,” Kathy kysyi punahiuksiselta tytöltä. He seisoivat Lihavan leidin muotokuvan edessä.
”Enhän minä sitä voi tietää! En sattuneesta syystä ollut koko junassa!”
”Nyt joudumme viettämään yömme tässä. Ellei joku ihana ihminen tule pelastamaan meitä,” Jessica valitti tympeä ilme kauniilla kasvoillaan.
”Rukouksiisi on vastattu, kulta! Me nimittäin tiedämme salasanan,” kuullessaan Siriuksen äänen Jessican lihakset suunpielissä kiristyivät ja tyttö sulki silmänsä näyttäen siltä, että laski hitaasti kymmeneen rauhoittuakseen. Sitten tyttö kääntyi ja sanoi; ”Antaa tulla se salasana!”
”Suklaasammakko!”
”Kuka näitä oikein keksii? Tuokin on niin helppo arvata!” Amy sanoi kun Lihavan leidin muotokuva heilahti sivuun. Nuoret astuivat oleskeluhuoneeseen peräkanaa. Oleskeluhuoneessa oli jonkin verran oppilaita. Ensimmäisenä huoneeseen astunut Jessica alkoi yhtäkkiä kiljua, ja syykin siihen selvisi pian; räkättävät Andre ja Anton olivat heittänet hänen päähänsä kaksi rupikonnaa.
”Senkin ääliöt kakarat! Odottakaahan kun äiti saa kuulla tästä!” tyttö kiljui ja lähti jahtaamaan vain vähän itseään lyhyempiä poikia. Tyttö pomppi ketterästi sohvien ja pöytien yli ja viimein sai pikkuveljensä kiinni tarttuen tätä korvasta ja serkkuaan hiuksista. ”Älkää enää koskaan, KOSKAAN TEHKÖ NOIN MINULLE! ONKO ASIA SELVÄ!?”
”Jo-joo…” piipittivät pojat pelokkaan näköisinä.
” Kiva nähdä, että hän raivoaa välillä jollekin muullekin kuin minulle!” Sirius sanoi muille virnuillen.
”Ja nyt painutte nukkumaan!”
”Okei!” pojat sanoivat ja ryntäsivät etsimään lemmikki-rupikonniaan. Jessica marssi tyttöjen portaikkoon kengät kopisten ja muut tytöt kiirehtivät hänen peräänsä toivotettuaan ensin hyvät yöt pojille.
Heidän matka-arkkunsa oli tuotu jo makuusaliin. Tytöt menivät suoraan omille arkuilleen ja purkivat sieltä yövaatteensa sekä hammasharjansa.
”Varaan suihkun ensimmäiseksi!” hihkaisi Jessica jo juoksien kohti kylpyhuonetta pyyhe kädessään.
”Minä olen sitten seuraava!” Amy ilmoitti penkoessaan arkkuaan.
”Minä en taida mennä tänään ollenkaan suihkuun menen sitten aamulla,” sanoi Lily, joka oli jo pukenut pyjaman housut ja topin ylleen ja harjasi hiuksiaan istuessaan sängyllään. Katherinekin sanoi käyvänsä mieluummin aamulla suihkussa. Tytöt puhuivat vielä hetken päivän tapahtumista ennen kuin sammuttivat valot ja alkoivat nukkumaan.
A/N: Elikkäs semmoinen.
Tuosta lopusta en hirveästi pidä, mutten keksinyt mitään muutakaan lopetustapaa. xD Elän kommenteistanne!
